Koukussa duunareihin

Duunarikopin iloiset henkilöstövastaavat Niina Tarma ja Kaisa Varis ovat rokissa töissä jo kuudetta vuotta. "Joka kerta rokin jälkeen sanotaan, ettei enää koskaan, mutta täältä sitä aina vaan itsemme löydetään", Kaisa nauraa. Parhaimmat muistot tytöillä on vuoden 1997 rokista, jolloin he olivat ensimmäistä kertaa henkilöstövastaavina. "Silloin jännitti että osataanko me nää hommat, mutta toisaalta oli myös tosi hauskaa. Ja kun me sitten osattiinkin ihan hyvin, tähän jäi koukkuun", tytöt kertovat.

Hurjin muisto puolestaan on parin vuoden takaisesta festarista. Silloin lauantaipäivänä oli myynnissä vielä 1000 lippua, joita jonotti porttien takana arviolta viisinkertainen ihmismäärä. "Meidän työpiste sijaitsi juuri siinä portin vieressä ja kun porukka alkoi vyöryä aitoja päin, me luultiin että nyt kaatuu koko koppi. Siinä me kolme naista sitten odotettiin pahinta. Onneksi ei käynyt kuinkaan."

Kaisan ja Niinan vastuulla on reilun kuusisataapäisen duunarijoukon vastaanotto. Eniten porukkaa tarvitaan siivouksessa, noin 100–150 henkeä. Suuri osa työntekijöistä palaa uudelleen vuosi vuoden jälkeen. "Tämä työntekijäporukka on ihan oma pienoismaailmansa. Meitä on paljon ja hyvin erilaisia ihmisiä, vaikka ulkopuoliset yleensä luulevat, että täällä on vain hirveän rock-henkistä väkeä."

Riikka ja Riitta


<<<