17.7.2005 - 18:57 Amon Tobin, rääräätä ja unimaata

Kolmosteltan lavalle saapuu iloisesti virnuileva mies ja yleisö osoittaa suosiotaan ensihetkistä lähtien.

Alun hennot unimaiset maalailut saavat pian väistyä rajumpien ja rikottujen biittien tieltä. Aaltoilu unimaiseman ja hellriden välillä on niin saumatonta, että tunnen olevani matkalla jonnekin aivan toisaalle. Kuulen lavalta kantautuvat äänet, näen ihmismassan edessäni ja tunnen teltan kuumuuden hien virtaavan kasvojani pitkin, mutta silti tuntuu kuin en olisi täysin paikalla, vaan osittain revittynä jonnekin olotilojen välillä.

Lopuksi saamme vielä epäilyttävän paljon mm. Ministryn mieleentuovaa hevimäiskettä, johon yhdistetään lisää breakbeatia. Yhtäkkiä kaikki on ohi, mitä viimeisen tunnin aikana tapahtui? Kerrassaan upeaa!

 -juhae
 (kirjoittaja oli keikalla selvinpäin)
Kuvat: Minna Pahkin



Takaisin