Rock-työläisen päiväkirja

HYNYSEN PÄIVÄKIRJAT 26.4.–8.5.2006

Keskiviikko 26.4.

Rakas päiväkirja. Olet ihana. Ihanat muotosi saavat minut hulluuden partaalle. Tunnen itseni mieheksi selaillessani sinua! Olen sykkivää, kiihkeän kiinteää lihaa asiasi äärellä! Haluaisin upottaa pääni sivujesi väliin ja antaa kieleni lipua...

Ja vitut. Biisien kirjoittelua. Tekstiä tuntuu tulevan. Oikeastaan vähän vituttaa nyt kirjoitella tätä. Ketä tää muka kiinnostaa? Mauri Sariolan päiväkirjat oli tosi mielenkiintoisia. Mutta sehän ryyppäsikin lähes koko ajan. Mie en siihen pysty.

Tosin tänään maistelen hieman. Kaveri tarjoaa pari kaljaa ja viskiä vierailun lomassa. Jätän kuitenkin siihen.

Katselen Herrasmiesliigan ensimmäisen tuotantokauden. On olemassa määritelmä PARAS! Se ei riitä kuvaamaan tätä sarjaa.

Torstai 27.4.

Vatsa- ja hauistreenit. "Ihan kivalta" tuntuu. Tosin suu napsaa uhkaavasti, viinaa tekisi mieli.

Aurinko mollottaa taas niin perkeleesti. Rupean sen kunniaksi naiseksi ja avaan työhuoneen sälekaihtimet ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Hämmentävä tunne, huoneeseen tulvii valoa. Ei saatana, äkkiä verhot kiinni!

Teen kotisivujen tekstejä myöhään yöhön ja laittelen niitä eteenpäin Nikolle. Kuten myös nipun valokuvia. Ukko on taas kusessa niiden kanssa, mutta siitähän me sille läskille sialle maksetaan. Mukava muuten haukkua läskiksi kaveria, jonka olen tavannut vain kerran aikaisemmin. Meidän kotisivuja päivitetään nimittäin jostain Hollannista käsin.

Perjantai 28.4.

4 km hölkkäilyä. Maistuu hirveälle. Paska laji. Tätä lisää!

Ryhdyn taas naiseksi ja laitan ensimmäisiä kertoja elämässäni hoitoainetta hiuksiini käydessäni saunassa. Hyi, helvetti! Kohta mie varmaan istun löylyissäkin pyyhe päässä. Ja ajelen säärikarvoja. Ampukaa miut jos niin käy.

Biisien kirjoittelua ja kehittelyä. Kotisivujen päivittelyä. Vittu, eikö miun elämässä ole mitään muuta? Vastaus on: ei. Tai olisi kyllä, mutta kun ei kerkeä.

Lauantai 29.4.

Käyn taloni pihalla. Hämmästyttävää! Kukkia, ruohoa, perhosia ja muita akkojen vouhotuksia. Ja helvetisti tekemättömiä töitä. Yritän niitä vähän tehdäkin, mutta eihän siitä mitään tule.

5 km juoksulenkki. Nyt maistuu jo paremmalle. Ehkä tää tästä lähtee.

Päivittelen taas kotisivuja. Kirjoittelen biisejä.

Nyt on tehty niin paljon hommia, että on pakko vähän rentoutua. Vedän kevyet kalsarikännit, pari kaljaa ja muutama paukku kossua. Maistuu namille.

Sunnuntai 30.4.

Nyt on kuulemma vappuaatto. Amatöörien ryyppypäivä. Päätän pysytellä kotona. Hörpin kaljaa pitkin päivää ja grillailen. Sinkkonen soittelee ja kertoo tekevänsä itse samaa. Mies on kuulemma viritellyt trampoliinin pihalleen. Hän on saanut sen palkaksi jostain tekemästään tatuoinnista. Kelatkaa nyt: aikuinen, tatuoitu, kalju tappaja tekee jollekin toiselle samanlaiselle tatuoinnin ja saa palkaksi trampoliinin! Tai kuvitelkaa Sinkkonen pomppimassa sillä! Meinaa toimia.

Ajan vieraat pihalle hyvissä ajoin ja alan kitata viiniä. Katson pari työhuoneen lattialle unohtunutta DVD:tä. Killing Joken liven (aika Ozzya, mutta hyvin ukko huutaa), The Punk Rock -movien (paskaa, mutta viihdyn silti, Billy Idol ja Shane pieninä ovat hauskaa katseltavaa) sekä Metallimanian (dokkari, joka osoittaa miten älykästä porukkaa osa metalliväestä on). Juon laatikollisen punaviiniä siinä sivussa. Aamulla pakotan itseni nukkumaan.

Maanantai 1.5.

Meinaa olla krapula. Kirjoitan pakinan Keskisuomalaiseen. Kirjoitan, vaikka ei ole mitään asiaa. Kirjoitan seiniin autiotalojen.

Laitan polkupyörän kuntoon. Hikoilen kuin sika. Kohta alkaa armottomat pyörälenkit, saatana!

Tiistai 2.5.

Matkaamme Hongiston kanssa Helsinkiin tekemään Soundin juttua 51koodia Juten ja Yrjänän kanssa. Yrjänä soittaa bassoa CMX -nimisessä aloittelevassa orkesterissa. Teemme kostean haastattelun Juntusen Juhon kanssa. Haastattelun loppupuolesta en muista mitään. Sovimme asioita, joista kuulen huomenna ensimmäistä kertaa. Menemme baariin, siitäkään en muista mitään. Menen yöllä hotelliin, sen ihme kyllä muistan. Käyn respan sedän kanssa seuraavan keskustelun:
- Iltaa, onko huonetta Hynysen nimellä?
- (tarkistaa koneelta) Ei ole.
- Entä Kotiteollisuuden?
- Ei ole.
- Dex viihteen?
- Ei ole.
- No, vittu! Millä nimellä sitten olisi?

Hynynen soittaa Hongistolle, joka on vielä baarissa
- Morooo o o o o o! Millä nimellä sie olet varannut meille huoneet?
- No, kokeilepa sellaista nimeä kuin Hongisto, vastaa Hongisto.
- Kiitos, sanoo Hynynen ja sulkee puhelimen.

Hynynen kävelee takaisin respaan, mutta jotain tapahtuu. Hän soittaa Hongistolle uudestaan:
- No sori! Mikä se nimi olikaan?

Vittu, mie olen nero!

Keskiviikko 3.5.

Juna hiljaisia miehiä kuljettaa. Paska meininki meneillään.

Hoidan pari puhelua, jossa säädetään kuntoon eilen sovittuja asioita. Niistä sitten myöhemmin. Nyt ei jaksa.

Torstai 4.5.

Vatsa ja hartiat salilla. Oli lähellä, etteivät ne jääneet sinne.

Kirjoitan Seepran pakinan lievästi vittuuntuneessa mielentilassa. Ei kiinnostaisi nyt. Kivaa olla humoristi.

Haen levykaupasta Rautiaisen soolon.

Katselen biisejä läpi, kirjoittelen puhtaaksi. Kahdeksan biisin tekstit kasassa jo! Ainakin suunnilleen, kyllähän ne tuosta vielä kehittyy. Parempaan suuntaan, toivottavasti.

Perjantai 5.5.

Vatsa- ja jalkatreeni. Polvet rutisee prässissä kivasti. Ja ovat vähän arkana, kun kävelen portaita alas. Sehän tästä vielä puuttuisi, että polvetkin vielä hajoaisivat selän lisäksi. Menee ihan Ozzy -osastolle tää miun eläminen ja oleminen.

Haen Toolin uuden. Vittu, mitkä kannet! On mopo karannut lievästi lapasesta. Naurettavaa pelleilyä, sanon minä. Enkä mie siitä musiikistakaan taida mitään ymmärtää. Missä ovat kertosäkeet, kysyy poppari?

Tampereelle sukulaisiin.

Lauantai 6.5.

Päivä Tampereella. Illalla/yöllä kotiin.

Sunnuntai 7.5.

Saan aamulla parhaat naurut aikoihin, kun katselen jotain naisille suunnattua sisustusohjelmaa. "Vanhat seinähirret luovat nostalgista tunnelmaa, ja niiden tuoksut muistuttavat lapsuuden kesistä. Näissä tunnelmissa on ihanaa juoda vieraiden kanssa kahvit ja nauttia kesän ensimmäisestä mansikkakakusta." Kunnon maalailua. Näin naiset saadaan joukkopsykoosiin.

Teen muutoksia veroilmoitukseeni. Tähän menee elämästäni pari tuntia. Aika kuivaa touhua. Kuitteja löytyy usean tonnin edestä.

Illalla soittotreenit. Pojat tulevat mopoilla, mie ajelen autolla. Kamat ovat vielä levällään pääsiäisen keikkojen jäljiltä, joten tunnin verran menee kamoja kasaillessa. Pyörittelemme neljäätoista uutta biisiaihiota. Levy alkaa hahmottua. Mielessä käy ajatus, että toivoa on!

Maanantai 8.5.

Aamu alkaa palaverihelvetillä. Käymme Hongiston kanssa Lappeenrannan kulttuuritoimistossa puhumassa paskaa ja vähän asiaakin. Teemme Etelä-Saimaan haastattelun. Palaveeraamme lisää. Soitamme puheluita. Virkamiesmeininkiä. Puuhaamme Tuuliajolla -kiertuetta, joka tehdään ensi elokuussa M/S Heinävedellä CMX:n, 51koodien ja lukuisten muiden bändien kanssa. Paikkoina ovat Lappeenranta, Juva, Joensuu ja Kuopio.

Jossain siinä välissä käyn treenamassa vatsaa, tissejä ja hartioita. Kulkee erittäin hyvin.

Illalla soittotreenit. Monta tuntia armotonta työskentelyä, ja voi sanoa, että neljätoista biisiä alkaa olla jo jossain kuosissa. Vielä olisi kahdeksan treenaamatta. Ne jääköön loppuviikkoon.

Sinkkosen sanoin: "Taitaa olla vitun hyvä levy taas tulossa."

Panettaa. Harvinainen tunne nykyisin. Katson peiliin ja se menee ohi.

 

< takaisin