Rock-työläisen päiväkirja

HYNYSEN PÄIVÄKIRJAT 9.5.–18.5.2006

Tiistai 9.5.

Kirjoittelen koko aamun. Illalla 5 km lenkki. Kulkee jo vähän paremmin. Molemmat, sekä kirjoittaminen että juokseminen.

Keskiviikko 10.5.

Kirjoitan valmiiksi luultavimman tulevan levyn avausbiisin. Olen tyytyväinen. Biisin nimeksi tulee Kivireki. Se kertoo kivireestä.

Väsään isäukon kanssa pihalle porttia. Pysyy hipit ja naapurit tästä lähin vähän kauempana.

Illalla 5 km lenkki. Melkein jo nautin hommasta. Pitäisikö ruveta vireniksi? Suomen kestävyysjuoksu uuteen nousuun. Läski radalle!

Torstai 11.5.

Käyn aamulla salilla tekemässä itselleni hauksia, ojentajia ja vatsaa. Kulkee. Nauran itsekseni jonkun iltapäivälehden lööpille: "Innokas yrittäminen palkittiin! Arja Koriseva odottaa vauvaa!" Miten tuo pitäisi tulkita? Suomeksihan se tarkoittaa jotain tyyliin "ahkera nussiminen palkittiin" tai "Arja Koriseva on saanut melaa mekon täydeltä". Miksei asioita sanota suoraan?

Viimeistelemme äijän kanssa pihaportin. Hyvä tulee. Siihen vielä joku aita viereen niin johan pysyy ulkomaailma kaukana. Norjassa asti.

Perjantai 12.5.

Jalka- ja vatsatreeni. Ihan ok, polvet vaan rutisee.

Iltapäivästä alamme Hongiston ja Sinkkosen kanssa arpomaan, että kuka on kuski illalla kun menemme treenaamaan. Kukaan ei ilmottaudu vapaaehtoiseksi. Menemme siis taksilla Imatralle ja takaisin. Vittu, myö ollaan hulluja! Mutta hyvät treenit. Raakileita voi jo lähes alkaa kutsua biiseiksi. Ja kaljaa kuluu.

Käyn illalla katsomassa Mokomaa. Ihan vitun kova. Hyvä soundi, hyvä keikka. Kävelen keikan jälkeen niiden takahuoneeseen ja juon niiden viinat. Olen idiootti. Yritän houkutella Machetea soittamaan Tuuliajolla -festarin Lappeenrannan illan jatkoklubille. Taidan onnistua. Vissiin. Monsteriserinhän mie olen jo sinne puhunut. Ja ohi keikkamyyjän tietenkin. Kyllä ammattilainen tietää miten hommat hoidetaan.

On muuten yksi kaikkein ärsyttävimmistä hommista, kun soittajarentulta tullaan suoraan kysymään, että tuletteko keikalle. Ei se meidän homma ole. Se on keikkamyyjien homma. Varsinkin siinä vaiheessa kun aletaan puhua rahasta. Meitä ei raha kiinnosta. Meitä kiinnostaa vain takahuoneraiderit ja ruttohuorat.

Tuohon pitäisi laittaa se hymiö.

Lauantai 13.5.

Eilinen idioottimaisuus tuntuu nyt kropassa. Soitan aamulla Sinkkoselle, että minä en sitten aja soittotreeneihin. Jari lupaa tulla hakemaan. Se oli kuulemma sammunut eilen jo hyvissä ajoin.

Krapula ei lähde treeneissäkään, vaikka ne hyvät ovatkin. Ilta menee maatessa. Päätä särkee ihan tajuttomasti. Vedän pari Burana neljäsatasta. Ei auta. Pari Panadolia perään. Ei auta.

Pitää vissiin siirtyä kokaiiniin.

Sunnuntai 14.5.

Teen sapuskat rakkaalle vaimolleni, äidilleni ja isälleni. Tuntuvat kelpaavan.

Iltapäivällä soittotreenit. Kasassa 13 biisiä, 3 hakee vielä muotoaan. Näiden lisäksi miulla on vielä 5 biisiä, joita mietitään myöhemmin. Tärkeintä on saada nyt nämä metelibiisit kasaan. Sitten demoa äänittämään.

Sähköpostiin on ilmestynyt demo Yrjänältä. Meidän pitäisi tehdä yhteinen single ennen Tuuliajolla -festaria. En kerkeä vielä paneutumaan siihen. Paneudun syssymmällä.

Kirjoitan kolumnin/pakinan Gramex -lehteen. Itsepä pyysivät, saavat mitä tilaavat.

Maanantai 15.5.

Mediahelvetti Helsingissä. Olemme Hongiston, Juten ja Yrjänän kanssa antamassa lausuntoja Cafe Kafkassa Tuuliajolla -festivaalin (Yrjänän mukaan -karnevaalin) tiimoilta. Ruotsalaisen teatterin ilmapiiri sopii meille kuin nyrkki perseeseen. Koko päivä siellä menee. Kittaan punaviiniä ihan miehekkäästi. Ottavat kovasti kuvia ja kyselevät asiasta ja asian vierestä. Music Television allekirjoituttaa meillä paperit, jotta emme kiroilisi emmekä nostaisi jälkeenpäin oikeusjuttua. Punaviinilasi saa olla pöydällä, mutta siitä ei saa nauttia haastattelun aikana. Lienee turha sanoa, että aloitan haastattelun sanarimpsulla "vittuperkelesaatana" ja otan huikan perään. Siinähän ruotsin pojat leikkelevät. Jouni Kalervo Hynynen, 36 v.

Illalla kotiin. Yöllä päivittelen kotisivuja. Muutama lasi punaviiniä.

Tiistai 16.5.

Saan Stam1nan levyn aamun postissa.

Treenaan vatsaa ja olkapäitä. Meininki lähentelee mahtavuutta. Pitää ruveta treenaamaan krapulassa vastakin.

Kuulen, että Tuuliajolla -karnevaali on uutisoitu kivasti. Välttelen siis lehtiä kuin ruttoa. Poikkeuksena Soundi, jossa Juntusen juttu on erittäin miellyttävä. Yllättävän paljon se on saanut niinkin sekavista äijistä irti.

Tajuan, että Stam1na on PARAS! Mahtava soundi, mahtavia biisejä.

Aloitan neljän hissuttelubiisin demottamista yöllä. Päivittelen kotisivuja.

Keskiviikko 17.5.

Kirjoitan kahteen hissuttelubiisiin sanat, toinen jää vielä vähän vajaaksi. Toisen nimeksi tulee "Lemmen tiheikkösi kaipaa nahkavesurini heiluntaa, rakas ruttohuorani". Toisen nimeksi ajattelin laittaa "Nahkaviisarini osoittaa ajatonta aikaa". Aika vetäviä nimiä, eikö totta.

Treenivuorossa vatsa, tissit ja selkä. En viihdy, mutta nautin.

Pihatöitä. Muutamat talkookaljat ja tämän kirjoittelua yöllä. Pari lasia punaviiniä. Laulan toisen hissuttelubiisin peruslaulut koneelle. Nyt nukkumaan, kello on lähemmäs kolme.

Torstai 18.5.

Jatkan demojen lauleskelua. Aamukahvia kuluu. Kirjoittelen, parantelen, kehittelen. Normaali aamu.

Illalla soittotreenit Holopaisen kanssa. Katsomme biisit kuntoon Kiteen keikkaa varten. Tuomas tuo Nightwish -kirjat meille tuliaisiksi suuresta maailmasta. Reilua. Turha varmaan mainita, että biisit kulkevat. Ihan helvetin mukava soitella taas! Treenaamme 12 biisiä, ja pakkaamme auton. Valoarsenaali on mennyt Kiteelle jo tänään, muut kamat menevät huomenna. Me menemme myös huomenissa. Tarkoitus on käydä Holopaisilla vähän saunomassa ja rentoutumassa.

Tuleva viikonloppu ei ole siis painokelpoista tavaraa, ei ainakaan julkiseen päiväkirjaan.

Kassellaan syssymmällä...

 

< takaisin