Rock-työläisen päiväkirja

HYNYSEN PÄIVÄKIRJAT 15.3.–24.3.2006

Keskiviikko 15.3.2006

Kotona Suomessa joskus aamulla aikaisin. Ajoin Helsinki-Vantaalta kotiin kuolemaa halveksuen. Loppupäivä meni nukkuessa ja hernekeittoa ja ruisleipää syödessä. Ja saunoessa tietysti.

Torstai 16.3.2006

Kävin hiihtämässä 8 km. Kulki aika tahmeasti. Huomaa, että on tullut juotua kaljaa pari viikkoa. Kuka käski olla läski? Tsemppaa!

Purin sähköposteja. Juttelin Putron Samulin kanssa puhelimessa. Suunnittelimme huomista. Meidät on tilattu puhumaan paskaa Mäntsälän teineille. Samuli yritti taivutella miutkin vetämään jonkun biisin niille, lupasin harkita asiaa. Tiesin jo luvatessani, etten mie mitään vedä.

Otin kitaran käteen ja tein kaksi biisiä. Nopeita molemmat. Tuntuvat aivan helvetin hyviltä.

Käytiin Sinkkosen kanssa siivoamassa vanha treenikämppä luovutuskuntoon. Jari hoiteli samalla uuteen kämppään rakennustarpeita puhelimella. Vitusti kakkosnelosta, vaneria ja villaa. Mies kertoi, että kun kertoo oikeille ihmisille rakennustarvikkeiden tulevan Kotiteollisuuden käyttöön niin alennuksetkin ovat aika mukavia, mm. villan hinnasta putoaa yli puolet pois. Muistutin miestä, että mie olen tottunut saamaan villaa ilmaiseksi.

Tein yöllä toiseen uuteen biisiin rumpupohjat koneelle. Samalla laitoin Putrolle viestin, etten mie mitään pysty vetämään. Käteen korkeintaan.

Perjantai 17.3.2006

Aamu alkoi kitaran rämpytyksellä. Laitoin samalla Putrolle viestin, että ehkä sittenkin. Pidetään hullua jännityksessä.

Postilaatikossa oli Martikaisen Jarkon piirustus miusta jotain kirjaa varten. Myöhemmin päivällä laitoin miehelle viestin, että kelpaa kyllä. Oikein edustava oli. Mutta eihän näin komeasta miehestä rumaa kuvaa voi piirtääkään. Tähän hymiö.

Kävin luistelemassa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen! Retkiluistelua noin 4-5 km. Naaraiden hommaa. Imuroin kämpän. Naaraiden hommaa sekin.

Iltapäivällä kohti Mäntsälän kiihkeää sykettä. Illalla puhuimme Putron kanssa nuorisolle sanoituksista. Miulle valkeni aiheen rajaus vasta paikan päällä. Luulin, että piti puhua biisin teosta yleensä. Vedin lonkalta kuin Tex Willer. Onneksi Putrolla oli homma hallussa.

Illalla saunomista, syömistä ja juomista Mäntsälän viidakoissa. Kuunneltiin Juliet Jonesin Sydäntä ja Joy Divisionia. Vaadin Eppuja, mutta niitä ei löytynyt. Sivistymättömät moukat! Suutuin ja sammuin sohvalle. Meinasin vielä paskantaa housuunkin, mutta en sitten kehdannut.

Lauantai 18.3.2006

Krapulapäivä. Illalla iski hillitön päänsärky. Oksentelin pari tuntia.

Sunnuntai 19.3.2006

Kotona hengailua. Tein rumpupohjat toiseen uuteen biisiin.

Maanantai 20.3.2006

Hommasin Metallican Tallinan keikalle liput heti aamulla.

Salille pitkästä aikaa. Tissit, selkä ja vatsa. Kulki ihan helvetin hyvin.

Soitin Aaltoselle, ja sovimme, että menen luikauttamaan Stam1nan sessioihin osuuteni torstaina. Sinkkonen soitti ja kehui, että treenikämpän rakentaminen on alkanut. Lupasin käydä sielläkin tällä viikolla.

Soitin peruskitarat kahteen uuteen biisiin. Tuntuvat vieläkin aivan taivaallisilta molemmat. Homma maistuu taas!

Vastailin yhden satsin fanikysymyksiä kotisivuille ja päivitin keikat ajan tasalle. Oli nimittäin Kiteen keikka ilmestynyt keikkakalenteriin. Kotiteollisuus Kiteen jäähallissa. Vittu, ei mitn järkee!

Tiistai 21.3.2006

Kuudelta ylös, autoon ja suunta kohti Helsinkiä. Bisneksiä.

Koko yläkroppa on ihan saatanan kipeä. Taisi olla aika tehokas treeni eilen.

Sinkkonen soitteli ja kertoi, että treenikämppä edistyy kovaa vauhtia. Lupasin mennä sinne huomenna.

Rekisteritilanne karttui mukavasti. Tänään sain numerot 306 ja 307. Vielä kun saisi joskus organismin. Eiku, oreganon.

Kotimatkalla kuuntelin AC/DC:tä autossa kovaa. Vittu, kun toimi! Huomasin samalla, että Flick of the Switch on aika helvetin aliarvostettu levy. ZZTopin Eliminatoria tuli kuunneltua myös. Sekin oli ihan rautaa. Taidan olla vanha. Taidan olla juntti.

Soitin yöllä bassot kahteen työn alla olevaan biisiin. Menivät ykkösellä sisään. Kyllä basisteilla on helppoa. Tähän taas hymiö. Ehkä se oikeasti on jotain muutakin kuin suoraa kahdeksasosien soittoa.

Ei tosin meillä. Eikä AC/DC:llä, joka on PARAS!

Keskiviikko 22.3.2006

Kotona remontin suunnittelua koko aamu. Milloinkohan sen kerkeisi aloittamaan? Ja kukakohan sen tekisi? Miuta ei ainakaan kiinnosta muu kuin viina ja vittu. Olen vilpitön vitun ystävä.

Imatralle treenikämpän rakennustalkoisiin. Yllätyin positiivisesti. Jätkäthän olivat rakentaneet pömpelin lähes valmiiksi. Teimme sisäkaton ja aloitimme sisäseiniä. Gaia -musicin pojat hääräsivät ulkokaton parissa, siitä tehdään paikka, jossa voi vaikka nukkua. Suunnittelimme hankkivamme sinne Sotkasta tai Jyskiltä noin 100 vaaleanpunaista tyynyä. Paikan nimeksi tulee Kutula. Itse soittotilan nimeksi tulee tietysti Urpola. Kaiholakin olisi hyvä. Tai sitten otamme edellisen kämpän nimen käyttöön. Se oli Ukkola. Tai sitten nimeämme paikan ytimekkäästi Norjaksi.

Eipä sen kummempia tänään.

Torstai 23.3.2006

Aamulla salilla hauikset, ojentajat ja vatsa. Kulki mahtavasti. Olenkohan mie kunnossa? Ei saatana, asialle pitää tehdä jotain. Jos vaikka ratkeaisi ryyppäämään.

Ajoin Imatralle Music Bros -studiolle Stam1nan sessioihin. Kuuntelin materiaalia ihmeissäni. Vittu, mitä jatsia! Mut ihan vitun rankan kuuloista, ja kertosäkeet ovat taivaallisia. Tulee aika helvetin kova levy. Omaa osuuttani jouduin hinkkaamaan pienen tovin. Huudot meni lähes ykkösellä, mutta "manaus -osuus" oli vähän takkuinen. Hyrdellä on ihmeellisiä rytmityksiä, yhtä amok-juoksua koko levy täynnä. Saa nähdä miten paljon jää Hynysen ääntä jää lopulliseen versioon.

Kävin treenikämpillä heittelemässä vähän kittiä seinäsaumoihin ja ruuvikantoihin ja -reikiin. Sitten takaisin studiolle, jossa puhuimme Medialouhoksen jätkien kanssa vähän bisneksistä. Vittu, mikä ihmeen liikemies miusta on tullut? Kotona lojuu tekemättömiä biisejä, remonttia pitäisi tehdä ja ukko vaan puhuu rahasta ja huutaa toisten sessioissa. Paska meininki.

Led Zeppelinin tuotanto autokuuntelussa. Huomasin - tai muistin oikeastaan - erään tärkeän seikan: Led Zeppelin on PARAS!

Perjantai 24.3.2006

Hiihdin 8km. Kulki ihan helvetin hyvin.

Kävin katsomassa Alankoa. Olin lähes selvinpäin, join vain pari kaljaa. En edes muista milloin viimeiksi olisin ollut baarissa noin skarppina. Selväpäisenä seuraavat episodit tuntuivat varsin surullisilta:

- Setin puolivälin jälkeen viereeni hivuttautui mies, joka huuteli suoraan korvaani joka biisin jälkeen: "Jesss! Ismo on vitun kova, vai mitä Hynynen!" Nyökkäilin. Toisella puolella oli jätkä, joka huusi korvaani, että "toi oikeanpuoleinen kitaristi on nimeltään Riku Mattila. Se on aika vitun kova kepittäjä!" Esitin, että tieto olisi miulle aivan uusi. No, enhän mie ole hänen uraansa seurannutkaan vasta kuin 20 vuotta.

- Karkasin vessaan. Pidin munaa kädessäni, kun viereen tuli kaveri, joka väkisin halusi kätellä kanssani. Kerroin olevani juuri sillä hetkellä estynyt. Se ei miestä haitannut.

- Nimmareita naisten kaula-aukkoihin. Alemmaksikin olisin saanut kuulemma kirjoittaa. "Eikös itsensä paljastelu yleisellä paikalla ole rikos", kysyin ujosti.

- Alangon toisen setin aikana, joku tulee kysymään, että mitä mie oikein haen Alangon keikalta. Vastaan, että lähinnä kuulo- ja näköelämyksiä.

- Kommentti: "Nää soittaa paljon lujempaa kuin te. Eikö nolota?" Vastaan, että se on minulle aivan sama. Kaveri jatkaa, että miltä tuntuu soittaa Tämän taivaan alla -biisiä keikoilla, kun kaikki joraa mukana, onko se mahtava tunne? Kerron, etten tiedä, kun emme ikinä ole sitä soittaneet livenä. "Ai jaa. No, enhän mie voinut tietää, kun en ole teitä koskaan nähnyt", jatkaa mies. Tulee mieleen kysyä, että mistä hän sitten tietää, että Alangon bändi soittaa lujempaa kuin me. En vaivaannu kiusaamaan miestä.

- Kaveri kävelee eteeni ja näyttää keskisormea. Hymyilen ja nyökkään. Mies poistuu palatakseen pian uudestaan paperilapun kanssa. Pyytää nimmaria. Kirjoitan sen nöyränä. Toisen encore-biisin aikana kävelen narikkaan, otan takkini, kävelen taksiasemalle ja otan kyydin kotiin. Tekee mieli vetää naamat, mutta en jaksa vaivautua. Syön pari ruisleipää. Voita, juustoa, kalkkunaleikettä ja sinappia. Ja kylmää maitoa, nam.

Välillä on sellainen olo, että mie olen tässä maailmassa ihan yksin. Voi Luoja, ihan kuin jonkun teinitytön päiväkirjasta!

Niin, bändi oli aivan vitun kova. Todella hyvältä kuulosti. Näytti vain hieman oudolta, kun pukuäijät joraa lavalla Säkenöivää voimaa. Viimeiksi kun olen sen biisin nähnyt livenä, sitä veti neljä jätkää ilman paitoja hiki valuen. Joku Sielun veljet kuulemma.

Hongistolta tulee tekstiviesti kolmen jälkeen yöllä: "Vittu, ku mie oon seestynyt. Kuuntelen Gilmourin uutta levyä ja lueskelen Hesarin viikkoliitettä kolmen aikaan yöllä, ja mietin miksi."

Heh, en mie niin yksin olekaan. Vastaan miehelle, että Metallican liput tulivat perjantai-aamuna postissa. On siis syytä alkaa valmistautumaan Tallinan keikkalle! On syytä valmistautua kuuntelemaan, kuinka viisikymppiset äijänkäppyrät laulavat Hiipivästä kuolemasta!

Vittu, kun nää rokkihommat on naurettavia...

 

< takaisin