Rock-työläisen päiväkirja

HYNYSEN PÄIVÄKIRJAT 21.5.–2.6.2006

Sunnuntai 21.5.

Hups, perjantai ja lauantai ovat hävinneet jonnekin. Minne? Ehkä Norjaan.

No, herään kuitenkin hirveään krapulaan Hongistolla. Miten mie sinne olen joutunut? Perjantaina oltiin vielä Holopaisella, tuli saunottua ja uituakin. Viinaakiin otettiin. Syötiin erittäin hyvin. Lauantai meni Kiteellä keikkaan valmistautuessa. Oli palaveri Tuuliajolla -DVD:stä, joku vitun päivällistilaisuus kiteeläisten hurjien kanssa ja tietysti äänentarkastus, jossa vähän treenasimme Tuomaksen kanssa illan settiä. Eipä ole ennen ollut teinityttöjä seuraamassa Kotiteollisuuden äänentarkastusta, yleensä käy vain muutama juoppo, keksi-ikäinen huutelemassa hävyttömyyksiä. Miksiköhän ihmeessä nyt oli? Nimim. Epätietoinen -70

Itse keikka meni helvetin hyvin. On hämäriä muistikuvia siitä, että tilaisuuden järjestäjä olisi juossut vähän keikan jälkeen takahuoneeseemme huutaen: "Suomi on voittanut Euroviisut!" Ei voi pitää paikkaansa, olen nähnyt unta. Sairasta, kieroa unta. On myös muistikuva hienosta Ilosaarirock -lippiksestä, mutta en löydä sitä mistään. Oliivinvihreä on lempivärini. Mie haluan uuden! Pitäähän miun nyt jotain palkkaa saada tästä päiväkirjasta, nolaan sentään itseni julkisesti. No, sitähän mie olen kyllä tehnyt monta vuotta jo muutenkin.

Lordin voitto alkaa varmistua hiljakseen kun alan saada puheluita Helsingin suunnalta. En kykene vastaamaan. Minulle laitetussa tekstiviestissä selviää kuitenkin, että meitä haluttaisiin soittamaan johonkin vitun kansanjuhlaan ensi perjantaina Helsingin Kauppatorille. Onhan se vittu varma että mennään. En jaksa vastata.

Kotiin pääsen vasta alkuyöstä. Laitan kuitenkin sen vastausviestin: "Vitut myö mihinkään tulla. Ei saatana jaksa."


Maanantai 22.5.

TEEMANA "UUSI ELÄMÄ JOUNILLE"

Teen viidennen hissuttelubiisin demon koneelle ja jatkan neljää muuta. Asetan valmistumisen takarajaksi keskiviikon. Sitten on syytä alkaa siirtyä jo niihin kunnon rymistelyihin.

5km juoksentelua System of a Downin tahdissa. Maistuu.


Tiistai 23.5.

Kuntosalilla hauis, ojentajat ja vatsa. No mikä ettei. Vieläkin vähän heikottaa, mutta kyllä tää tästä taas lähtee. Mie olen oikeastaan aika kova jätkä, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Silloin kun urheilen teen sitä täysillä. Ja silloin kun juon niin teen sitäkin täysillä. Sama pätee musiikkiin. Ja nusutteluun. Olen on/off -mies. Yleensä off.

Kirjoittelua ja sähkökitaroiden ja basson nauhoittelua. Tarkoitus oli antaa Hongiston soittaa bassot näihinkin treenaamattomiin biiseihin jotta se oppisi ne, mutta en mie jaksa odotella. Urakka seisoo. Se vähän vituttaa, koska tekohalut olisi kovat. Eikä sanojakaan pysty viimeistelemään ennen kuin kuulen valmiit bändidemot biiseistä. Silloin kuulee sen, että mitkä biisit ovat yleensäkään käyttämisen arvoisia. Mistä biiseistä muodostuu levykokonaisuus ja mitkä on syytä jättää sinkkujen kakkosbiiseiksi tai sitten pois kokonaan.

Vittuako mie tätä teille selitän, ei teitä kuitenkaan kiinnosta kuin lopputulos, valmis levy. Jos sekään enää kaikkien näiden ruikutusten jälkeen.


Keskiviikko 24.5.

Vatsa- ja jalkatreeni.

Lordivouhotus on kyllä karannut lapasesta täysin. Nyt sille suunnitellaan patsastakin, ja omaa toria tai jotain. Ei helvetti. Tämmöisiä suomalaiset ovat. Joko haukutaan tai sitten nostetaan jumalaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etten olisi onnellinen bändin voitosta. Vouhotus vain ihmetyttää. Mutta en taida käyttää sen ihmettelyyn energiaa tämän enempää. Nyt lähden paskalle.

Yöllä miksaan viisi demobiisiä valmiiksi.


Torstai 25.5.

Kuuntelen demot aamulla kahvittelun lomassa. Kaksi viimeistä biisiä on miksattu päin vittua. Miten voi mokata biisit, joissa ei ole kuin muutama lauluraita, akustista kitaraa, basso ja bassorumpu? No, join pari lasia punkkua.

En tee mitn koko päivänä. Tai teen sentään. Perehdyn siihen aikaisemmin viittaamaani Yrjänän demobiisiin, joka meidän pitäisi nauhoittaa ensi sunnuntaina. Pidän sitä kelvollisena. Yritän "parannella" kuitenkin sen C-osaa hieman, sen melodiaa lähinnä. Mitähän ne taiteilijat siitä tuumaa? Voi tulla tugeen. No, onneksi Hongisto ja Sinkkonen tulevat mukaan. Ne suojelevat minua kaikelta mitä ikinä keksinkin pelätä.

Yöllä korjaan niiden kahden biisin miksaukset. Juon pari lasia punkkua. Pyydän tekstiviestillä Karmilaakin tulemaan Inkfishiin sunnuntaina suojelemaan minua Yrjänän kostolta. Vastaus on mikkomainen: "onkaisepakko".

Päässä surisee. Alkaa jotenkin stressata tää biisien väsäily. Teen kotisivujen päivityksiä ja laittelen niitä eteenpäin.


Perjantai 26.5.

Kuuntelen demot uudestaan. Nyt on valmista.

Olen vain. Istutan pari taimea. Käyn juoksemassa 5km (Maija Vilkkumaan tahdissa). Imuroin alakerran. Kirjoitan tätä. Katson telkkarista Mission Impossiblea vähän aikaa, mutta pian alkaa sylettää. Lordin kansanjuhla jää katsomatta, sillä olen kastelemassa pihalla taimia. Rock! Syön irtokarkkeja.

Yöllä juon pari lasia punaviiniä ja perehdyn Yrjänän demoon vielä vähän paremmin. Aika veijari se Yrjänä. Eihän sen soinnuista ja laulumelodioista saa mitään tolkkua. Biisi alkaa kuitenkin kuulostaa jo vitun hyvältä. Katsotaan miten se onnistutaan mokaamaan.>/p>

Autokuuntelussa (enhän mie nykyisin muualla levyjä kuuntelekaan) on muuten Johnny Cashin kokoelma ja Stam1na. Muita levyjä en ole kuunnellut oikeastaan kahteen viikkoon. Siitä kertoo sekin, että 1v 9kk -ikäinen tyttö, joka autossani usein istuu, lauleskelee jo sujuvasti "rakasta minua - ei muuta, ei muuta". Tyttö tavoittelee Stam1nan Likainen parketti -kappaletta. Mie tietysti sanon aina, että menipä paskasti. Tytölle pitää opettaa tapoja, saatana. Riittää se, että perheessä on jo yksi joka laulaa ihan päin vittua. Vai haluaako sen noilla sanoilla viestittää minulle jotain? Kirottua, elän epätietoisuudessa.

Huomenna Helsinkiin keikalle. Kivaa!


Maanantai 29.5.

Hups, pari päivää katosi taas jonnekin. Nyt istun junassa kuin tatti. Ja poden helvetillistä krapulaa. Viikonlopun muistikuvat ovat seuraavanlaisia:

- Helvetin onnistunut keikka lauantaina Virgin Oilissa. Jatkot olivat myös onnistuneet, mutta jostain syystä niistä tuli ihan tajuton krapula.

- Helvetin mukava, helppo ja onnistunut studiosessio CMX:n kanssa Vallilassa sunnuntaina. On vähän semmoinen vipinä, että biisistä tulee aika saatanan hyvä. Vaikkakin saavuimme paikalle krapulaisina ja myöhässä vasta joskus iltapäivällä. Ja vaikka Rasio haukkui Yrjänän sanoitusta tyyliin "millo siusta on kettutyttö tullut". Hongisto puolestaan haukkui koko idean alimpaan helvettiin. "Vitun ärsyttävää tää tämmönen vuorotellen lauleskelu, ihan perseestä." Miun muutosehdotus C-osaan tyrmättiin hienovaraisesti tyyliin "ihan hyvä idea, mutta nukutaanko vielä yön yli". Ei nukuttu. Sinkkonen ja Peippo soittivat muuten rumpuja vuorotellen. Mietittiin, että mitenköhän ne aikovat tehdä sen livenä. Päätettiin, että biisiä ei vedetä livenä. Mie puolestani olen aivan varma, että vedetään, voin lyödä siitä vaikka vetoa. No, joka tapauksessa biisi jäi vielä kesken, pojat soittavat vielä kitaroita sekaan ja Koodien Hannu vetää jotain laulujuttuja. Paikkaa meidän vanhusten epävireisyyttä. Tai miun lähinnä.

- Sunnuntai-ilta menee baarissa vitun väsyneenä ja kyllästyneenä. Muistan, että U.Kalevassa tulee Freukkareiden Särkynytsydämiset, ja se kuulostaa parhaimmalta koskaan. Pitää pummata levy-yhtiöstä niiden kaksi ekaa levyä. Niiden ekahan on klassikko. Samoin kuin niiden kolmas, Takamehtien mekatähtiä. Siinä on Mystinen metsätyömies. Ja Selkä vääränä. "Kun raataa selkä vääränä/siitä saa vain/väärän selän."


Tiistai 30.5.

TEEMANA "UUSI ELÄMÄ JOUNILLE"

Aamu alkaa kivasti. Velipojalta on tullut tekstiviesti yöllä, jossa hän ilmoittaa uuden ihmishirviön syntyneen maailmaan. Maa täyttyy Hynysillä! Kauhea ajatus.

Hirveä heikotus vieläkin. Puran sähköposteja ja makailen koko päivän. Ilmoitan velipojalle, että vaikka olenkin täysillä mukana henkisesti niin fyysinen minäni jää Lappeenrantaan tänään. Varpajaisia saadaan viettää Tampereella ilman minua. Eivät menetä paljoa. Eivät menetä juuri mitään. Menettävät tärisevän ihmishyytelön.

Yöllä 5km juoksulenkki. Kulkee ihan vitun hyvin. Olisi sittenkin pitänyt lähteä sinne Tampereelle.

Autokuuntelussa DAD:n live, jonka kyllä ostin lähinnä DVD -käyttöön. Saapa nähdä milloin kerkeän katsomaan sen. DAD:n DVD. Näyttää kivalta kirjoitettuna.


Keskiviikko 31.5.

Treenaan vatsaa ja hartioita. Kesken kiihkeän hikoilun Sinkkonen soittelee ja ehdottaa, että siirtäisimme huomiseksi sovittuja treeni/demon äänityssessioita ensi maanantaihin. On järjetöntä kasata rummut hetkeksi ja purkaa ne taas. Olemme nimittäin lähdössä Jerusalem -prätkäporukan synttäribileisiin soittamaan lauantaina. Mies on oikeassa, päätämme tehdä niin.

Koodien Jute laittaa tekstarin, jossa kertoo juuri soittaneensa CMX/KT/Koodien "kesäsingleen" kitarasoolon Ace Frehleyn ja Speden hengessä. Minä tietysti ihmettelen, että kuka vitun Ace?

Olen rauhaton sielu. Alan tehdä kotona demoa kolmesta rymistelybiisistä, joita ei olla vielä keretty kämpillä treenata. Tällä teolla ajattelen säästäväni aikaa, ja pääseväni nopeammin sanoitusten kimppuun.

Teen valmiiksi yhden kysymys/vastaus -osion kotisivuille.

Autokuuntelussa on muuten Guns`n`Rosesin eka. PARAS!


Torstai 1.6.

Kirjoitan yhden pakinan aamukahvin lomassa. Välillä työnteko on helppoakin.

Jatkan kolmen rymistelybiisin rumpupohjien tekoa. Valmista tulee.

Levy-yhtiöstä soitellaan. Haluaisivat tavata meitä uuden sopimuksen merkeissä. Sellainen täytyisi kuulemma tehdä ennen seuraavan levyn teon alkua. Alan selvitellä, että milloin kerkeäisimme Helsinkiin. Hongisto on hankala, mättää makkarakeittoa suuhunsa ja miettii kuumeisesti, että milloin kerkeäisi. Päädymme lopulta juhannusviikkoon. Miten rokkijätkien elämä muka voi olla näin kiireistä?

Yritän taas kuunnella Toolin uutta levyä autossa. En mie jaksa tämmöstä taidetta.

Loppuillasta 5km lenkki. Nyt alkaa todella tuntua siltä, että pitää ruveta pidentämään lenkkejä. Nautin hommasta. Polvet ovat vielä vähän arat, mutta paskaako siitä.

Soitan kolmeen demobiisiin kitarat yöllä.


Perjantai 2.6.

Soitan bassot demoihin aamukahvin lomassa. Aloitan yhden biisin sanoitusta. Mietin, että onko Kummitusjuna liian lapsellinen nimi biisille. YUP:llä on Luotijuna, mutta siitä ei tule samanlaista mielikuvaa. En löydä ratkaisua.

Käyn kuvattavana. Ottavat minusta kuvia johonkin Senaatintori -lehden kanteen, joka ilmestyy Helsingissä jonkun Etelä-Karjala -tapahtuman yhteydessä ensi viikolla. Vaivaton sessio.

Treenaan vatsaa ja tissejä. Perusmeininki. Joku kuntosalilla kutsuu minua rokkitähdeksi. Haistatan sille vitut. Se on ehkä ainoa asia millä minut saa suuttumaan. Vaikka pitäisi kyllä tunnustaa tosiasiat. Niinhän mie monesti käyttäydyn. Kuten esimerkiksi nyt, kun haistattelen tuntemattomille. Tulee vähän huono fiilis.

Kirjoitan Kummitusjunan demosanat loppuun. Nimi on M.A. Nummista, mutta sanoituksesta tulee Radiopuhelimia. Ajatus puolestaan on Kaurismäkeä. En tiedä, että onko teksti - tai koko biisi oikeastaan - hyvä vai huono. Laulan sen kun kerkeän, jätkät päättäkööt. Nyt kittaan punaviiniä ja kirjoitan tätä. Huomenna keikalle Lemille prätkäbileisiin.

Eli palataan taas uuden elämän merkeissä.

 

< takaisin