Jos kohta meillä backstage-toimiston vakionaamoilla onkin kohtuurauhaisat oltavat, niin löytyy täältä vastapainoksi myös kunnon actionia ja äijämeininkiä. Aina toisinaan kuulee kysyttävän paitsi talkootyöläisten määrää (1929), myös sitä, minkä verran tavaraa lavan takana festivaaliviikonlopun aikana liikkuu.

Kysymys saa kokeneemmatkin ymmälleen, eikä kukaan tunnu tietävän tarkkaa lukumäärää. Artistien tavaroita voi olla rekkakuormallinen (Anthrax), lentokoneellinen (The Darkness) tai vain pari kitaraboksia, niin kuin esimerkiksi Lännen Jukalla. Mutta jos vertailukohteeksi otetaan se, että jo pelkästään artistien cateringiin tarvittavaa tavaraa on kahden kuorma-autollisen verran, niin jokainen voi arvailla itsekseen, minkä kokoiseksi kasaksi muodostuvat yhdentoista yhtyeen tavarat.

Siihen nähden onkin ihme, että tavaroiden kuljetus ja siirtely tapahtuu niin näkymättömästi kuin se tekee. Ei täällä tarvitse törmäillä vahvistinkaappeihin eikä rumpusetteihin, vaan kaikki hoituu hyvässä järjestyksessä lavalle ja sieltä pois. Vahvistamaton tieto kertoo, että tavaroita on kantamassa laulurinteen jyrkkää mäkeä ylös ja alas viiden hengen tehoryhmä, joiden työrupeamaa ei todellakaan käy kateeksi. Lavahenkilökunta on sitten vielä oma lukunsa. Aina välillä backstagella on pikkuisen ruuhkaa, kun kolme bussia yrittää yhtä aikaa paikalle, mutta aina on selvitty. Ammattimaiset järjestelyt tässäkin kohdassa takaavat sen, että homma toimii ja soitto soi. Käsiparit ovat valmiudessa.

Teksti: Marjut Mutanen

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 15. heinäkuuta 2007 kello 18.29 ja sen aiheena onBackstage.