: Ilosaarirock 2005
 

ÄÄNITTEET HELVETISTÄ

Musiikki herättää muistoja. Monesti noloja sellaisia. Niitä Hynynen vihaa.

Mitä te teitte silloin kuin Dire Straits ja Bruce Springsteen olivat suosionsa huipulla joskus 80-luvun puolivälissä? Se oli sitä aikaa kun Hynynen ramppasi bondagehousuineen, Nike-lenkkareineen, Mötley Crüe -paitoineen ja niittinahkatakkeineen kotibileissä. Sadoissa sellaisissa. Hienoa asustekokonaisuutta kruunasivat hiukset, jotka olivat sivuilta kaljut, päältä pystyt ja takatukkahan oli tietenkin valtaisa. Hurja ilmestys.

Alkuillasta soi aina Bruce Sprinsteenin Born in the USA. "Jenkkijätkät", joiden kanssa Hynynen jostain syystä joutui kaveeraamaan, saivat sen avulla aikaan mahtavan meiningin. Juotiin kaljaa, painittiin ja saunottiin. Puhuttiin mopoista ja autoista. Heikkokuntoisimmat sammuivat jo tässä vaiheessa. Kovakuntoisimmatkin joutuivat rauhoittamaan tahtia, koska tytöt alkoivat sitä niin kovaan ääneen vaatia. Yleensä vaatimuksia säesti kovaääninen itku ja nuo jo lähes legendaariset kysymykset: "Mikset sie enää välitä miusta? Et sie rakastakaan miuta?" Sitä oli järkyttävää kuunnella.

Tässä vaiheessa levysoitin alkoi maagisesti kuiskia Dire Straitsin Brothers in Arms -levyä.

Vittu, että Hynystä vitutti se Dire Straits! Hirveetä lässytystä ja slovarisontaa, jonka tahdissa juuri kaksi päivää sitten toisiinsa ihastuneet tanssivat keskellä olohuoneen lattiaa vieden kaiken sen tilan, jota olisi voinut käyttää röpöttely- ja pumppaushommiin. Ja sitten oltiin niin rakastuneita, niin rakastuneita. Kahden viikon kuluttua homma oli ohi ja pariskunnan kumpikin osapuoli seurusteli jo entisen heilansa kaverin kanssa. Ja sitten ollaan taas kotibileissä ja ryypätään ja itketään ja "keskustellaan". Setvitään parisuhdehelvettejä. Ja taustalla soi Dire Straits.

Nyt esim. Radio Novan toimittajat soittavat kilpaa juuri näitä levyjä, koska "niistä tulee mieleen niin hyviä muistoja".

Ei nimittäin tule, väittää Hynynen.

Pahimmat muistot tulevat Hynysen mieleen kuitenkin WHAMista, lähinnä siitä pitkäsoitosta, jolla oli Wake me up before you go-go ja se yksi slovari, jonka nimen Hynynen on deletoinut mielestään (se taisi olla Careless whispers, tai joku vastaava). Sen levyn aikana Hynysen kädet saivat ensimmäistä kertaa vaeltaa ns. "lemmen kukkuloilla". Sitä on vaikea unohtaa. Siihenkin liittyy nimittäin hirveitä muistoja.

Tarina menee näin: Hynynen käveli reippain mielin erään tytön syntymäpäiville. Hän oli käsittänyt, ettei sinne tule ketään muita. Ei edes tytön vanhempien pitänyt olla paikalla. Hynystä huijattiin rankasti ja armotta.

Tytön äiti oli käsi ojossa odottamassa heti ulko-oven takana. Isoveli hirnahteli kaikkine finneineen huoneensa ovensuussa. Kun muodollisuuksista oli viimein selvitty Hynynen käveli posket punottaen tytön huoneeseen. Se oli täynnä tytön luokkatovereita, tyttöjä tietysti. Hynynen ymmärsi olevansa kusessa.

Jossain vaiheessa siinä kakkua syödessä ja tyttöjen uteluihin vastaamisen lomassa myös tytön isä astui tontille. Valtava mies, jonka musta varjo pimensi koko huoneen. Hynynen oli tukehtua kakkupalaansa. Hiki helmeili hänen otsallaan. Syksyinen sade piiskasi ikkunaa, ukkosen ääni repi rappauksia seinästä ja salama iski voimalla hentoon pihakoivuun. Koivun roihutessa pihalla ja sen luomien valojen ja varjojen leikkiessä ja karkeloidessa maiseman kanssa Hynynen joutui kättelemään tuota pelon ilmentymää. Kädet tärisivät ja niitä peitti kylmä ja nihkeä hiki. Äänenmurroksen ja paniikin yhteisvaikutus loi ilmaan koomista tunnelmaa. Isän sairas, kovaääninen nauru kaikui huoneistossa. Viimein mies sai hillittyä itseään sen verran, että hän sai ojennettua tyttärelleen kasetin onnittelujen kera. Se oli juuri SE äänite. Äänite, joka tulisi syöpymään Hynysen aivojen sopukoihin ikuisiksi ajoiksi. WHAMin äänite. Tuo äänite helvetistä!

Tytön isä poistui köyryselkä naurusta hytkyen, toista jalkaansa perässään laahaten olohuoneeseen jättäen lattialle häntä seuraavan vihertävän kuolavanan. Ehkä hän meni ja hirttäytyi, Hynynen ei tiedä. Tuttavuus ei nimittäin tästä kokemuksesta enää syventynyt. Nyt tyttö heitti ilmaan lauseen, jonka kaikuun Hynynen herää öisin ikuisesti:

"Hei, kuunnellaan tää kasetti silleen, että sammutetaan valot ja maataan lattialla. Tai sie, Jouni, voisit tulla tänne sängylle miun viereen." Loistava pelinavaus! Eihän Hynynen voinut olla menemättä kun synttärisankari käskee.

Huh, huh. Hynynen luuli jo voivansa käydä tämän kokemuksen läpi kokonaisuudessaan. Onhan aikaa kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. Hän ei kuitenkaan voi. Täytyy lopettaa tähän.

Palataan asiaan. Hynynen lähtee nyt paskalle nyyhkyttämään...

Hynynen


Takaisin Kohti Rokkia -sivulle