Tien päällä Hivesin kanssa 16.-19.1.2002Harva meidän kokoinen bändi esiintyy levynjulkaisukiertueellaan loppuunmyydyille saleille. Toisaalta osa kiitoksesta on syytä antaa illan jäähdyttelyaktina toimineelle Ruotsin uudelle supernimelle The Hivesille, jonka mukanaolo toi varmasti lisäpontta myös meidän keikkoihimme.
Nosturin takahuoneessa. (kuva: Jouni Hirn) Tampere, Klubi 16.1. Kiertueen ensimmäinen päivä. Saavuimme Klubille Riemurasialla road-manager Jannen ja rundille lupautuneen miksaajan, Dassumin Penan kanssa. Alusta asti Howlin´ Pelle ja kumppanit kohtelivat meitä hienosti, vaikka samaan aikaan Hivesin kiertuemanageri / miksaaja / joka-paikan-kusipää teki Penan elämästä pientä helvettiä. Sen suurempia vahinkoja (tai vahingonlaukauksia) ei sattunut, mistä lienee kiittäminen Penan kärsivällisyyttä ja Jannen rentoa asennetta ongelmien edessä.
Oma keikkamme oli hieno avaus yhteiselle kiertueelle. Tamperelaisyleisö on ennenkin ottanut bändimme hyvin vastaan, vaikkakaan ei ihan näin sankoin joukoin. Punaiset hihanauhat jaksavat ko. kaupungissa ihmetyttää ja mikäli Soundin keikka-arviota on uskominen, niin hämmästeltävä freak-show:mme on muutenkin (ja allekirjoittaneen vatsalihaksissa ei ole mitään vikaa!). Hives joutui luonnollisesti kovan paikan eteen aivan kuten kuka tahansa, joka astelee meidän jälkeemme lavalle. Keikka oli kuitenkin odotetusti erinomainen, vaikka kylmässä keikkabussissa säilytetyt kitarat kadottivat vireensä aina biisien ensimmäisten sointujen jälkeen. Kitarateknikolla oli siis kiireinen ilta, mutta niin oli bändilläkin energialautauksesta päätellen. Itselleni keikka oli ensimmäinen näiltä ruotsirockin sarjakuvasankareilta, joten olin varsin vaikuttunut, vaikka eräät paikallaolleet sanoivatkin, että homma näyttää nykyisin liian harjoitellulta ja sovitulta. Väliäkö hällä, kansa imi kuin häkää. Klubin uusi vieraskirja oli tarkoitettu Hivesin korkattavaksi, mutta koska he jättivät ensimmäisen sivun tyhjäksi, totesimme illan aloitusaktina oikeudeksemme rustata puumerkkimme ennen Hivesin vastaavia. Tätä asiaa tuli joku ihastelemaan ihan kotisivuillemme asti. Olemme tällaisia pieniä anarkisteja;) Punk elää ja niin edelleen... Jyväskylä, Lutakko 17.1.
Toinen päivä olikin sitten Lutakossa, jossa edellisellä käynnillämme YUP:n kanssa havaitsemamme hyvä meininki jatkui. Tosin Lutakon ulkopuolella meininki ei ollut aivan niin hyvä, sillä joku paikallinen urpo päätti sumuttaa pippurispraytä Hivesin rumpalin, Chris Dangerousin silmille. Ensiksikin siksi, että Chris ei luopunut puhelimestaan näiden Jyväskylän gangstojen eduksi ja toiseksi, että mies teki virheen tunnustaessaan näille kivikauden jäänteille olevansa ruotsalainen. Siinäpä syytä kerrakseen. Mies kiidätettiin lääkärille, joka määräsi silmälapun, mutta uskoi soittamisen onnistuvan. Taisi olla ensimmäisen biisin jälkeen kun silmälappu esti näkyvyyttä liikaa ja sai väistyä. Ennen keikkaa annoimme haastattelua Trilleri.net:iin, jonka yhteydessä pääsimme poseeraamaan valokuvaajalle erinäisten hirttosilmukoiden ja neuvostoupseerihattujen toimiessa rekvisiittana. Ramilla oli ensimmäistä kertaa Bowielta opittu japanilaistyylinen meikki, joka upseerihattuun yhdistettynä toi mieleen jotain mansonmaista. Keikkamme oli jälleen onnistunut, vaikkakin pienten teknisten ongelmien (kielten paukkuminen) sävyttämä. Paikalla oli Jyväskylän lähialueilta kerääntyneitä ”forilleja”, joten esiintyminen oli varsin palkitsevaa. Hives sai kuulla samana iltana saaneensa ensimmäisen kultalevyn Englannista, joten ehkä se toi poikiin lisäpuhtia, sillä rundin paras keikka nähtiin Lutakossa. Keikan jälkeen takahuoneessa muistettiin juoda liikaa olutta (koko bändi) ja laulaa (Rami ja minä) Nya Vindar –ruotsinkirjasta opittu klassikko ”Sommaren är här” (Hasse och Het Potatis) Ruotsin pojille. Humalassa itsensä nolaaminen tuntuu niin luonnolliselta – kuten kaikki tietävät. Säätämö, Turku 18.1.
HHome sweet home, niin ne turkulaisetkin ottavat oman Itäharjun Mötley Crüensa ”ylpeytenään” vastaan kun on hieman käyty ”ulkomailla”. Säätämö oli romahtamispisteessä, sillä loppuillasta sisään lampsi porukkaa lipunmyynnin (huom! loppuunmyyty!) ohi ja liikkuminen oli lähes mahdotonta. Kumma kyllä ilma alempana, narikoiden viereen kyhätyllä paitojen myyntipisteellä oli niin paljon parempaa, että bändimme viihtyi paremmin siellä keikan jälkeen. Viihtyvyyttä lisäsi Hivesin leppoisan ja kaiken nähneen paitamyyjän kanssa jutustelut. Paikalla oli NME:n edustajia Briteistä asti todistamassa showtamme, vaikka ilmeisesti olivatkin enemmän Hivesin perään siinä missä me annoimme haastatteluja paikallisradio Auran Aalloille ja paikallislehti Aamuset:iin. Joka tapauksessa Niko esiintyi myös illasta kertoneen NME:n sivuilla. Ja olihan meidän keikkamme ehkä paras Turussa siihen asti. Syytäkin brittivalokuvaajien polttaa filmiä meihin. Äänet tosin alkoivat Ramilla ja minulla olla käheinä siinä missä Howlin’ Pellelläkin kiertueen edetessä. Turun keikka poikkesi siinä mielessä edellisiltaisista, että mukaan tuli myös Ruotsin garage-rockin kummisedät, The Nomads, jonka setti oli taattua tavaraa. Paikalla oli selvästi rokkidiggareita, jotka olivat tulleet katsomaan nimenomaan Nomadsin vähäeleistä, mutta silti kovin vakuuttavaa setä-energiaa. Hivesin keikka tietysti räjäytti potin ja Säätämön lattiarakenteiden kestävyys asetettiin tulikokeeseen kun arviolta 600 ihmistä hyppi ylösalas.
Nosturi, Helsinki 19.1. Nosturi oli myyty loppuun siinä missä edellisetkin paikat, vaikka vetääkin varmaan kaksi kertaa aikaisempia iltoja enemmän yleisöä. Tämän vuotisen Riemufestivaalin pääklubi onnistui hienosti niin yleisön keräämisen kuin bändivalintojenkin suhteen. Tällä kertaa Nosturin ”the backstage” oli varattu Hivesille ja Nomadsille, joka tarkoitti meidän pienempien kätkemistä alakerran koppeihin. Hätä ei ollut kuitenkin minkään näköinen ja Voima-lehden Turun sinappi, TPS ja 1800-luvun Turun romantiikka –aiheiset haastattelukysymykset pitivät mielikuvituksen vireillä ennen keikkaa. Oli piristävää huomata yleisöä kerääntyneen lavan edustalle FlyLow Organizationin lopetettua ja meidän aloitellessa. Ruotsinkielinen radio X3M, tallensi keikkamme keväämmällä tapahtuvaa lähetystä silmälläpitäen. Tuntui siltä, että keikat vain paranevat, mitä pidemmälle kiertue etenee. Sitä huomaa pääsevänsä vasta vauhtiin kun kaikki onkin jo ohi. Jopa Helsingin Sanomat raportoi bändimme olleen vedossa. Pienoista vitutusta aiheutti ainoastaan tiukat festivaali-aikataulut, joiden takia yksi biisi piti jättää soittamatta.
Nomads ja Hives vetivät takuuvarmat settinsä, vaikka Hivesissä oli pienoista väsymystä havaittavissa. Howlin’ Pellen ääni alkoi olla jo todella käheänä, mutta hienosti mies osuutensa hoiti. Eikä heistä enempää, sillä tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan olla mikään keikka-arvio. Keikan jälkeen joimme ansaitusti alkoholijuomia, jotka eivät Ruotsin poikia niinkään kiinnostaneet. Sen sijaan takahuoneeseen kerääntyneet perskärpäset käyttivät tilaisuutta sumeilematta hyväkseen. Sillä aikaa kun Rami vaihtoi Pellen kanssa äänenhuoltovinkkejä, oli monella havaittavissa selkeää tarvetta päästä hengailemaan / näyttäytymään Hivesin kanssa. Me tietysti kuvautimme itsemme ja Hivesin kunnon ryhmäkuvaan. Se on sitä näyttäytymistä: ”Kato Pelle on mun vanha frendi..." Sitten sitä kuvaa voi esitellä Turun Tinatuopissa joskus kymmenen vuoden päästä kun rokkiura ei ottanutkaan tuulta siipiensä alle, mutta ainakin pääsi samaan kuvaan Howlin’ Pellen kanssa. Taustalla paukkui pöytälätkä ja kaljat hupenivat. Puck Off! Paluu Turkuun 20.1. Loppuunmyydyn Nosturin jälkeisenä päivänä paluu arkeen hirvittävässä krapulassa ja muutenkin orgastisissa tunnelmissa tapahtui Turun Downtownin lavalla puoliakustisesti noin kymmenen ihmisen edessä. Pudotuksen Nosturin monisatapäisestä yleisöstä Downtownin muutamaan hassuun sunnuntaikaljoittelijaan voisi kuvitella olevan melkoinen, mutta olo oli sellainen epätodellisen hilpeä ja tunnelma oli ainakin meillä TuRoilla katossa. Kiitos ja anteeks. - Pete Romantiikka - |
