Sonata Arcticalta perusvarma esitys

15sonataarc_em01.jpgVastikään viidennen studiokiekkonsa julkaissut Sonata Arctica lukeutuu Suomen suurimpiin raskaamman musiikin artisteihin, mikä on jostakin syystä alkanut näkyä siinä, että piiskatukkien lisäksi levyjä kantavat marketista kotiin perheenäidit ja muut genreä tavallisesti ylenkatsovat. Yhtenä syynä suursuosioon taitaa olla vokalisti ja unelmavävy Tony Kakko, jonka habitus ja laulu ovat omiaan kostuttamaan muutakin kuin naispuolisten fanien silmäkulmat.

Valitettavasti vokalistin ääni ei aina ole ollut lavalla samaa tasoa kuin levyllä, ja tästä saatiin pari näytettä Ilosaaressakin. Mies ei aina saavuta tai edes yritä saavuttaa lauluraidoillaan samoja korkeuksia kuin studiossa, ja sanoillakin on toisinaan tapana unohtua.Pikkuasiat eivät kuitenkaan häirinneet runsasta festivaaliyleisöä, joka söi Kakon kämmeneltä yllättävänkin vaivattomasti.

Hieman hämmentävää oli myös se, että tuoreen Unia-kiekon aiempaa progressiivisemmat kappaleet saivat äärimmäisen positiivisten vastaanoton, vaikka singalong-kertosäkeet ja muut hittien yleiset ominaisuudet loistavat poissaolollaan. Show’n toimivimmat esitykset olivat vuosien takaiselta debyytiltä poimittu FullMoon sekä lopussa kuultu tuoreempi The Cage, jonka tarttuva laukka jätti vierailusta positiivisen yleiskuvan. Odottamatta radiohitiksi kohonnut Tallulah sekä alusvaatemainokseksi kuvailtu Victoria’s Secret tarjosivat myös vihdettä kemiläisittäin, ja yhtyeen sanomaa korostettiin ajoittaisilla ilotulitteilla ja liekeillä. Bändi on kehittynyt vuosien saatossa tasavarmaksi keikkakoneeksi - kenties liiankin tasavarmaksi, sillä näennäisestä pirteydestään huolimatta Kakko vaikuttaa toisinaan olevansa lavalla vain töissä.

Teksti: Antti Kavonen
Kuva: Eetu Mononen