Absoluuttisen hienoa

Absoluuttinen Nollapiste, kaikkien kivojen poikien ja tyttöjen suosikkiyhtye, esiintyi tänä vuonna kolmoslavalla. Aiempina vuosina Nollapisteestä on voinut Rokissa nauttia lähinnä klubeilla, jonne kaikki halukkaat eivät koskaan tuntuneet mahtuvan.

Tupaten täynnä ollutta telttaa kosiskeltiin monipuolisella setillä. Keikan puolivaiheille asti soitettiin keskitempoista, hieman hankalammin lähestyttävää tavaraa, kunnes hanat väännettiin auki.
Tarinat pojasta, joka laitettiin kouluun liian nuorena, vanhuksesta joka vastaa puhelimeenkin "muu muu" ja hysteerisesti hukkumista jopa suihkussa pelkäävästä surullisen hahmon ritarista saivat myös yhtyeen tuotantoa tuntemattomat mukaan.

Bändi tasapainotteli tarkasti vanhoja faneja mielistelevän mutkikkaan materiaalin ja ostavalle teiniyleisölle suunnattujen suorempien numeroiden välillä. Aivan ennen encorea heviperkele livahti yhtyeen vahvistimiin, ja taisipa Yngvie Malmsteen, tuo vikkeläsorminen piru, majoittua kitaristin nahan alle - siinä määrin särisevää, voimakasta ja teknisesti taiturimaista loppukeikka oli.

Absoluuttinen nollapiste ei vastaa aina odotuksia, yleensä se sotkee ne. Niin tälläkin kertaa.

Olli S