Kemopetrol III-lava, klo 19.30

Keikka alkoi täysin ajallaan hieman afrotyylisellä alkuintrolla, jonka aikana/jälkeen bändin tyypit astelivat lavalle - viimeisenä tietysti veret seisauttavan kaunis Laura. Ensimmäinen biisi, African Air, rullasi todella hyvin ja tunnelma alkoi olla katossa.

Soundit olivat juuri oikeat, etenkin bassosoundit, jotka vyöryivät massiivisen jylhinä ja taitavasti soitettuna kuulijoiden korvaan. Basisti olikin mielestäni ns. "bändin paras jätkä". Taustalla pyörivät loopit + naseva, hieman dubahtava/reggahtava rumpubiitti ja bassokuvio loivat nerokkaan pohjan Lauran kauniille laulumelodioille. Yleisö oli oikealla tavalla mukana ja meininki oli muutenkin suurta maailmaa... suomen tyyliin.

Ärsyttävinä seikkoina näin Massive Attack ja Portishead-lainaukset, sekä Lauran turhan jännittämisen. Jos soitetaan näinkin rentoa ja kaunista musiikkia, jossa laulaja hieman hermoilee, on se nähtävä kyynisimpien mielestä katu-uskottavuuden karisemisena. Epäilevät Tuomaat sanoisivat tämän olevan Portisheadia hittimelodioilla. No joopa joo. Taas väkisin etsittyä negatiivisuutta.

Kaikenkaikkiaan Kemopetrolilla on loistava tulevaisuus ja pakoon ei pääse sitä tosiseikkaa, että bändi on oikeasti hyvä.

JKL:n Yöjuna