16.7.2005 - 16:16 Cleaning Women

Cleaning Women tarjoili shamanistista rummutusta yhdistettynä lastenlaulumaisiin kilkutuksiin. Yleisö oli pähkinöinä.

Lauantain ensimmäinen kolmoslavan keikka, Cleaning Women, veti teltan lähes täyteen hyvissä ajoin ennen kahta. Yleisöä katsellessa muisti taas, mistä tunnistaa yksilöllisesti pukeutuvan älykkömiehen. Tietenkin suorakulmaisista muovikehyksisistä silmälaseista, tasapitkästä polkkatukasta ja kankaisesta olkalaukusta. Vaan toki Cleaning Women on ehtinyt kerätä laajempaakin fanipohjaa: noidiksi pukeutuneita goottiprinsessoita, jälkihippejä ja punkkareita, sekä ihan tavallisiakin tallaajia.

Kun pyykkilaudasta kilahtivat ensimmäiset sulosoinnut savuefektien keskeltä, teltta täyttyi nopeasti. Siivoojat osaavat ottaa yleisönsä: teltan väki eli keikassa mukana alusta loppuun. Siellä missä oli tilaa, ryhtyivät tytöt tanssimaan: näin siitä huolimatta ettei Cleaning Womenin musiikkia ensimmäisenä luonnehtisi tanssimusiikiksi. Vaikea sitä on suoralta kädeltä luonnehtia oikein miksikään, sen verran jännittävä sekoitus erilaisia tyylillisiä vaikutteita se on.

Äänimaailma muistuttaa välillä lastenlauluja, välillä shamaanien primitiivistä rummutusta, välillä on kuulevinaan Afrikan tai Karibian rytmejä. Mutta ainakin musiikissa on energiaa. Hikisenä iltapäivänä kolmosteltan liepeillä, kun pääportista vaeltaa ohi tuhansia ihmisiä etsimään kiihkeitä rokkiseikkailuja, tatuoitujen kukkahameisten tyttöjen tanssiessa, muistaa taas mitä festivaali parhaimmillaan on. Pakomatka kesään, maailmaan jossa ei ole kalentereita tai deadlineja tai sovinnaisia pukeutumiskoodeja. Aggressiiviseksi kiihtyvä rummutus villitsee yleisön poukkoilemaan ja taputtamaan. Instrumentaalimusiikista voi puhua siinä mielessä, että lauluosuudet ovat enemmänkin ääntä kuin lyriikkaa. Itse asiassa ainoa kappale, jonka sanoista sain selvää, oli "Technical". Ei siinä sitten muita sanoja ollutkaan. Tai ehkä sekin oli jotain aivan muuta ja itse kuulin väärin. Cleaning Womenin tyyliin kuului myös olla kovin säästeliäs välispiikeissä: musiikki puhui puolestaan ja yleisön taputusmyrskyt ajoivat biisit parhaiten sisään.

Itse tulkitsin siivoojien sanomaan kuuluvan ainakin persoonallisuuden, riippumattomuuden, omaperäisyyden ja arkitodellisuudesta vieraannuttamisen. Kun muistelen omaa kahden vuoden työkokemustani siivoojana, voisin sen valossa sanoa, etteivät nämä yhtään huonompia arvoja olekaan. Muu yleisö oli myös kokenut musiikin itsensä näköisillä tavoilla. "Kuin Super Mario olisi päässyt uudelle tasolle", sanoi eräs. "En oikein tajua mitä tällä halutaan sanoa, mutta ainakin aggressiiviselta tämä kuulostaa", sanoin toinen.

Salla Brunou
Kuvat: Minna Veliheimo



Takaisin