Kesäinen tuokio Katatonia-laulajan seurassa

katatonia_haastis_em001.jpgKatatonian vokalisti Jonas Renkse kävi lauantaiehtoosta ennen bändinsä YleX-lavan esiintymistä vieraisilla Ilosaarirockin mediakeitaalla Verkkotoimituksen haastattelussa. Vanttera, pitkine mustine hiuksineen melkoiselta mörökölliltä näyttänyt laulaja sai vastailla muun muassa Rokkia ja kesäharrasteitaan koskeviin kysymyksiin. Tarinoinnista kuoriutui imagonsa oloinen laulaja.

Ensi töikseen Renkse kertoi hämmästelleensä sitä, kuinka iso festivaali Ilosaarirock on. Tämä selittää, miksi miekkosen oli haastattelusta sovittaessa hetken aikaa vaikea arvioida, missä hän itse asiassa on. ”I have to ask where we are” on verraton lausahdus, kun sen lausuu varovainen ja sanoissaan harkitsevainen mies, joka haluaa pitää asiansa järjestyksessä.

”Festari on valtava, mikä samaan aikaan sekä ruokkii odotuksiani että saa aikaan kasvavaa hermostusta. Toivottavasti keikka on hyvä ja ihmiset nauttivat siitä. Sitä vartenhan me täällä olemme.”

Koska erillinen soundcheck YleX-teltassa ei kuulunut Katatonian suunnitelmiin, Renkse ei ollut vielä ehtinyt käydä tarkastamassa lavarakennelmaa. Bändin kiertuehenkilökunnalta oli kuitenkin saatu laatutakuu esiintymispuitteista. Suomalaisen festariorganisaation toimivuus oli muutoinkin vokalistin mieleen.

”Kaikki on superammattimaista, mikä taitaa olla suomalaisten oma juttu. Kaikki suomalaiset festarit, joissa olemme soittaneet ovat olleet erittäin hyvin järjestettyjä. Puhuin aiemmin puhelimessa Opethin Mikaelin kanssa ja hän kertoi olleensa aivan ihmeissään Ruisrockista. Oli kuulemma paras festivaaliorganisaatio ikinä.”

KEIKKASETTIÄ VAIKEA MUUTTAA

Liveyleisöltään keulahahmo odotti läsnäoloa, ei niinkään stage-daivausta tai päänheilutusta. Koska haastatteluhetkellä Katatonian keikka oli vielä edessä päin, paikallaan oli udella myös bändin setistä, joka tuntuu säilyvän melko samana illasta toiseen. Jonaksen mukaan tälle on selvä syynsä.

”Ongelma on siinä, että asumme niin kaukana toisistamme. Emme pysty oikein milloinkaan treenaamaan niin kuin haluaisimme, jamittelemaan paria iltaa putkeen ja soittamaan paljon biisejä kaikilta levyiltä. Kun kokoonnumme yhteen, meidän täytyy keskittyä siihen settiin, jonka olemme rakentaneet. Olemme yrittäneet houkutella muita muuttamaan Tukholmaan, mutta heillä on pohjoisessa päin omat työnsä ja perheensä.”

Renkse paljasti bändin puhuneen toisen Euroopan-kiertueen tekemistä viimeisimmän Katatonia-levyn The Great Cold Distancen perustalta. Tällä kiertueella tuoreen levyn ulkopuolelta tulevat kappaleet olisivat sellaisia, joita ryhmä on soittanut aiemmin vain harvakseltaan. Jonas pohti, että ehkä tällöin bändi voisi yrittää myös sovittaa keikkasettiinsä joitakin muita biisejä Brave Murder Dayltä kuin sen ainaisen Murderin, jota soitetaan siksi, että se on mörinälevyn lyhimpiä biisejä eikä siksi vaivaa laulajan kurkkua liikaa.

YleX-lavan avaruudessa tosin ei Murderiakaan kuultu, mutta Deadhousen ja For My Demonsin kaltaiset painostavat hitit yhdessä runttaavan uuden materiaalin kanssa korvasivat puutteet. Metelli-klubilta myöhemmin illalla tavatut Renkse ja kitaristi Anders Nyström vaikuttivat itsekin tyytyväisiltä esiintymiseen. Koska bändillä ei ollut kiire takaisin Ruotsiin, festivaalitunnelmista nauttimiselle löytyi aikaa myös sunnuntaina. Bänditärpeistä kiintoisimmiksi osoittautuivat Katatonia-rumpali Daniel Liljekvistin lobbaama Raised Fist ja Entombed, jonka vanhojen promokuvien henkeä Katatonia haki The Great Cold Distance -levynsä oheismateriaalissa.

KESÄLLÄ ON HYVÄ KIRJOITTAA BIISEJÄ

Kesänsä Jonas Renksen kertoi viettävänsä pääasiassa sisätiloissa uutta materiaalia säveltäen.

”En ole sellainen tyyppi, joka tykkää uimarannoilla makoilusta. Pidän kyllä kesästä, mutta tykkään kesällä sulkeutua sisätiloihin eritoten päiväsaikaan, soitella kitaraa ja kehitellä uusia biisejä.”

Haarukassa on kuulemma hieman erilainen seuraaja The Great Cold Distancelle. Jonas ei vielä tiennyt millä tavalla levystä tulee edeltäjistään poikkeava, mutta muutoksen tarve on kuitenkin huomattu.

Renksen viimeiset terveiset eivät olleet kesäisimmästä päästä. Laulaja aprikoi, että Katatonia voisi musiikillaan yrittää parantaa kaikki ne ihmiset, jotka yrittävät pitää hauskaa vain siksi, että on kesä. Katatonia ei ole kesäbändi, ja ehkä juuri siksi sen todistaminen kesäfestareilla kaikessa syksyisessä melankoliassaan oli erityisen kiinnostavaa.

Teksti: Mikko Kuronen

Kuva: Eetu Mononen