17.7.2005 - 16:15 Myllärit

Siitä on vuosia, kun edellisen kerran olen ollut Myllärien keikalla. Muistikuvani Wanhan Jokelan tiivistunnelmaisista ravintolakeikoista pitivät sisällään yhtyeen hillittömän intensiteetin, musiikin riemun ja kansanmusiikki - rock-yhdistelmän tuoreuden. Tässä valossa Myllärien kolmoslavan keikka sunnuntai-iltapäivänä oli pienoinen pettymys. Toki yhtyeiden kehittyminen ja muuttuminen on ymmärrettävää, mutta itse en tavoittanut sitä fiilishuippua jonka ennen koin.

Rokkarien ja urheilijoien välisen jalkapallo-ottelun venähtäminen taisi syödä hieman yleisöä myös Mylläreiltä keikan aluksi: teltta oli vain puolillaan väkeä. Musiikki kuulosti niin raskaalta muistikuviini verrattuna, että piti hetken aikaa miettiä onko tämä edes Myllärit. Vaan kyllähän se oli. Tuttua oli se että biisejä laulettiin niin venäjäksi kuin suomeksikin, mutta vanhat tutut klassikot jäivät kuulematta. Osa yleisöstä innostui kuitenkin siinä määrin, että pisti tanssiksi teltan liepeillä.

Puolivälissä esitetty Saunalaulu sentään ylsi herkkyyteen ja puhuttelevuuteen. Samalla esiteltiin soitin, jota taatusti ei muilla festivaalin esiintyjillä ole käytössä: maailman ensimmäinen sähköjouhikko. Kokonaisuutena keikka jäi minun mielestäni kuitenkin laimeaksi, ja samaa mieltä tuntuivat olevan monet muutkin. Teltasta vaelsi tasaiseen tahtiin väkeä ulos lähes yhtä paljon kuin sisäänkin.

Salla
Kuvat: Heli Suoninen

Takaisin