: Ilosaarirock 2005
 

ROKKARIN ARKEA

Haluatteko, että kerron teille hieman rokkarin arjesta? Ai, ette? No, kerron silti. Ehkä tämän jälkeen ymmärrätte Hynystä hieman paremmin. Tai sitten entistä huonommin.

Kotiteollisuudesta tuli sitten listabändi. Kertaheitolla. Hynysen elämä muuttui täysin.

Postin setä, tuo yhteiskuntamme ehkä aliarvostetuimman ammatin harjoittaja, kantoi selkä vääränä nalle-karhuja Hynysen ovelle. Aluksi hän toi niitä kottikärryillä, sittemmin Hynysen kotitalon eteen ajoi joka aamu postin rekka. Parvekkeen lattia oli aamuisin niin täynnä yöllä ohikulkeneiden naisten pikkuhousuja, ettei syvästi kokeva artisti saanut heikoilla käsivarsillaan avattua ovea mennessään aamusikarille. Se alkoi ahdistaa. Hynysen täytyi muuttaa.

Hän osti itselleen keskiaikaisen linnan Englannin viheriäiltä niityiltä. Joltain vitun Jimmy Pagelta. Homma alkoi toimia. Herkkä taiteilija sai haluamansa rauhan. Voi, sitä sulkakynän viuhketta ja lyyran helinää kun taiteilija pääsi osaamansa työn ääreen. Tekemään maailman tärkeimmäksi kokemaansa asiaa: Hynysen säveltaidetta.

Nyt päivät kuluvat rattoisasti. Aamu alkaa venyttelyllä makuuhuoneen parvekkeella. Hovimestari tuo tarjottimella kupin kahvia, lasin brandya ja samettisen tyynyn päältä hän tarjoaa taiteilijalle sikarin, johon tuli saadaan norsunluisesta sytyttimestä. Siinä aamupalaa nauttiessa on hyvä tähyillä linnan tiluksille ja pelloille, joilla ahkerat ja ehkä hieman nälkiintyneet työläiset raatavat. Voi, noita ihmishylkiöitä! Mitä he voisivatkaan tietää taiteilijan tuskasta tai elämän ankeudesta? Eivät tietenkään mitään, sillä he ovat liian keskittyneitä työhönsä. Loppujen lopuksi he ovatkin helvetin onnellisia. Heillä ei ole aavistustakaan paineista, joita rokkarille asetetaan. Tee levy noin kerran kahdessa vuodessa, valitse sille vähintään kymmenen biisiä, tee niihin sanat (mieluummin sellaiset, joista kukaan ei ymmärrä vittuakaan) ja laita nämä taidespektaakkelit vielä oikeaan järjestykseen levylle. Se on tuskaa, ihmiset! Todellista tuskaa!

Hynynen menee lakanoiden väliin vielä hetkeksi jatkamaan kesken jääneitä uniaan. Iltapäivällä hän avaa hetkeksi silmänsä, jotta hänelle saadaan levitettyä kasvonaamio. Tämän jälkeen onkin otettava kauneusunet.

Illansuussa taiteilija havahtuu punaviinin ja paistetun lihan tuoksuun. On illallisen aika. Tällä kertaa tarjolla on pandakarhun poikasen sisäfilettä ja merikotkan munia. Nam, sanoo Hynynen ja pyyhkii ihraa suupielistään.

Sen jälkeen artisti poistuu kirjastoonsa nauttimaan brandya, polttelemaan sikaria ja mietiskelemään biisiaihioita. Hynynen istuu pyjama päällään ja aamureiskat jaloissaan hienossa antiikkituolissaan, selailee nuottivihkoaan monokkeli silmällään ja myhäilee tyytyväisenä. Hiukset ovat siististi jakauksella. Taustalla soi hiljaisella saksalainen marssimusiikki. Lisätäkseen miehistä voimantunnettaan Hynynen ampuu muutaman laukauksen Lugerilla kattoon. Brandya läikähtää hieman pyjamalle, mutta taiteilija ei anna sen häiritä. Hynynen tyhjentää loput brandyt nieluunsa. Ihanan täyteläinen, samettinen maku täyttää suun. Hän imaisee paksua kuubalaistaan ja maku vain täydentyy.

Köyhät, se on ihana maku se!

Illan hämärtyessä, kellon lähestyessä puoltayötä, Hynynen nousee tuolistaan, tuosta valtavan inspiraation kehdosta, ja alkaa vaivalloisen vaelluksensa linnan pyhimpään: musiikkihuoneeseen. Se sijaitsee linnan korkeimman tornin ylimmässä huoneessa. Siellä Hynynen pukee valtavilla kirkkouruillaan säveliksi kaiken sen mikä päivän aikana hänen nerokkaassa päässään on muhinut.

Taivaalla mollottaa täysikuu. Hynynen istahtaa urkujen ääreen ja soittaa. Hän soittaa koko sydämensä kyllyydestä. Hän soittaa itselleen ja samalla koko maailmalle. Hän luo. Hän on taiteilija. Nyt päivä saa täyttymyksensä! Pian koko maailma saa nauttia ihanasta säveltaiteesta!

Yksinäinen korppi lentää tornin katolle ja istahtaa katolla olevan Karjala-viirin tangolle. Se kuuntelee soittoa hetken. Hynysen sairas nauru raikuu maisemassa korpin jatkaessa yksinäistä lentoaan. Minne? Sitä ei voi tietää...

Palataan aiheeseen. Hynynen lähtee nyt paskalle.

Hynynen


Takaisin Kohti Rokkia -sivulle