Mikon Ilosaarirock 1997
Waltarin jälkeen olikin käytävä helpottamassa omaa ja maailmankin tuskaa. Jonoja ei ollut, hyvä niin. Siinä tajunnan virratessa sattui silmään aidan toisella puolella murjotusta harjoittava miekkonen. "Ihan sieluun sattuu, kun ei lippua enää saanut", sanoi tämä itseään Don Corleoneksi kutsunut heppu. Festivaali myytiin tosiaankin loppuun ja joitakin kaltaisiansa onnettomia jäi harmittavasti rannalle ruikuttamaan.
Sitten olikin huonojen vitsien aika. Kumpi oli ensin, muna vai nenä - ja entäpä jos ne vaihtaisivat paikkaa. Jos laittaa Wunderbaumin kainaloon, ei tarvitse käydä ikinä suihkussa. Sitä rataa.
"Gillankos se siinä", kysyi anonyymi herrasmies viereisen kopin ovella. "Toki", vastasimme - ja kohta Child in Time raikasikin eriön uumenissa stereona. Mieleenpainuva kokemus, jollei se unohdu.