Juhlakirjan syntyvaiheet Tänä keväänä valmistunut ja toukokuun lopulla julkaistu Ilosaarirockin 30-vuotisjuhlakirja, Rokin kolme vuosikymmentä – Ilosaarirockin juhlakirja, on A4-kokoinen ja 96-sivuinen runsaalla kuvituksella varustettu kokoelma erilaisista kirjoituksia muun muassa festareitten tekijöistä, esiintyjistä ja historiasta. Tavallisen kerronnan lisäksi kirjasta löytyy myös sarjakuvia ja runoja. Juhlakirja kertoo kiinnostavalla, mutta myös hauskalla tavalla tästä itäisen Suomen tunnetuimmasta rockfestivaalista. Tämä kaikessa hiljaisuudessa pimeiden talvikuukausien ja kevään aikana syntynyt rapeaksi kypsynyt peri rukiinen kirja kertoo 30-vuotiaan Ilosaarirockin värikkäistä vaiheista eli kuinka pienistä jameista alkunsa saanut Ilosaarirock on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista ja suosituimmista festivaaleista. Raotan nyt hieman verhoa ja kerron kuinka tämä mahtava ja rapea opus syntyi. Taikinan nostatusta Kaikki lähti liikkeelle viime syksyisestä vastaaville järjestetystä laivaristeilystä. Ajateltiin, että kirja olisi ihan mukava ja kestävämpi kuin juhlalehti. Kunnianhimoakin oli heti alusta lähtien mukana, koska muutkin festarit olivat saaneet kirjansa tuli myös Ilosaarirockin saada omansa, tosin parempi. Vastuuhenkilöksi päätoimittajan paikalle valittiin Janne ”Rysky” Riiheläinen, joka alkoi kuumeisesti miettiä kuinka tämä mittava hanke saataisiin valmiiksi hyvissä ajoin ennen seuraavaa Rokkia. Joulukuuhun mennessä oli mukaan saatu muutamia taustaihmisiä, joiden joukosta valittiin kirjan kuvavastaavaksi Kilpiän Katri. Kirjoittajia haalittiin mukaan touhuun puskaradion välityksellä, ja kiinnostuneita löytyikin sievä joukko joulukuun loppuun mennessä. Kirjan tekoon osallistui siis harrastuspohjalta koottu joukko. Ryskyn usko ja luottamus kirjoitusten syntyyn ei kuitenkaan tästä syystä häipynyt. Yksi syy hänen mielestään siihen, miksi kirjaan haluttiin useita kirjoittajia, oli yksinkertaisesti työmäärä ja käytettävissä ollut aika. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska kirja on nyt moniääninen. Lisäksi porukalla tekeminen on aina hauskempaa kuin yksin puurtaminen. Suuntaviivoja Ensimmäinen alustava toimituskunnan kokous pidettiin 12.12.2000. Tuolloin alettiin sitten suuremmalla porukalla miettimään, että mitä tehdään ja miten. Ryskyn ajatuksena oli, että kukaan toimittajista ei joutuisi rehkimään yksin eli tekemisen tulisi pysyä järjellisessä mittakaavassa, vaikka tekemistä olikin riittävästi. Tuolloin julkaistiin myös alusta aikataulu, jonka mukaan kirjan eri vaiheet valmistuisivat riittävän ajoissa. Tietenkin aikataulu oli liian optimistinen, mutta kaikki saatiin ajoissa valmiiksi. Varsinainen kirjan kypsyttäminen aloitettiin tammikuun alussa, jolloin pidettiin ensimmäinen toimituskunnan varsinainen kokous. Siitä eteenpäin toimituskunta kokoontui viikoittain Poppitoimistolla aina huhtikuulle asti. Kokouksien aikana keskusteltiin ja ideoitiin kirjaa. Joka kerta sieltä lähti hieman viisaampana eli kirja alkoi muotoutua ja hahmottua. Ideoita heiteltiin puolin ja toisin. Hiljalleen tulevan kirjan sisältöalueet alkoivat muotoutua, vaikka aihealueet kuohuivatkin yli pöydän reunoille asti. Mutta sehän oli vain hyvä, koska valinnan varaa riitti. Tietenkin koko Rokin saaminen kirjaksi olisi ollut toivoton urakka, joten monta tärkeää festareitten osa-aluetta jäi vielä tämän juhlakirjan kansien ulkopuolelle Yhteyttä kirjoittajien välillä pidettiin myös sähköpostitse, jonka välityksellä kirjoituksia oli mahdollista myös lukea ja kommentoida. Lisäksi torstaisissa kokouksissa esille tulleita asioita tiedotettiin kaikille toimituskunnan jäsenille tätä kautta. Toimituskunta kokoontui kokousten ohella myös muutamana päivänä yhdessä tutkimaan toimiston arkistoja ja tekemään kirjaa yhdessä. Voihan kirjan tekeminen on siis sosiaalista ja hauskaakin. Lopputulos Harrastelijapohjalta ei siis ollut pahemmin paineita tehdä tätä kirjaa, jonka koostamisen aikana oppi monta uutta asiaa. Aikataulu toi mukanaan muutamia ongelmia, kun sopivia haastateltavia ei tavoitettu tai he vain katosivat (yhtä jahdattiin mm. Cornerista ja lopulta päädyttiin Jokelaan). Kirjoittajien omat aikataulutkin toivat viivästyksiä kirjan tekemiseen. Muutamia kirjoittajia katosi välillä ja muutamia uusia tuli tilalle. Mutta sehän osa tämän normaalin harrastustoiminnan luonnetta. Aineistoa eli tekstejä ja valokuvia kirjaa varten kerättiin yleisellä kutsulla ilmoitustauluilla, radiossa sekä sanomalehdissä. Myös Joensuun Popmuusikoiden arkistomateriaalia on käytetty hyväksi. Rysky kertookin, että ihmiset lähettivät ihan kivasti aineistoa kirjaa varten. Yhteydenottoja oli kymmeniä ja sähköpostia tuli Keniasta asti. Suurin osa lähetetystä materiaalista päätyi lopulta ansaitusti valmiiseen kirjaan. Juhlakirjan yhtenä tavoitteena on kunnioittaa Ilosaarirockin hyväksi tehtyä työtä, jota lisävalotetaan lukuisilla henkilökuvilla ja haastatteluilla. Festivaali vaatii suurta panosta vapaaehtoiselta talkootyövoimaltaan, mitä tavallinen festarikävijä ei välttämättä edes tule ajatelleeksi. Tällä seikalla selittyy myös festarilippujen edullinen hinta. Juhlakirjan tekeminen on ollut kallis projekti, vaikka tekijöille ei ole maksettu erikseen palkkaa. Kirjan ei odoteta tuottavan voittoa, vaan kirja tekoon on käytetty aikaisempien vuosien Ilosaarirockien tuottoja. Käytännössä festarikävijät ovat siis osallistuneet kirjan tekemisen kustannuksiin. Lopputulokseen päätoimittaja Riiheläinen on tyytyväinen, koska hänen mielestään kirjasta tuli kohteensa eli Ilosaarirockin näköinen. Tosin pitkään kirjan työnimenä oli 30 vuotta ja säkällä, jolla viitattiin kirjan kirjoittajien työskentelytapaan eikä suinkaan leimattu menneitä sukupolvia. Rysky kertoo, että eihän kirjasta tullut alkuperäisten suunnitelmien mukainen. Jotain jäi pois ja jotain tuli tilalle. Julkaiseminen ei kuitenkaan hävetä! Sari Sudensalmi <<<