16.7.2005 - 22:49 Juhlahetki Disco Ensemblen parissa

Disco Ensemblestä puhutaan kovaan ääneen kotimaan intensiivisimpiä live-esiintyjiä kartoitettaessa, eikä sitten yhtään syyttä.

Sanan hiki merkitys selvisi tyystin uudella tavalla, kun eli Disco Ensemblen kolmoslavan räjäytyksen mukana. Henki salpaantui, mieli ei pysynyt mukana. Parhauden kokemus, jota on hullua yrittääkään hajottaa osiin ja arvioida rationaalisesti. Mutta jotainhan on pakko sanoa.

Kaksi täyspitkää julkaissut länsirannikolta pääkaupunkilaistunut ryhmä on nostettu esiin suomalaisen emojohteisen musiikin messiaana, mutta lokeroiminen on koko lailla tarpeetonta, mistä kieli jo yhtyeen taannoin ilmestyneen kakkosalbumin First Aid Kit lähemmäs rockimpia sävyjä etsiytynyt soundi.

Vaikka Disco Ensemble onkin saattanut levymuodossa muuttua aavistuksen selväpiirteisemmäksi ja levollisemmaksikin, elävänä yhtye sai uudenkin levyn kappaleet kuulostamaan yltiötiukoilta. Vesitykitetyssä ja äriään myöden täydessä sirkusteltassa operoinut nelikko oli huimassa vireessä. Viimeisin Joensuun esiintyminen, keväälle Pub Palaveriin suunniteltu keikka ei milloinkaan toteutunut, mutta nyt annettiin takaisin isolla lapiolla. Keikan alkupuolella perätysten kuullut ensimmäisen ja toisen levyn avauskappaleet Dynamite Days ja This Is My Head Exploding saivat aikaan nimiensä viitoittamaa jälkeä, eikä loppuosuus jäänyt tippaakaan jälkeen. Bändi tykitti tarkasti ja samalla äärimmäisen eläytyvästi, ja vokalisti Miikan jännittynyt vokalointi johti biisit korkealle.

Ihmiset hyppivät ylös, alas, oikealle ja vasemmalle, eikä pomppiminen rajoittunut tavalliseen tapaan ainoastaan eturiveihin, vaan koko teltta hengitti yhtyeen mukana. Parhaita keikkoja mitä on pitempään aikaan tullut nähtyä. Jos et ollut paikalla, itke katkerasti. 'Nuff said, kuten jossain sanottaisiin.

Mikko Kuronen
Kuvat: Riikka Kurki



Takaisin