sillä norjalaisen Krøytin "ambientjazz" tarjoaa viehkeälle islannittarelle sangen varteenotettavan vaihtoehdon. Lisänä Kristin Asbjørnsenin vahvat, kuulaat vokaalit, eikä Thomas Dahlin vallan maukkaaksi äitynyt wah -kitarointi t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ollut hassumpaa.
Paitsi videokuvaa, hienoa katseltavaa oli tietokoneen käyttö instrumenttina liikesensoreiden voimin, joita Øyvind Brandtsegg taajaan ohjaili kehollaan vibrafonin soiton ohella.
Harva paikallaolleista oli kuullut edes nimeä Kroyt aiemmin, allekirjoittanut mukaanlukien. Nyt kuitenkin useat meistä sanovat ko. nimen vieraillessaan seuraavan kerran levykaupassa. Niin minä ainakin teen.
