Viime kesän ykköshitti Suomessa oli Anssi Kelan Nummela. Kotiseudusta kertova laulu nosti Nummelan nuorison mielissä olennaisesti aikaisempaa kiinnostavammaksi paikaksi.
Arvostan pohjoiskarjalaista kotiseutuani, sen eloisia erityispiirteitä, omaa itäsuomalaista elämänmuotoamme. Kesää ja talvea, kevättä ja syksyä. Itse asiassa olen aina arvostanut. Arvostin jo silloin, kun olin vielä nuorempi kuin nyt.
En tarvitse olla yksin kotiseuturakkauteni kanssa. Äskettäin julkistetun selvityksen mukaan maakunnan nuoret ovat yleisesti ottaen hyvin kotiseuturakkaita. Suuri osa nuorista haluaisi jäädä kotiseudulleen. Pohjois-Karjala on nuorten juttu.
Myönteistä selvityksen tuloksissa on esimerkiksi se, että nuoret pitävät kotipaikkaansa turvallisena. He osaavat antaa arvoa sille, että sosiaaliset ongelmat, kuten huumeet ja rikollisuus, ovat täällä melko vähäisiä.
Farkut verkkarihousuun
Vaikka asuminen Pohjois-Karjalassa onkin nuorten mielestä tosi siistiä, niin siitä huolimatta moni arvioi ennen pitkää muuttavansa maakunnasta pois. Poismuuttoaikeiden pääsyynä on, että työmahdollisuudet – ja usein myös opiskelumahdollisuudet – nähdään kotikulmilla rajallisina.
Maakuntamme ei siis sitten kuitenkaan ole nuorten mielestä erityisen cool. Selvityksen mukaan monet nuoret viihtyvät huonosti, koska he kokevat elämisen ympäristönsä virikkeettömäksi. Myöskään omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioiden tilaan ei luoteta.
Maakunnan kannalta ei ole suinkaan pahasta se, että nuoret muuttavat muualle opiskelemaan tai vaikka töihinkin. Muualla asuminen avartaa ja laajentaa muuttajan kokemusmaailmaa, ja samalla muun maailman tietoisuus Pohjois-Karjalasta lisääntyy.
Ongelma on, että liian harva lähtijä vaihtaa farkut verkkarihousuun ja palaa takaisin Pohjois-Karjalaan.
Levottomat jalat
Osa nuorten näkemyksistä on varmasti perusteltuja tosiasioita, mutta osa on pelkkiä mielikuvia. Ovatko asiat muualla paremmin? Keskimäärin ottaen nuorilla ei muuallakaan ole niin sanotusti mitään tekemistä. Ei edes suuressa maailmassa.
Roomassa parasta nuoruuttaan elävät heittävät noppaa ja nuohoavat kongeissa, samaan aikaan kun ikääntyneemmät muistelevat partisaaniaikoja ikivanhoilla piazzoillaan. Ateenassa aikaa tapetaan Akropolis-kukkulalla norkoillen.
Lontoon nuoret seisoskelevat öljykangastakit korvilla sumuisessa sateessa. Illan tullen olut kuohuu ja musiikki pauhaa hämyisissä kellareissa. Äidit ja isät, kaikkialla, kauhistelevat huolestuneina tulevien vastuunkantajien edesvastuutonta meininkiä.
Tulevaisuus rakentuu mielikuvista, jotka myös tuppaavat toteuttamaan itseään. On kehitettävä sekä tosiasioita että mielikuvia, arvostettava omia juttujamme.
Omaehtoinen aluekehitys saa ravintonsa omista menestystarinoistamme. Me susirajan nelikymppiset käännämme nappulat kaakkoon aina kun radio suoltaa 80-luvun suomirockia. Tunnemme tiedostamatonta mielihyvää, kun pääsemme taas kerran tallaamaan tuontirockin joensuulaisten levottomien jalkojen alle.
Asioiden arvostus on meissä itsessämme. Karjalanpiirakka ja kotikalja ovat in, ranskalaiset ja kokis out. Miksipä ei? Ovathan muikkukeitto ja karjalanpaistikin kulinaristeille suurempia nautintoja kuin Provencen keittiön herkut. Ja viljan viljely Valtimolla vaatii korkeampaa osaamista kuin viinin viljely Reinin laaksossa. Sitä paitsi sähkökannel soi soreammin kuin säkkipilli.
Täytyy kävellä näin
Omien aikaansaannosten arvostaminen on avainasemassa oman elämän haltuunotossa ja vastuuseen astumisessa. Kotiseudun pitää tarjota tilaisuus rakentaa jotakin omaa, sekä henkistä että aineellista, johon voi kiintyä ja jota voi pitää arvokkaana.
Omanarvontuntomme tarvitsee pönkäkseen menestystarinoita omassa ajassamme. Ilosaarirock ja Nightwish tekevät musiikin saralla samaa työtä maakunnan eteen kuin monitoimihalli, Josba ja Jaakko Tallus urheilun rintamalla.
Itsenäiseksi aikuiseksi kasvamiseen tarvittava aika on pidentynyt. Yhteiskunta on monimutkaistunut, työelämän ehdot koventuneet. Aikuisuuteen varttuvien ongelmiin tarttuminen on koko maakunnan tilaisuus rakentaa tulevaisuuttaan.
Nuorilla on ideoita, uusia ajatuksia ja kyky ajatella uudella tavalla. Nuorten elinoloja on kehitettävä yhteistuumin nuorten tarpeista lähtien. Se tarkoittaa välittämistä, kuuntelemista ja huomioon ottamista.
Nuoret janoavat mielekästä ja monipuolista tekemistä ympäri vuoden, hyviä yhteyksiä muuhun maailmaan, monia mahdollisuuksia oppimiseen, kiinnostavia työpaikkoja – mutta vain nuoret itse tietävät millaisia.
Täytyy kävellä näin. Taidan kuulua tänne.
Pentti Hyttinen
Maakuntajohtaja
Pohjois-Karjalan liitto
