Rock-työläisen päiväkirja

HYNYSEN PÄIVÄKIRJAT 5.6.–22.6.2006

Maanantai 5.6.

Aika rapsakka rapula. Lauantai ja sunnuntai katosivat taas jonnekin. Tarkemmin sanottuna Lemille Jerusalem Mc:n synttäribileisiin. Tyyppi täytti 25 vuotta. Outo homma, etsin kyllä kovasti, mutta en löytänyt synttärisankaria mistään. Mesta oli täynnä vain hikisiä partaäijiä ja moottoripyöriä. Oli siellä muutama lyylikin. Jäi siis onnittelematta. No, itse keikka meni ihan nappiin, oli saatanan mukava soittaa. Ja kerrankin näin Viikatteen keikan alusta loppuun ihan keskittyneessä mielentilassa. Saatana, missäköhän vaiheessa nekin ovat oppineet soittamaan ja laulamaan? Ollaanko me nyt ainoa bändi tässä maassa, jolla ei ole noita taitoja?

Perilliseni on kipeänä, hoidan häntä koko päivän. Illalla saan äitini hätiin, kun poistun Sinkkosen kanssa treenikämpille tekemään demoa uusista biiseistä. Hongistoa emme pyydä paikalle, sillä hän on basisti.

Äänitämme 13 biisiä. Näistä 12 on hyviä. Salon Pete hoitaa äänityksen ja tekee sen mallikkaasti. Me hoidamme soittamisen ja teemme sen IHAN VITUN HYVIN, KOSKA ME OLEMME VITTU PARHAITA!


Tiistai 6.6.

Tänään maailma loppuu. On 06.06.06.

No, mie kuitenkin siirrän Sinkkosen viime yönä soittamat rummut omalle tietokoneelleni. Hörpin aamukahvia. Mietin, että pitäisikö runkata, mutta jätän väliin. On niin saatanan tyhmää hommaa liikutella jotain nahkaa edes takas.

Käyn juoksemassa 5 km lenkin. Hoidan rakasta perillistäni, kuuntelemme Herra Huu:ta. Se tykkää siitä ihan sairaasti. Johtuu varmaan siitä, että Nummisella on vähän samanlainen ääni kuin miulla. Tämä ei ole vitsi, se on nimittäin yllättävän sama silloin kun Numminen vetää perusäänellä pehmeästi ilman niitä kiekaisuja. Vaikka kyllä minä ne kiekaisutkin osaan vetää. Ja lähes aina tahattomasti.

Yöllä alan soittaa kitaroita Sinkkosen rumpujen päälle.


Keskiviikko 7.6.

Perillinen on yhä hieman kipeä. Manaan pöpön pupun koloon, mutta se ei auta. Naurattaa kuitenkin.

Juoksen 8 km. Kulkee paskasti. Ihan kuin joku tauti vaivaisi minuakin. Silmiä särkee ja väsyttää. Pitää hakea apteekista jotain vitun vitamiineja. Tai sitten pitää yrittää nukkua vähän enemmän kuin neljä tuntia yössä.

Soitan yöllä lisää kitaroita ja aloitan lauluja. Aika mahtava fiilis. Nyt jotenkin tuntuu, että kohta voidaan jopa olla suhteellisen valmiita äänittämään se levy. Tarkoitan, että biisit hahmottuvat jo selkeinä ainakin miun päässä. Vielä kun kerettäisiin treenata pari viikkoa kunnolla jossain vaiheessa kesää. Nyt se tosin näyttää mahdottomalta. On kaikkea menoa. Hongistolla on esimerkiksi sauna huomenna. Ja Sinkkoselle tulee perjantaina vieraita. Mie taas olen kuumeessa, ja ylihuomenna en voi mennä treeneihin, koska miulla on minigolf-turnaus.

Tajusitte kai, että nuo kaikki olivat niitä klassisimpia syitä siirtää bänditreenejä. Jos bändissänne on tyyppi joka selittelee poissaolojaan esim. noilla syillä, on syytä vaihtaa tilalle hieman motivoituneempi henkilö. Terveisin nimim. Kokemusta on. Onneksi ei kuitenkaan ihan viime vuosilta. Ei edes viime vuosikymmeneltä.

Perkele, tajuutteko työ? Myökin ollaan oltu tällä kokoonpanolla kasassa jo kohta kymmenen vuotta. Siistii, hei. Pitäisiköhän järjestää ensi vuonna konserttisalikiertue juhlavuoden kunniaksi?

Älkää peljätkö. Niin ei tule tapahtumaan koskaan. Vähän sama kuin suunnittelisi tekevänsä keikan sinfoniaorkesterin kanssa. Tosi omaperäistä. Miksi rockista pitäisi yrittää tehdä salonkikelpoista, hienoa taidetta?


Torstai 8.8.

Vatsaa, hauista ja ojentajia salilla. Kulkee ihan vitun paskasti. Hengästyttää ja oksettaa. Lisään siis tehoja, saatana. Sen jälkeen tuntuu vielä pahemmalta, mutta siitä minä nautin.

Laulan ja soitan kitaroita. Biisit valmistuvat. Soittelen Hongistolle, että kohta voisi harkita bassottelujen vetämistä, että saataisiin joskus tämä demo valmiiksikin. Hongisto sanoo, että kassellaan syssymmällä. Se on hyvin sanottu se. Ei mitään tekosyitä, vaan asiat asioina. Kun ei kerkeä niin ei kerkeä.

Yleensähän Aaltosen Miitri on äänittänyt meidän demonauhat. Huomaan kaipaavani sitä. On huomattavasti tylsempää äänitellä yksin himassa ja vielä suhteellisen selvin päin. Jää se poikamainen hihkuminen ja saunominen pois koko kuviosta. Ja sitä paitsi Aaltoselta tulee yleensä helvetisti hyviä ideoita. Viimeiksi mies esimerkiksi sävelsi Sylin kertosäkeen meidän demosessioissa. Mutta eihän se Aaltonen nyt kerkeä, kun pitää tuottaa ja miksailla bändejä, jotka hilluvat Suomen virallisen listan top 10:ssä. Jotain vitun Stam1noita ja Mokomia. Näinköhän siitä tulee nyt kallis studioguru? Vai onkohan se jo sellainen? Taiteilija, joka ei muista koskaan Kotiteollisuutta tehneensäkään. Eikä ainakaan tunnusta.

Ryvenköhän mie itsesäälissä nyt? Kaipaanko taas etulinjaan? Kyllä. Alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan se tosiseikka, että meillä ei ole tänä kesänä keikkoja ollenkaan. Unohtaako ne meidät?


Perjantai 9.6.

Treenivuorossa vatsa ja olkapäät. Ihan hirveetä paskaa. Vituttaa niin paljon, että kävelen treenin jälkeen suoraan torille ja tilaan vedyn. Nam. Yleensä en kyllä käy torilla enkä satamassa, molemmissa on niin helvetisti porukkaa. Ja yleensä sellaisia ihmisiä, joita ei välittäisi nähdä. Iloisia karjalaisia.

Yöllä taidan saada osuuteni kymmeneen biisiin valmiiksi, siis laulut ja kitarat. Kaksi pitäisi vielä sanoittaa ainakin jonkinlaiselle demotasolle ja yksi putoaa pelistä jo tässä vaiheessa, vaikkakin Sinkkosen mielestä sen kertosäe toimii. Toimii se minustakin, mutta se on väärässä biisissä. Kehitellään.

Hietalahden Hissu soittelee ja houkuttelee baariin, mutta en mie nyt pääse. Perillinen nukkuu ja miun tehtävä on siepata pahat unet samalla kun soitan kitaraa ja lauleskelen demoja. Kossuakaan ei siis kulu kuin vajaat puoli pulloa. Sen verran kuitenkin, että saan aikaiseksi taas vastailla uuden satsin fanien kysymyksiä kotisivuille.


Lauantai 10.6.

Tiedättekö muuten monelta mie heräilen yleensä? Keskimäärin kahdeksalta. Se on ihan hyvin, kun kaveri käy nukkumaan yleensä lähempänä kolmea yöllä. Milloin tämä on tämmöiseksi mennyt? Saatana, mie haluan nukkua, kaikki muutkin vitun taiteilijat nukkuvat aina puolille päivin! No, päiväunet paikkaavat paljon.

Tänään ei urheilla, on se niin vittumaista puuhaa. Teen parit sanoitukset demotasolle. Soitan ja laulan viimeiset kitara- ja laulujutut demolle alkuyöstä. Korkkaan viinipullon. Tepastelen yöllä pihalla ja mietin, että onpa muuten aika mukavaa olla elossa. Nyt ajattelin huilata näiden uusien biisien teolta viikon tai pari. Paitsi, että ne Hongiston bassot pitää vielä ajaa sisään. Mutta sehän ei ole ongelma.

Ongelma puolestaan on se, että miten mie selviän ensi viikosta. Pitäisi käydä katsomassa Metallicaa Tallinassa, ja lähes siitä suoraan pitäisi mennä Petroskoihin keikalle. Tulee viikon putki. Mie kuolen.

Tulkoon kuolema. Otan sen vastaan hymyillen. Saanhan sentään olla viikon kännissä!


Maanantai 19.6.

Hups, hieman yli viikon pätkä elämästäni lienee tarkasteltavana jollain lääketieteen laitoksella. Siellä ihmetellään, että miten ihminen voi olla elossa yli viikon kestäneen sisäelinremontin jäljiltä.

Istun bussissa matkalla Petroskoista kotiin. Elämä tuntuu piinaavalta seikkailulta, joka ei koskaan lopu. Muistikuvat viime viikosta ovat seuraavat:

– Metallica oli ihan saatanan kova. Lars kiilaili niin pirusti pari ekaa biisiä, mutta sitten homma alkoi kulkea. Bändi soitti tiukemmin kuin aikoihin. Porttivahti takavarikoi miulta yhden pienen kossun, mutta konjakin sain sisään. Hissu, minä ja joku kolmas häiskä otimme huolehtiaksemme erään pikkupojan keikkaviihtyvyyden. Kävi niin poikaa sääliksi, kun jätkä lauloi kaikki biisit läpi, muttei nähnyt väkijoukon keskeltä muuta kuin edessä olevan läskin perseen. Me sitten pidimme poikaa hartioilla koko loppukeikan. Hissu tietysti kysyi ensin isoveljeltä luvan. Veli katosi heti, kun otimme pikkuveljen huostaamme. Huusi mennessään: "Vapaus!"

– Kotimatka oli kosteahko. Näimme paluumatkalla Tanssiorkesteri Tropicanan keikan. Se oli PARAS! Parhaat välispiikit koskaan, rokkibändit ovat ihan paperia näiden rinnalla! "Seuraava kappale on omistettu rakkaalle vaimolleni. Sen nimi on See you later, alligator!"

– Välipäivä himassa menee täristessä ja ruohikkoa leikatessa.

– Perjantaina Petroskoihin keikalle. Ihan helvetin mukava reissu, ja keikkakin oli kuntoon nähden ihan ok. Reissusta voi lueskella toisaalta, joten en jaksa sitä nyt tässä ruotia. Mainittakoon nyt kuitenkin, että tuli osteltua baarissa vodkaa pulloina, ei paukkuina.


Tiistai 20.6.

Ihan kauhea olo. Soitan krapuloissani bassot demoihin, jotta saisin laitettua niitä eteenpäin ennen juhannusta. Silloin vetäydyn nimittäin pariksi viikoksi viidakkoon kirjoittelemaan, enkä aio enää paneutua näihin demotteluhommiin. Kuten en myöskään tähän päiväkirjaan.


Keskiviikko 21.6.

Laittelen demot postiin. Käymme Helsingissä jatkamassa levytyssopimustamme taas muutamalla levyllä eteenpäin. Haluavat, hullut, pitää meidät vielä. No, eipä ole valittamista meilläkään, joten nimet vedetään pienen neuvottelun jälkeen alle. Kuuntelemme menomatkalla demoa, ja Hongisto ja Sinkkonen alkavat sovittaa biisejä lennosta, tekevät muistiinpanoja. Tästä mie tykkään, paneutumisesta.

Illalla takaisin kotiin ja 5km juoksulenkki illan hämärtyessä. Tai ei se mitään hämärry tähän aikaan vuodesta. Mahtava meininki, vaikkakin juoksu kulkee ihan paskasti. Krapula painaa vieläkin. Närästää. Mutta jotenkin aika hyvä viilinki.

Teen yöllä Mesta.netin haastattelun. Aloitan uutta kysymys/vastaus -pakettia kotisivuille. Senkin voisi tehdä valmiiksi ennen kuin pakenen vuorille.


Torstai 22.6.

Juhannus lähestyy, eikä tunnu missään! Kaljottelu ei kiinnosta, naiset ei kiinnosta. Kiinnostaa vain köysi tai pistooli.

Aloitan pyöräilykauden lyhyellä lenkillä. Poljen 25 km rivakasti. Saan treeniin vähän intervallia, sillä maasto on erittäin mäkinen. Ylämäet täysillä ja alamäet huilaan. 30 asteen helteellä noinkin lyhyt lenkki tuntuu varsin tehokkaalta.

Karmila soittaa. On kuunnellut demon. Tuomio on sellainen kuin odotinkin. 10 biisiä pääsee jatkoon lähes suoraan, kolmea pitää kehitellä vielä hurjasti. Ei yllätyksiä. Tulevan levyn sessioissa äänitetään siis näillä näkymin 13 tai 14 biisiä. Voin vakuuttaa, että niistä aineksista saadaan kasaan erittäin asiallinen levy. Ja tämä ei ole pullistelua.

Mutta ensin juhlitaan jussit ja tyhjennetään pussit. Palataan aiheeseen joskus syssymmällä jos kerkeän. Huomenna juhlin velipojan perheen kanssa juhannusta, ja lauantaina vetäydyn pariksi viikoksi mökille kirjoittelemaan ja kehittelemään biisejä. En voi siis luvata, että kerkeäisin päivittelemään tätä kirottua päiväkirjaa ennen Ilosaarirockia. Lupaan kuitenkin yrittää.

Mutta siellä viimeistään nähdään jos ei enää täällä. Täähän oli ihan kiva pesti. Ilosaarirockin väelle tiedoksi, että haluan kirjoituspalkkioni alkoholina. Voitte tuoda sen pakettiautolla suoraan meidän levytyssessioihin viikolla 30. Tarkemmat ajo-ohjeet antaa älyn samurai Janne Kristian Hongisto.

Olette kivoja. Käyttäytykää sen mukaisesti.

Jouni Kalervo Hynynen 23.6.2006

 

< takaisin

Joensuun Popmuusikot ry, PL 240, 80101 Joensuu –