Hiukan puolenpäivän jälkeen paikalle ilmestyy tyylikäs herrasmies, joka käteltyään allekirjoittaneen kyselee, josko lavan takaa löytyisi sijaa majatalosta. Tottahan toki, vaikkaVille Leinosen ja Chrisse Forever Bandin saapumisaika ei ollutkaan ihan vielä, eikä sitä myöten ihan kaikki järjestelyt valmiina. Mutta ei, se ei haittaa herrasmiestämme, joka on tyytyväinen, kun saa jättää tavaransa säilytykseen. Ja sehän sopii meille.

Oivallan, että yleensä onkin niin, että päälavan artistimme ovat melkoisia herrasmiehiä jokainen, eikä asennevammoja enää tapaa kuin äärimmäisen harvoin. On mukavaa, kuinka orkesterit tietyn statuksen saavutettuaan tuntuvat ymmärtävän, että kyse on työstä, niin heidän kuin meidän - useimmat ovat tietenkin hoksanneet sen heti alusta asti. Olisin valmis väittämään, että rock-kulttuuri on tässäkin mielessä kehittynyt niiden vuosien aikana, kun olen tätä touhua lavan takana katsellut. Olemme ihmisiä toisillemme, olemme ihmisiksi.

Teksti: Marjut Mutanen

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 13.48 ja sen aiheena onBackstage.