16.7.2005 - 12:24 Töminän paluu

Viime vuoden Töminän jälkeen elettiin epävarmuuden parissa. Olisiko jatkoa, ja millaista? Onnetonta fiilistelyä steriilissä sisätilassa, vai epämääräistä rutinaa rekan lavalla pikkukaupunkien rokkitapahtumien henkeen?

Ei huolta, Töminä 2005 toimi kuin tauti, ja lukeutuu ehdottomasti allekirjoittaneen kymmenvuotisen rokkihistorian parhaimpiin festarikokemuksiin.

Ehdittyäni viimein paikalle, oli Fun veivaamassa viimeistä biisiään. Ja voi pojat, kyllä isoa miestä kismittää nyt. Jokaiseen suuntaan säröilevä junnaava rock-maalailu kuulosti niin pirullisen oivalta, että jokaisen bändin missanneen on syytä mennä itseensä ja hävetä.

Seuraavana estradilla keikkui Lappeenrannan Spede-show, joka tuttavallisemmin tunnetaan myös nimellä Anal Thunder. Eteläkarjalalaisille ominaisen yleisölle aukomisen lisäksi tarjolla oli myös pin-up"-tyttö" asianmukaisine kyltteineen, epäilyttävän tutun kuuloisia viittauksia vanhoihin heviklassikoihin ja annos pirullisen tuimaa punkkia. Toisin kuin tämän sarjan bändeillä yleensä, Lappeenrantalaiset tuntuivat jopa olevan paremmassa vedossa isolla lavalla kuin baari- tai klubikeikalla. Hurjaa.

Saatana on herra ja kännissä on surmattu, tai vaihtoehtoisesti tämä vahvasti Gambinalta tuoksuva äijäjoukko oli tiukassa vedossa. Heviin päin sojottavat kitarariffit ja -soolot, sekä Unen kukkoilu lavalla ja yleisön huudattaminen tekivät tämän jo kypsään ikään ehtineen bändin keikasta melkoisen tapahtuman. Heikkohermoisimmilla varmaan jo esiintyi Rytmihäiriöitä?

Komeeta, kimuranttia musiikkia kieroille ihmisille. Uskaltaisin epäillä bändin jäsenille olevan tuttuja sellaiset artistit kuin The Locust tai Ephel Duath. Tämä on musiikkia niille, jotka eivät nauti makaronejansa suorina, vaan ovat tykästyneet kierompiin fusilliineihin.

Ja takapotkun voimalla eteenpäin. Keikoillaan mielipuolista party-meininkiä lietsova Evilsons toisti taikatemppunsa myös baareja isommalla lavalla. Ei tästä voi olla pitämättä.

"Illan patsastelu" -palkinto menee jo pitkän tien kulkeneelle Endstandille. Rutisevat ja repivät kitarat ja loistavasti toimiva yhteensoitto todistavat ettei kaikkia näitä vuosia ole vaan vietetty ryystämällä olutta treenikämpällä. Pahat kielet väittävät yhtyeen muuttuneen kaupalliseksi ja tylsäksi ikääntymisensä myötä, tuoreella kokemuksella voin vastata: höpö löpö.

Töminä elää ja voi hyvin!

-juhae
Kuva: Heidi Strengell



Takaisin