: Ilosaarirock 2005
 

MÖKKIRAUHA, MITÄ SE ON?

Hynynen ajatteli rentoutua kunnolla viettämällä rauhaisan mökkiviikon. Mikäpä voisi olla mukavampaa rankan kevään jälkeen kuin rauhallinen viikko mökillä? Lintujen laulua, laineiden liplatusta rantakiviin, kesäsateen ropinaa mökin kattoon, rauhaisaa soutelua järvellä, grillailua, saunomista aamuin illoin ja takkatulen loimeessa tapahtuvaa rajua rakastelua. Jos ei kenenkään muun niin itsensä kanssa.

Vitut se mikään rauhaisa viikko ollut. Helvetti se oli.

Järven toiselle puolelle rantautui luksusmökkiinsä nimittäin sellainen perhe, ettei sellaista usein näe eikä kuule. Se oli perhe helvetistä. Jopa Osbournet jäävät kakkoseksi tälle pimeyden perheelle. Perheelle, jolle kaikenlaiset kirjoittamattomat mökkisäännöt ovat täysin tuntemattomia.

Perheen äiti on varmasti sukua Saatanalle. Tai sitten hän on suoraan pahuuden kalifin haaremista. Haaremista, joka ei ole ollut käytössä vuosiin. Vittu, mikä harppu! Se nainen osasi huutaa. Aamusta iltaan. Milloin perheen koiralle (josta tuli muuten mieleen Baskervillen koira ja jonka haukahdukset kuulostivat aivan ukkosen jyrähdyksiltä), milloin taas lapsilleen, joita oli tietenkin tuhat. Ja jokainen heistä osasi huutamisen jalon taidon. Isä pakeni tilanteita ajamalla tuntikausia nurmikkoa erittäin kovaäänisellä päältäajettavalla ruohonleikkurilla.

Sillä naisella on varmasti vaikea elämä. Hän asuu jossain lähiössä kaupungin laitamilla (Lappeenrannan Skinnarilassa luultavasti), käy töissä paikallisen kaupan kassalla tai siivoamassa. Tai sitten hän on koulun keittäjä. Kyttää työkseen, että kuinkahan monta lihapullaa ja pehmeää leipäpalaa se seitsemännen luokan Urpo-Kyllikki oikein meinaa ottaa. Mies on kalja-auton kuljettaja (vaikka on aina halunnut ajaa rekkaa), tai sitten hän on ollut koko ikänsä raksalla lautapoikana. Luultavasti hän on kuitenkin juopottelun takia joutunut eroon työelämästä jo viisitoista vuotta sitten. Nyttemmin hän on raitistunut, koittaa skarppailla epätoivoisesti, mutta on jo liian vanha saadakseen vakinaista työtä. Viina olisi maitilla, mutta kun ei perkele voi ottaa. Muuten tulisi juotua koko talo.

Romantiikasta ei ole ollut tietoakaan vuosiin. Rouvan ainut lohtu on Hertta-sarjan pokkarit nukkumaan käydessä ja se, kun isäntä innostuu parin saunakaljan jälkeen (sen ehkä juuri ja juuri uskaltaa juoda) ronkkimaan vaimonsa jo kieltämättä aika laardikasta ahteria, joka nihkeänä hikoilee teltan kokoisen Mikki Hiiri- yö-paidan alla.

Kerran vuodessa tämä perhe saa miehen veljeltä "armopalan". Hän on valtavan hyvin menestyvän firman pomona rakennuttanut itselleen loistohuvilan seudun näyttävimmälle tontille ja luvannut veljen perheelle yhden kesälomaviikon mökillään. Sillä ehdolla tietenkin, että veli lupaa ajella nurmikot ja laittaa muutenkin mökin kesäkuntoon kunnes herra Isoveli suvaitsee saapua itse paikalle. Mittailemaan tiluksia ja vittuilemaan köyhille naapureilleen.

Saatana, kun rupes korpeemaan. Pakko lähteä paskalle.

Hynynen


Takaisin Kohti Rokkia -sivulle