Yhdessä.

Festivaalien ollessa loppusuoralla ryhtyy yksi, jos toinenkin meistä summaamaan kuluneen viikonlopun tapahtumia. Joillekin mieleen jäi lukuisat artistit, joiden tahdeissa heilui kerran, jos toisenkin. Toiset muistavat auringonpaisteen - tai vaihtoehtoisesti kaatosateen.

Kuitenkin useimman mieleen noussee tälläkin erää festivaalivieraiden keskinäinen kollektiivisuus. Rockjuhlaväen keskinäinen harmonia nousee häkellyttävälle tasolle ihmisten pyrkiessä tuottamaan toisilleen parhaalla mahdollisella tavalla onnistuneen soittojuhlan.

Ennen tuikituntemattomia pidetään parhaina ystävinä, joille tarjotaan tupakkaa, huovankulma istumista varten piknikillä, keskustellaan mitä erilaisimmista asioista tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi - muussa yhteydessä täysin tuntematonta käytöstä suomalaisessa kulttuurissa.

Festivaalin saavuttaessa päätöksensä toivotaan sekä vanhoille että uusille tuttavuuksille kaikkea hyvää sovittaessa samalla seuraavan vuoden uusinnasta.

Jotkut kummeksuvat, kuinka kukaan voi nauttia festivaalin tarjoamasta ympäristöstä. Tämä monelle ennenkokematon, näin suuret mitat saavuttava ryhmähenki lienee monen vastauslistalla ensimmäisten joukossa. Ainakin minun.

Panu Kontkanen 150701 klo 20:00


<<<