Ilosaarirock 2004 2004-08-20T16:27:20+03:00 VT http://www.ilosaaarirock.fi/2004/felamaa/2004/felamaa/index.php verkkotoimitus@ilosaarirock.fi Festarielämää tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004 Pivot Copyright (c) 2004, Authors of Ilosaarirock 2004 Promoe festariencorena 2004-08-04T11:54:00+03:00 2004-08-04T11:54:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.197 2004-08-04T11:54:00+03:00 Pahoittelemme tämän raportin viipymistä, mutta juttu jouduttiin kirjoittamaan jälkeenpäin. Promoe festariencorena verkko Pahoittelemme tämän raportin viipymistä, mutta juttu jouduttiin kirjoittamaan jälkeenpäin.

Promoen toinen Rokkikeikka ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Lentojen mentyä lentoyhtiön takia pieleen, alkoi Rinteellä aivan armoton säätäminen. Periaatteessa olisi ollut mahdollista nostaa kädet pystyyn, mutta vaihtoehtoja alkoi vilistä ja kun poliisin, Apulannan ja monen muun tahon kanssa oli asiasta sovittu, voitiin muutoksesta ilmoittaa. Vaikka ratkaisu ei ihan kaikkia palvellutkaan, oli se ainoa tapa saada Promoe lavalle.

Apulanta kasasikin omalla keikallaan päälavan eteen melkein kaikki ja siitähän homma jatkui ennätysnopean roudauksen jälkeen. Lavatekniikan piireissä huhuttiin ajasta 13 minuuttia bändien välillä, joka on siinä mittakaavassa suurin piirtein silmänräpäys. Joka tapauksessa rytmi lähti käyntiin ja lavalle ilmestyi pitkän matkan juoksijan notkealla askeleella itse Promoe. Kädet nousivat, yleisö tervehti artistia huudollaan, artisti tervehti yleisöä ja siitä lähti liikkeelle rytmin, sanan ja sanoman keinuva 40-minuuttinen. Yleisö ja artisti olisi ollut valmis pidempäänkin rytmijuhlaan, mutta huvilupa ja puolenyön saapuminen lopettivat kaiken ikään kuin kesken. Promoe tuli vielä tervehtimään yleisöään, mutta siinäkin kiire pakotti lopettamaan monelle ikimuistoisen tapaamisen kovin lyhyeen.

Kuvat: Panu Kontkanen

]]> Lämminhenkinen lopetus 2004-07-26T08:34:00+03:00 2004-07-26T08:34:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.196 2004-07-26T08:34:00+03:00 Tahtien tauottua Laulurinteeltä sunnuntai-iltana Joensuuhun saapuneella rockvieraalla oli vielä nippu ässiä hihassa juhlatunnelman jatkamiseksi. Lämminhenkinen lopetus verkko Tahtien tauottua Laulurinteeltä sunnuntai-iltana Joensuuhun saapuneella rockvieraalla oli vielä nippu ässiä hihassa juhlatunnelman jatkamiseksi.

Monelle illan ykkösvaihtoehto löytyi niinkin läheltä kuin festivaalipyhätön editse kulkevan Linnunlahdentien toiselta puolelta, jossa sijaitsevassa Kaarihallissa rokattiin kirjaimellisesti viimeistä kertaa - jo tiistaiaamuna puskutraktorit tasaisivat tuon halkaisijaltaan puoliympyrän muotoisen karjalaisesta maaperästä kohoavan ulokkeen - vuoden 2004 Ilosaarirockin summanneen rumbaklubin muodossa.

Sinne suuntasi kulkunsa allekirjoittanutkin - velvoitteet venyttivät paikalle saapumista hyvän matkaa, tosin - Melankolicsin, Marylandin, Kemopetrolin ja Martti Servon & Napanderin toivossa. Valitettavasti Kaarihalliin sisään kirjautumisesta suoriuduttiin niinkin myöhään kuin aivan Marylandin loppumetreillä, joten joensuulais-M:ien esiintymiset jäivät tälläerää sivu suun. Meininki lienee kuitenkin ollut hyvä, kuten aina, otaksun. - Näin voitaneen päätellä ainakin yhytetyistä yhtyeiden edustajista, jotka loistivat kukin kilpaa, jos kohta nyt ei tässä vaiheessa jo hyvän aikaa sitten levolleen laskeneen auringon, niin ainakin Kaarihallin kattoon lavan ylle kiinnitettyjen valoripustusten kanssa esitystensä kulusta kysyttäessä.

Marylandin jälkeen instrumenttinsa vahvistimiin kytki helsinkiläisorkesteri Kemopetrol. Yhtyehän soitti Ilosaarirockissa toisenkin keikan paikatessaan pikakomennuksella lento-ongelmien kanssa painiskellutta ruotsalaisriimikko Promoeta Ylex-lavalla sunnuntaina alkuillasta. Ylex-lavalta alkunsa saaneen Ilosaarirock-huhun mukaan yhtye olisi "rockimmassa" kunnossa kuin koskaan aiemmin. Tämän allekirjoitan mielelläni, siksi poikkeuksellisen hyvin Kemopetrol tuntui kaltaiselleni paatuneelle pitkätukallekin kyseisessä tilanteessa toimivan. En tiedä, soittiko yhtye samaisen setin muutamaa tovia aiemmin itse festivaalialueella, mutta Kaarihallilla yhtyeen repertuaari toimi ennen kaikkea tilanteeseen nähden loistavasti. Viimeistä Ilosaarirock-nostetta Rumbaklubilta hakemaan tullut yleisö sai kuulla suurimmat Kemo-hitit ilman turhia kursailuja ammattitaidolla esitettyinä. - Ammattitaidolla, ja tällä kertaa vielä elävästi: vaikka Kemopetrolin lavaliikehdintä ja sitä seuraava hieneritys edelleenkään aivan Sielun Veljet -tasoa ole, on Laura Närhi kohortteineen täysin oikeilla raiteilla yleisön kannalta nautinnollista keikkakokemusta kohti kulkiessaan.

Kaarihallin sunnuntai-illan viimeistä esiintyjää olisi tuskin voinut paremmin valita, ainakin oma mieli kohosi pysyvästi kohta kaatuvaan Kaarihallin kattoon Martti Servon & Napanderin säestämänä. Tyköistuvat puvut, hillitty lavakäyttäytyminen liikehdintineen, täysin toisesta maailmasta tulevat ohjelmanumeroiden välien täyteiset kommentit ja habituksen täydellistävä hieman vaimeasti loistava pepsodent-hymy, ne kaikki olivat jälleen läsnä. Kappalekataloogista puhumattakaan. Kaarihallissa saatiin jälleen todistaa Martti Servon vankkumatonta cross-over-suosiota suomalaisessa musiikkikentässä, miehen tahtiin ilmaa halkoi jälleen täyslaidallinen niin hevimiesten, rastapäiden kuin popkansankin käsiä. Ilosaarirock sai siis jälleen arvoisensa päätöksen, tällä kertaa Hitti-Litti Litmanen-, Sauna-, Hyvältä näyttää- ja Tuntuuko tutulta? -rallien sekä monien muiden Servo-kestosuosikeiden muodossa.

Panu Kontkanen

]]> Apulanta 2004-07-18T23:08:00+03:00 2004-07-18T23:08:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.195 2004-07-18T23:08:00+03:00 Kyseinen orkesteri oli syy siihen miksi hakeuduin Ilosaarirockiin ensimmäisen kerran. Vuosi oli -96, Ehjä-levy pukattu ulos ja veto tapahtui vielä kolmoslavalla. Pienen teinipojan ja rockmaailman ensikohtaaminen oli vaikuttava. Apulanta verkko

Kyseinen orkesteri oli syy siihen miksi hakeuduin Ilosaarirockiin ensimmäisen kerran. Vuosi oli -96, Ehjä-levy pukattu ulos ja veto tapahtui vielä kolmoslavalla. Pienen teinipojan ja rockmaailman ensikohtaaminen oli vaikuttava.

Lava vaihdettiin isompaan jo aikoja sitten ja nykyisin "Apis" on koko rahan edestä pääesiintyjämateriaalia. Tämänkesäinen festarishow on puhdasta spinaltapia. Soittajat rantautuvat esiintymään ruumisarkuissa paksun savun saattelemina. Kunnon rockkeikalla eivät lavalla kyki pelkästään muusikot, vaan teatraalisuuselementit vaihtelevat Iron Maidenin jättimäisestä Edguy:sta Rammsteinin valkoista nestettä loputtoman oloisesti syöksevään tekopenikseen. B-luokan kauhuleffateeman mukaisesti yhtye on pukeutunut kaapuihin ja kasvot on kalvennettu norjalaiseen tapaan. Roudaritkin on puettu pakkopaitoihin ja mielisairaanhoitajien verisiin valkotakkeihin.

Uusimman singlehitin aikaan lavalla nähdään peruskoulun joulukuvaelman hartaudella näytelty "Dracula tekee viattomasta kesämekkotytöstä Vampiran" -esitys bändin veivatessa etualalla. Myöskin ohjelmistoon kuuluu: "Hullu tiedemies luo hirviön, joka elämän lahjasta kiitollisena nujertaa luojansa niskat." Vakavasta suhtautumisesta liveshowhon kertoo välispiikki: "Olemme Spinal Tap ja soitamme valikoituja kappaleita."

Soitti Apulanta mitä tahansa, yleisö osaa sanat ja laulaa mukana. Vuosikymmenen keikkakokemus ja ulkomailta rahdattu miksaaja tekevät Apulannan keikasta vääjäämättä herkkua orkesterin ystäville. Vanhemman liiton fania miellytti varsinkin vanhempien, Kolme ja Aivan Niinkuin Kaikki Muutkin -levyjen kappaleiden veivaaminen.

Iso bändi, iso lava, iso tunnelma.

+heikki

kuvat: Pasi Räsämäki

]]> Tohtori Off & Herra Dalcroze oli jymy-yllätys 2004-07-18T22:18:00+03:00 2004-07-18T22:18:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.188 2004-07-18T22:18:00+03:00 Ruma ankanpoikanen osoittautuikin riikinkukoksi. Tohtori Off & Herra Dalcroze oli jymy-yllätys verkko

Ruma ankanpoikanen osoittautuikin riikinkukoksi.

Lastenmusiikkiyhteenä tunnetulta bändiltä ei juuri kukaan näytä odottavan paljoa. Vain kourallinen ihmisiä on kerääntynyt Rentolavan eteen odottelemaan keikan alkua. Mutta kun keikka alkaa, niin kansa rannalla herää: näillähän on ihan loistava meininki!

Porukkaa virtaa lavaa kohti koko keikan ajan ja rannalla loikoilijatkin nousevat ihmettelemään festareiden suurinta yllättäjää.

Bluesia, irkkua, jenkkaa ja jopa valssia soittava yhtye kahmaisee jo ensimmäisen biisin aikana yleisön pysyvään otteeseensa. Yleisöä laulatetaan ja tanssitetaan, mutta itse soitanta pysyy kuitenkin pääosassa. Mukahauskojen välispiikkien sijaan mielenkiintoa pidetään yllä erilaisilla absurdeilla tempuilla. Esimerkiksi ottamalla yleisön joukosta nuoria festarikävijöitä soittamaan "sulkapallomailakitaroita". Ja Mattikin on TAITAVA - kuten kaikki paikalla olleet muistavat.

Esiintyjät ovat itsekin ilmeisen yllättyneitä yleisön villeydestä. Vaikka vihaan kliseitä, niin tästä keikasta yleisö ja esiintyjät kertovat vielä lapsenlapsilleenkin. En ikinä ole herkistynyt festarikeikalla, mutta nyt se tapahtuu. Tohtori Orffin & Herra Dalcrozen uskomattoman vetävät biisit ja innostava esiintyminen nostattavat kyyneleet silmiini - tämähän on ihan kuin lapsena!

Uskomattoman hyvä yhtye onnistuu herättämään sen jokaiselle lapsuudesta tutun innostuksen häkellyttävällä tavalla leikkisällä mutta rokkaavalla lavashowllaan. Jos tunnelma rannalla oli Soul Captain Bandin esiintymisen aikana taivaissa, niin nämä miehet onnistuvat nostattamaan tunnelman taivaankannesta läpi.

Rentolavan fiilis oli koko sunnuntain mahtava. Festarikansa kuitenkin lopulta luo sen tunnelman - eivät esiintyjät. Suunnattomat kiitokset parhaasta Ilosaarirokissa koskaan kokemastani päivästä kaikille Rentolavan alueella olleille!

Markus Heikkilä

Kuva: Leila Oksa

 ]]> Kuvia web-livestä 2004-07-18T21:49:00+03:00 2004-07-18T21:49:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.182 2004-07-18T21:49:00+03:00 Ilosaarirockista on lähetetty internetiin elävää kuvaa jo yhdeksän vuotta. Elävän netin taitureita kävi kuvaamassa Leila Oksa. Kuvia web-livestä verkko Ilosaarirockista on lähetetty internetiin elävää kuvaa jo yhdeksän vuotta. Elävän netin taitureita kävi kuvaamassa Leila Oksa.

]]> Glueciferin actionrockia 2004-07-18T21:38:00+03:00 2004-07-18T21:38:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.179 2004-07-18T21:38:00+03:00 Miehet mustissaan, eli norjalainen Gluecifer tykitti raivoisan energistä kitararockia svengiä kadottamatta. Glueciferin actionrockia verkko

Miehet mustissaan, eli norjalainen Gluecifer tykitti raivoisan energistä kitararockia svengiä kadottamatta.

Tätä on kitaravetoinen rypistys parhaimmillaan itsensä musiikin ollessa pääosassa ilman liiallista itsetehostusta. Gluecifer on kova, lähes Hellacoptersin, Hivesin ja omien Flamareidemme tasoa. Hieno keikka upealta bändiltä. Rock!

Rocki-Pete

Kuva: Antti Vänskä

]]> Suuri takapotkupuhallus 2004-07-18T21:36:00+03:00 2004-07-18T21:36:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.178 2004-07-18T21:36:00+03:00 Rentolava oli varmasti tämänvuotisen Rokin parhaimpia keksintöjä. Suuri takapotkupuhallus verkko Rentolava oli varmasti tämänvuotisen Rokin parhaimpia keksintöjä.

Ranta, aurinko ja vielä aurinkoisempi musiikki löysivät ystävänsä ylesiön joukosta. Jazzganstereista lava sai arvoisensa finaalin.

Gansterit eivät vetäneet paikalle aivan yhtä paljon väkeä kuin aikaisemmin esiintynyt Soul Captain Band, mutta se ei meininkiä haitannut. Groovea löytyi aivan samassa mittakaavassa. Reggae- ja skarytmien lomassa heitettiin niin omia insrumentaaleja, kuin gansteriversioita tunnetuista jazz-kappaleista. Erikoismaininnan saakoon naissolisti - kaunis katsella, kauniimpi kuunnella.

Jonkun täytyy kyllä pitää silmällä näitä ganstereita. Taisivat näet rentolavan "tuhoamisen" lisäksi viedä mukanaan aika kasan uusien fanien sydämiä.

Ilkka Ritvanen

Kuvat: Antti Vänskä

 ]]> Soundtrack of Our Livesin maaginen kosketus yleisöön 2004-07-18T21:27:00+03:00 2004-07-18T21:27:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.177 2004-07-18T21:27:00+03:00 Svenskien retrorockin kuningasbändi Soundtrack of Our Lives heitti täydellistä hipovan keikan. Soundtrack of Our Livesin maaginen kosketus yleisöön verkko Svenskien retrorockin kuningasbändi Soundtrack of Our Lives heitti täydellistä hipovan keikan.

Megafon avasi setin ja yleisö oli kypsää kauraa solisti Ebbotin karisman edessä ensi hetkestä alkaen. Bändi soitti upeasti, rullaavan melodisesti ja biiseistä mainittakoon Big Time, slovari Under the Sun sekä mahtavasti rullannut Independent Luxury. Ebbot saapui vokalisoimaan yleisön sekaan ja laittoi keikan kliimaksivaiheessa yleisön kirjaimellisesti polvilleen. Saldona encoreineen kaksitoista kappaletta retrorockin ehdotonta parhaimmistoa. Kokonaisuutena ehkä paras Ilosaarirockissa kokemani keikka. Pidän tästä bändistä suunnattomasti.

Pertti

Kuvat: Riikka Kurki & Pasi Räsämäki

 ]]> Kapteeni antoi rannalle sielun 2004-07-18T21:20:00+03:00 2004-07-18T21:20:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.173 2004-07-18T21:20:00+03:00 Soul Captain Band eli ystävien kesken Sielukapteeni oli sunnuntain Rentolavan odotettu pääesiintyjä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja niin myös yleisö. Kapteeni antoi rannalle sielun verkko Soul Captain Band eli ystävien kesken Sielukapteeni oli sunnuntain Rentolavan odotettu pääesiintyjä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja niin myös yleisö.

Vastaavaa ihmismassaa Linnunlahden uimaranta ei varmasti ole kokenut. Eikä vastaavaa fiilistä.

Porukkaa tanssi aina rantavedessä asti, kun bändi jammaili reggae-soundejaan kaiuttimista. Ihmiset tanssahtelivat joka puolella ja vedessä uitiin niin alasti kuin koko kerrasto päälläkin.

Soul Captain Band on kokenut hiljaiselonsa aikana huomattavan muodonmuutoksen. Päävokalisti Jukka Poika on korvattu marokkolaisella Momo Catillä ja toisella ulkomaalaisvahvistuksella Papa Zailla. Tämä on muuttanut uudemman tuotannon osittain englanninkieliseksi. Se on mielestäni huono asia. Väitän nimittäin, että Soul Captain Bandin tähänastisen suosion salaisuus on ollut nimenomaan suomeksi laulaminen. Paarman ja Nopsajalankaan laulutaito ei yllä aivan Jukka Pojan tasolle.

Tanssijan valinta -albumin singlelohkaisu Vauvantekohommaa venytetään keikan iltapuolella loputtomiin ja festarikansa senkun hihkuu. Biisi on sekä sanoituksiltaan että taustoiltaan sunshine-reggaen prototyyppi. Ensimmäisen Jokaiselle tulta -albumin yhteiskunnallisten sanoitusten ja uskottavampien taustojen jälkeen se tuntuu tyrmistyttävältä. Toivottavasti tämä ei ole se suunta mihin yhtye on menossa.

Joka tapauksessa näissä puitteissa Sielukapteeni oli ilmielävänä aivan uskomaton fiiliksen nostattaja!

Markus Heikkilä

Kuvat: Riikka Kurki

 ]]> Aina ei voi voittaa 2004-07-18T21:14:00+03:00 2004-07-18T21:14:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.172 2004-07-18T21:14:00+03:00 Syksyisen masentuneista lyriikoista tunnettu Sentenced on viitoittanut suomimetallin tietä jo yli kymmenen vuoden ajan. Perinteisesti yhtyeen keikat ovat olleet erittäin tasokkaita, tällä kertaa jokin oli pielessä. Aina ei voi voittaa verkko Syksyisen masentuneista lyriikoista tunnettu Sentenced on viitoittanut suomimetallin tietä jo yli kymmenen vuoden ajan. Perinteisesti yhtyeen keikat ovat olleet erittäin tasokkaita, tällä kertaa jokin oli pielessä.

Hieman järkyttyneenä seurasin kykenemättömänä vaikuttamaan tapahtumien kulkuun. Se ei jumalauta riitä, että bassokuvioista tunnistaa, mikä biisi on kyseessä. Soolokitaristin kömmähdykset pitivät yleisön varpaillaan, eikä odotettua nostalgiaa päässyt kokemaan. En osaa sanoa, mikä oli vikana, mutta Tenkula näytti hieman sairaalta. Liekö itseaiheutettua?

Ville Laihialan tyyliin ei kuulu todellakaan mielistellä yleisöä, mutta tällä kertaa oli aistittavissa kyllä ihan aitoa vittuuntumista. Mikrofonia paiskottiin ja yleisölle kiroiltiin. Kaiken kruunasi se, että laulaja poistui viimeisen kappaleen puolivälissä jättäen soittajat keskenään lopettamaan keikkaa. Ei näin, pojat.

Kyllähän välillä voi paskojakin keikkoja heittää, eihän aina voi onnistua, vaan kyllähän se harmittaa. Sentencedillä on allekirjoittaneelle ihan erityinen merkitys, eikä se yhdestä keikasta horju. Ensi vuoden alkupuolella ilmestyvä levy on pakko-ostos. Keikalla kuultiin kaksi uutta biisiä, joista toisessa oli ainakin ihan uutta poljentoa.

Näin tällä kertaa.

-Roihu (Mikko Roihuvuo)

Kuvat: Leila Oksa

 ]]> Kaarihallin Elli 2004-07-18T21:05:00+03:00 2004-07-18T21:05:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.171 2004-07-18T21:05:00+03:00 Tänä vuonna Kaarihallin klubeista vastaa Elli. Kaarihallin Elli verkko Tänä vuonna Kaarihallin klubeista vastaa Elli.

Sunnuntai-iltana Ellistä huomaa jo hieman väsymyksen merkkejä. Kaarihallin Sulo- ja Metelliklubit myytiin loppuun ja töitä on henkilökunnalla varmasti riittänyt. Asiakkaat ja yhtyeet ovat tykänneet meiningistä ja kaikki on tähän asti toiminut hyvin. Elli on helpottunut etenkin siitä että kaikki on sujunut aikataulussa, ainakin tähän asti. Tänä vuonna kun klubit ovat vetäneet lähes ennätysmäärän yleisöä, saa olla tyytyväinen, että kaikki on toimut lähes moitteettomasti. Elli on kuitenkin sitä mieltä, että kaikesta huolimatta Rokissa olisi vaikeata olla pelkästään vieraana. Rankan viikonlopun jälkeen ensi vuoden alusta ensimmäisen vastaavapalaverin aikana Rokin tekeminen on taas ihan kivaa.

- Parasta tässä työssä on nyt kuitenkin se, että päivän viimeinen bändi lopettaa ajoissa ja että yhtye sekä asiakkaat ovat tyytyväisiä.

 ]]> Sonny Crockettin joukkion tanssittava pelinavaus 2004-07-18T21:02:00+03:00 2004-07-18T21:02:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.170 2004-07-18T21:02:00+03:00 Sunnuntain aloituspaikka on aina hieman ongelmallinen. Yleisöä painaa jo lievä festariväsymys ja moni saapuu alueelle vasta reilusti ohjelman alettua. Paras strategia katoa vastaan on buukata avauspaikalle bändi, jonka mahdollisimman harva haluaa missata. Sonny Crockettin joukkion tanssittava pelinavaus verkko Sunnuntain aloituspaikka on aina hieman ongelmallinen. Yleisöä painaa jo lievä festariväsymys ja moni saapuu alueelle vasta reilusti ohjelman alettua. Paras strategia katoa vastaan on buukata avauspaikalle bändi, jonka mahdollisimman harva haluaa missata.

Päälavan ohjelmiston sunnuntaina avannut Don Johnson Big Band sopikin tehtävään täydellisesti. Sen viime kesänä räjähdysmäisesti kasvanut suosio etenkin keikoilla ei osoita laantumisen merkkejä, päin vastoin. Pyhäpäivän auringossa ilmeisesti tähän asti levyttämättömällä biisillä aloittanut DJBB sai kansan nostamaan tanssijalkaa.

Tuubipäinen perkussionisti Juusonik, joka on tuttu myös Rinneradiosta, on saanut uuden kilistinsoittajan myötä lisää tilaa ja merkitystä osana DJBB:n liveaktia. Kävipä mies räppäämässä ja beatboxaamassa Tommyn kanssa.

Johnsoneille itselleen Rokki alkaa olla jo vanha tuttu. Yhtye on soittanut tällä putkeen jo useampana vuonna ja jos tällainen meno jatkuu, ei suhteen kehittymiselle liene esteitä.

Teksti Olli

Kuvat Pasi/Riikka

]]> Tarot 2004-07-18T20:48:00+03:00 2004-07-18T20:48:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.166 2004-07-18T20:48:00+03:00 No perkele. Heviähän tämä, ja koko keikan. Tarot verkko No perkele. Heviähän tämä, ja koko keikan.

Yleisö koostui lähinnä isoista ja hieman vanhemmista miehistä, joten visuaalisesti keikka oli minulle hieman suppea. Eihän tämmöinen puolitoista metriä pitkä pygmi nähnyt yhtään mitään. Heviltä se silti kuulosti vaikka ne vanhemmat heviukot peitti näkyvyyden. Tarothan on tunnetusti ainakin 100-vuotias bändi ja kaipa fanit vanhenevat yhtyeen mukana.

Silti siellä jaloissa pyöriessä alkoi harmittamaan, ettei ollut itsellä päällä sitä nahkarotsia ja farkkuliiviä. Taidan ihan kostoksi yhteiskunnalle mennä ostamaan Tarotin paidan.

Any

Kuva: Pasi Räsämäki

 ]]> Ex tempore - Kemopetrol 2004-07-18T20:24:00+03:00 2004-07-18T20:24:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.161 2004-07-18T20:24:00+03:00 Yllätyskeikaksi aivan hyvä, noin soittoteknisesti. Alusta asti häiritsi virvelin jumalaton kaiku, ja jotkut biisit kuulostivat aivan siltä, että kaikissa soittimissa olisi ollut kaiun miksit ja diseit täysillä, suurin pirtein. Ex tempore - Kemopetrol verkko Yllätyskeikaksi aivan hyvä, noin soittoteknisesti. Alusta asti häiritsi virvelin jumalaton kaiku, ja jotkut biisit kuulostivat aivan siltä, että kaikissa soittimissa olisi ollut kaiun miksit ja diseit täysillä, suurin pirtein.

Viimeistä edellisestä vedosta ei tahtonut saada mitään selvää. Bändin pitäisi keskittyä hirveästi siihen, kuinka livemateriaali esitetään livenä, ja on varmasti vaikeaa saada keikka kuulostamaan levyjen tasoiselta. Ilmeisesti yhteensoitto oli kuitenkin kunnossa. Rumpu- ja bassoakseli erottui aika hyvin ja soitto oli tarkkaa. Välillä rupesi kuitenkin häiritsemään rytminen samankaltaisuus biisien välillä, se ty-dy ty-dyt-tyy. Joidenkin balladimaisien gipaleiden suvanto-osuudet rikottiin ronskilla koskettimien takomisella, jotain herkyyttä. Ei toiminut loppupeleissä yhtään, mutta suuri yleisö ei tajunnut mitään, täydestä meni. Yritystä ja meininkiä oli näköaistittavissa.

-Jokke

 ]]> Kemopetrolin paikkausliike 2004-07-18T20:19:00+03:00 2004-07-18T20:19:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.160 2004-07-18T20:19:00+03:00 Promoen törmättyä joukoliikenneongelmiin, nousi kakkoslavan iltahiilloksille Rumba-klubille buukattu Kemopetrol. Kemopetrolin paikkausliike verkko Promoen törmättyä joukoliikenneongelmiin, nousi kakkoslavan iltahiilloksille Rumba-klubille buukattu Kemopetrol.

Kaiken lisäksi jääkiekkojoukkue Kemopetrolia edusti lavalla tällä kertaa Hevipetrol-niminen kokoonpano, tai niin olisi ainakin soitannon tujakkuudesta voinut päätellä.

Muistatteko vielä, kun Kemoa sen aloittaessa kuvailtiin triphopahtaviksi ja verrattiinpa jopa Portisheadiinkin? Kaukana olivat sordiinot tällä kertaa, kun Kalle Koivisto seurueineen päästi rokkipirunsa esille. Vastasipa maestro itse illan kasareimmasta kitarasoolosta, joka tosin virtasi kuusikielisen sijaan syntetisaattorin muovisesta kidasta.

Keikan struktuuri oli siksi erikoinen, että radiossa eniten kuullut kappaleet turautettiin keikan keskivaiheille. Loppupuolella, encore mukaanluettuna, soitettiin sitten ei-singlevalintoja. Eipä sillä, molemmista irtosi kyllä kiitettävästi tehoja. Asiaa voinee luonnehtia niinkin, että levyllä rauhallisen odottavalta kuulostava Child Is My Name esitettiin versiona, joka tuntui odottavan lähinnä räjähdyspisteen saavuttamista.

Kelpo veto kelpo bändiltä.

Sana Olli

Kuvat Antti

 ]]> Väkisinhuudattaminen on perseestä 2004-07-18T19:46:00+03:00 2004-07-18T19:46:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.158 2004-07-18T19:46:00+03:00 Amerikasta kotoisin oleva juontajakulttuuri ei sovi Suomeen. Tai ainakaan rokkifestareille. Väkisinhuudattaminen on perseestä verkko Amerikasta kotoisin oleva juontajakulttuuri ei sovi Suomeen. Tai ainakaan rokkifestareille.

Tuntuu joka kerta yhtä teennäiseltä antaa sille Don Johnson Big Bandille "vielä kerran iso käsi".

Mainstream-kanavilta tuttujen juontajien palkkaaminen rock-festareille tuntuu käsittämättömältä. Paljon rokimpi olisi vaikkapa Jokelan portsari murahtelemassa vain välttämättämimmät välispiikit mikrofoniin.

Markus Heikkilä

kuva: Leila oksa

 ]]> Viinanarikassa juomat säilyvät 2004-07-18T19:22:00+03:00 2004-07-18T19:22:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.157 2004-07-18T19:22:00+03:00 Ilosaarirockin ilmaisessa viinanarikassa viinat säilyvät. Viinanarikassa juomat säilyvät verkko Ilosaarirockin ilmaisessa viinanarikassa viinat säilyvät.

Hyllymetrit ovatkin täynnä reppuja ja muovipusseja. Vaikka tavaraa on tuotu säilytykseen runsaasti, on kaikki hyvässä järjestyksessä.

Myös ihmiset jonottelevat hyvässä järjestyksessä saadakseen pussinsa säilytyksestä.

Teksti ja kuva: Riitta

 ]]> Kökötti toimii edelleen 2004-07-18T19:16:00+03:00 2004-07-18T19:16:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.156 2004-07-18T19:16:00+03:00 Johannan ja Joken kymmenisen vuotta sitten Ilosaarirockista hankkimat huippudesignea edustavat istuimet, kökötit, toimivat edelleen loistavasti. Jalat ja selkä eivät kuulemma puudu aivan niin pahasti kuin nurmikolla istuskellessa. Kökötti toimii edelleen verkko Johannan ja Joken kymmenisen vuotta sitten Ilosaarirockista hankkimat huippudesignea edustavat istuimet, kökötit, toimivat edelleen loistavasti. Jalat ja selkä eivät kuulemma puudu aivan niin pahasti kuin nurmikolla istuskellessa.

Johanna muistuttaa myös, että istuin on kevyt ja helppo kuljettaa mukana.

"Nykyisin on niin laiskistunut, että mitään ylimääräistä ei viitsi festarialueella raahailla mukanaan", hän toteaa.

Teksti ja kuva: Riitta

 ]]> Lappeenrannan juntit koko kansan suosikkeina ja soittoäänenä 2004-07-18T19:13:00+03:00 2004-07-18T19:13:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.155 2004-07-18T19:13:00+03:00 Viiden tienoilla YleX-lavan karvakerroin ja hikisyysindeksi kasvoivat huomattavan notkahduksen verran, sillä lauteille saapui muunmuassa Kotiteollisuudeksi kutsuttu remukööri. Lappeenrannan juntit koko kansan suosikkeina ja soittoäänenä verkko Viiden tienoilla YleX-lavan karvakerroin ja hikisyysindeksi kasvoivat huomattavan notkahduksen verran, sillä lauteille saapui muunmuassa Kotiteollisuudeksi kutsuttu remukööri.

Mitä ilmeisimmin rokkiyleisö tykkää kuunnella tällaista raskaammanpuoleista kohtalaisen yksinkeraista riffirokkailua, johon olennaisesti kuuluu yleisölle päätään aukovat rumat vanhat ukot, sillä koko teltta oli tupaten täysi, ja osa joutui jäämään ulkopuolelle asti.

Radiosta tutut hittijollotukset saivat yleisön koilottamaan mukana, joka kaiketi oli toivottu asioiden tila. Keikan jälkeen yleisö vielä läpytteli käsiään yhteen hetken aikaa, josta heidät palkittiin encorella.

Kaipa tämä kokemuksena oli hauskempi kuin mm. tarkoituksellinen auringonpistoksen hankkiminen.

-Juha Ekholm

 ]]> Todellinen asiakaspalvelija 2004-07-18T19:06:00+03:00 2004-07-18T19:06:00+03:00 tag:ilosaarirock2004,2004:ilosaarirock2004.154 2004-07-18T19:06:00+03:00 Backstagen vip-alue on paikka, johon moni festarivieras hinkuu. Todellinen asiakaspalvelija verkko Backstagen vip-alue on paikka, johon moni festarivieras hinkuu.

Jos jollain ilveellä pääsisi kaapinkokoisten turvamiesten ohi lavan taakse, joutuisi viimeisenä selvittämään tiensä Marko Tynkkysen selän taakse. Marko toimii vip-teltan järjestysmiehenä jo toista kesää.

"Ei ole ollut mitään ongelmia kumpanakaan vuonna. Täytyy sanoa että artistit ja kutsuvieraat kyllä osaavat käyttäytyä. Puhumattakaan median edustajista", Tynkkynen kiittelee.

"Hirveän vähänhän täällä ylipäänsä on mitään ongelmia."

Tynkkysen miellyttävään asiakaspalveluotteeseen on päässyt tutustumaan monta artistia. Kaikki palaute on kuulemma ollut positiivista.

"Kaikki ovat vain kehuneet kuinka hyvää palvelu on ollut ja miten hyvin kaikki pelaa."

Vip-alueella pääsee artistien juoma ja syömätottumuksia seuraamaan varsin läheltä. Minkälaisia paljastuksia Tynkkyselta siis irtoaa?

" No, ei mitään erikoista. Kaikki joi silleen sopivasti."

Entäpä kauhuleffasta repäistyt englesmannit eli iki-ihana Saastan Kehto. Mitenkä kalmanhajuista keikkaa juhlittiin? Oliko pojilla kenties omat veripussit mukana? Vai juotiinko kenties punaviiniä kynttilänvalossa ruumisarkun päältä?

"Kyllä se tais enimmäkseen kaljaa olla", Tynkkynen muistelee lapsuutensa idolien kohtaamista.

Teksti ja kuva: Ilkka Ritvanen

 ]]>