Rock-työläisen päiväkirja - Elämää viihteen eturintamassa!

Päiväkirjat 1.1.–14.1.2007

Maanantai 1.1.

Eilinen meni näköjään jo. Ja vuosi 2006 sen mukana. En kerennyt huomatakaan. Oli niin kova krapula, ettei juhliminen juurikaan kiinnostanut. Nukuin päivän ja yöllä yritin katsoa telkkarista Juicen liveä jostain vuodelta 1996. Jäi katsomatta, sillä toiminta oli niin epävireistä että korviin sattui. Ihan kuin miulla olisi muka varaa arvostella toisten epävireisyyttä. Varsinkin vainajien.

Yöllä kuuntelin, kun pennut räjäyttelivät pommeja. Olivat jostain syystä leiriytyneet meidän talon eteen. Hullua, mutta sen verran sympaattista toimintaa, ettei siitä voinut vihainenkaan olla. En jaksa sortua samaan, jota jouduin itse pentuna kotikylällä kokemaan. Piti juosta naapurin kärttyisiä äijiä pakoon vähän väliä. Tylsiä äijiä.

Joululoma meni sitten tissutellessa, syödessä ja nukkuessa. Ja siivotessa. Ja tenavan ja vaimon kanssa leikkiessä. Aika siistiä. Pari päivää sitten tartuin ensimäistä kertaa syksyn keikkojen jälkeen kitaraan ja tein saman tien kaksi biisiä. Pitää demota ne jossain vaiheessa. Mieluummin aika nopeasti, kun niistä vielä innostunut olen.

Niin, tuli sitten taas luvattua Ilosaarirockin porukoille, että alan pitää tätä päiväkirjaa Ilosaarirockin sivuilla. Kiinnostaa se sitten ketään tai ei. Nyt on syytä kylläkin neuvotella palkasta. Viime kesänä halusin sen alkoholina, ja kävi niin, että Iankaikkisen levytyssessioihin ilmestyi monta koria kaljaa ja lonkeroa. Se oli ihan ok, mutta kun niiden juojat tulivat siihen kaupan päälle. Miuta närästi sen verran kovin, etten pystynyt pitämään puoliani siinä vaiheessa. No, hyvään tarkoitukseen ne menivät, ei siinä mitään.

Vuosihan alkoi tietysti treenaamalla. Tein kuntosalilla yläselkää, olkapäitä ja vatsaa. Pahuus virtasi hikenä ruumiista, nyt on hyvä olo. Twin Peaks alkoi tänään. Vaikutti aika naiivilta, mutta sympaattiselta. Ehkä jaksan seurata ehkä en.

Yöllä päivitän kotisivuja viikon tauon jälkeen.

Tiistai 2.1.

Aamulla huomaan kauhukseni, että jääkaappi on tyhjä. Vien tytön hoitoon ja ajan lähikauppaan. Aamiaiseksi puuroa ja parit croisantit (miten se kirjoitetaan?). Hienostunut tunnelma on tosiasia.

Aamiaisen jälkeen puuhastelen hieman tietokoneen kanssa ja sitten salille. 40 minuuttia kuntopyörää, syke pyörii välillä 120-165. Pakko polkea pyörää vähäsen, kun juostakaan en vielä uskalla. Nilkka ja polvi ovat vieläkin arkoja, kun marraskuussa kännipäissäni venäytin ne juuri ennen rundia. Samoin ranne. Mutta se on mennyt runkatessa. Miulla on tapana harjoittaa käden vaihtoa lennossa.

NRJ Radio Awards kyselee, jos haluaisin Nikulan Jonen kanssa tulla jakamaan jonkun vitun palkinnon heidän bileisiinsä tammikuun puolivälin jälkeen. Haluaisivat kuulemma äijiä paikalle. Mie kysyn, että mitä tekemistä NRJ:llä ja äijillä on keskenään. Lupaan kuitenkin harkita asiaa. Saisihan sieltä varmasti viinaa.

Normipäivä. Makailen loppupäivän himassa. Vähän sellaista odottelua. Tekisi mieli aloittaa jo biisien teko kunnolla, mutta en jaksa vielä. Remonttiakin pitäisi tehdä. Nyt en kuitenkaan jaksa, menen nukkumaan. Jos saisi ensimmäiset kunnon yöunet moneen viikkoon.

Ai niin. Kuuntelin tänään neljättä kertaa Children of Bodomin uusimman läpi. En mie tajua siitä vieläkään mitään. Mutta kova vauhti niillä on. Lukemistona on tällä hetkellä Mellerin kaikki runot, Yrjänän uusin sekä Edgar Allan Poen kootut. Jim Morrisonin runokirja odottaa valmiina. Haiskahtaa homoseksuaalille.

Mutta nyt oikeasti sinne nukkumaan. Tai oikeasti mie menen katsomaan Musiikki-TV:tä. Siellä on kaikkien aikojen suomalaiset musiikkivideot ja sijat 30-20 tai jotain. Tulevat uusintana, miulta jäi eka kierros väliin.

Pitää duunata parit leivät evääksi. Moi.

Keskiviikko 3.1.2006

Aamulla K-rautaan. Miesten maailma tuntuu hieman oudolle. Alkaa kuitenkin hahmottua, että mitä miun pitäisi himassa tehdä. Pientä pintaremonttia — kaikki sisäpinnat uusiksi.

Kuntosalilla tissit, selkää ja vatsaa. Teen aika rankalla kädellä. Maistuu. Käyn levyostoksilla. Ostin Tom Waitsin Orphansin sekä Mastodonin viimeisimmän. Haiskahtaa vähän heräteostoksilta, varsinkin kun en ole kuunnellut Waitsia muutamaan vuoteen ja Mastodonia en ole edes kuullut ikinä. No, elämässä täytyy ottaa välillä riskejä. Elän veitsen terällä. Vaarallista elämää.

Olen yhteydessä Holopaisen Tuomakseen sekä levy-yhtiöön. Säädämme perjantain aikatauluja. Pitäisi käydä silloin kirkolla. Ohjelmassa on siis homoilua Holopaisen kanssa sekä palaveri levy-yhtiössä. Olen yhteydessä myös keikkamyyjämme kanssa, jonka kanssa pohdimme tulevan talven ja kevään julkaisuja. Pitäisi julkaista yksi myyntisingle vielä ja ehkä ep:kin. Materiaalia on.

Mehän emme ole noudattaneet nyt minkäänlaista logiikkaa näiden julkaisujen suhteen jos levymyyntiä ajatellaan. Ensin tuli single Arkunnaula, sitten levy ja video Iankaikkisesta, sen jälkeen radiosingle Kadonnneet. Nyt mietimme seuraavaa myyntisingleä. Kummitusjuna se ei ole, sillä siihen on suunniteltu jo video valmiiksi. Pitäisi vain löytää tekijät ja vitusti rahaa. Loogista, vai mitä? Ei nykyaikana levyjä näin myydä. Mikään levy-yhtiö Suomessa ei suostuisi näin järjettömään toimintaan, tällaiseen, että pakettia ei myydä järjestelmällisesti yhdellä tai kahdella "hitillä". Megamania suostuu. Kyse on vain siitä, että jaksammeko me tehdä niin.

Sanoja alkaa tulla. Pitäisi tehdä muistiinpanoja. En jaksa vielä, antaa muhia vielä hetki. Tulee sitten valmiinpaa kerralla. Tai sitten ei.

Torstai 4.1.2006

No, tänään sitä tekstiä sitten tulee. Yhteen biisiin tuli sanat yhdeltä istumalta. Samalla muistivihkoon tulee puolitoista sivua ihan muuta tekstiä, josta en tiedä, että mitä vittua se oikein on. Runoutta vissiin. Haiskahtaa taiteelle.

Aamu lähti vähän oudolla tavalla käyntiin. Heräsin tytön kanssa ja ehdotin alakertaan siirtymistä. Tyttö sanoa räväytti, että en tykkää isistä. Meinasin revetä. Totesin siihen sitten, että tuo on varsin yleinen reaktio tyttöjen keskuudessa, mutta siitä huolimatta mie rakastan siuta. Tyttöä nauratti.

Kävin ostamassa tapettia ja liisteriä. Ensi viikolla alkaa tapahtua. TV-huone muuttuu täysin, sen jälkeen saa kyytiä muukin alakerta. Pitää samalla ostaa uusi telkkari. Ja parit stereot. Ja iPod. Ja dildo. Oho, ei miun tuota pitänyt paljastaa.

Lepopäivä, ei urheilua. Ruoka maistuu silti. Nam.

Oon muuten pari viikkoa leikkinyt tytön kanssa barbeilla. Tulee aika pervo olo, kun saa riisua ja pukea noin "täydellisiä" kroppia. Hämmentävää.

Näitä mietin tänään. Nyt hörpin valkoviiniä ja pakkaan laukkua. Huomenna junalla Helsinkiin. Niin, ja yritän saada tulostinta toimimaan. Pitäisi printata kaikki pakinat, jotka olen tässä viimeisten vuosien aikana kirjoittanut. Lupasin eräälle kustannusfirmalle katsoa ne läpi, ja päättää, että kannattaisiko niitä kasata yksiin kansiin. Jotenkin arveluttaa. Jokainen hippihän tänä päivänä kirjoittelee kirjoja. Mutta kun miulla olisi se teksti jo valmiina.

Ääh, kunhan selittelen. Rahaa mie vain haluan.

Jotenkin aika helvetin hyvä fiilis. No, eiköhän se vielä suruksi muutu.

Sunnuntai 7.1.

Kauhee krapula, en jaksa kirjoittaa mitn. Homma karkas vähän käsistä. Ryyppäsin kaksi päivää. Neroutta.

Maanantai 8.1.

Krapulaheikotus jatkuu. Käyn salilla vetämässä 40 minuuttia kuntopyörällä kovaa, se yleensä auttaa. Ei nyt. Hirveet morkkikset, heikotus ja vitutus on läsnä.

Eli hommahan meni siis näin. Menin perjantaina junalla Helsinkiin. Hoitelin asioita levy-yhtiössä, mietimme mm. tulevan kevään julkaisuja ja niiden aikatauluja. Kävin myös Voice TV:ssä. Vein sinne heiltä lainassa olleen videokameran, johon meidän piti tunnin verran kuvailla tunnelmia kiertueelta. Kuvattiinhan me. Materiaalia on viitisen tuntia. Siinähän leikkaavat. Miun piti vähän ennalta katsella ja sensuroida materiaalia joululoman aikana, mutta enhän mie jaksanut. Oli jotenkin rokkikiintiö aika täynnä.

Perjantai-ilta meni sitten jossain Vares-elokuvan soundtrackin bileissä. Paikalla oli tuttuja niin perkeleesti. Vetäsin suojakännit, kun ujostutti niin kovasti. Levy-yhtiön Rikala vei miut sitten hotelliin nukkumaan. Heräsin aamulla, ja Holopaisen Tuomaksen kanssa jatkettiin rallia. Tulin kotiin ennen puolta yötä. Naapurin setä auttoi oven avaamisessa, kun en itse tästä haasteellisesta tehtävästä selvinnyt.

Takaisin tähän päivään, en jaksa muistella tuota enempää. Ja huonohan se on muistella, kun ei mitään muista. Miulla taitaa olla ongelma tuon aineen kanssa.

Käyn hakemassa lisää remonttirojua sekä uuden suuttimen talon öljynsuodattimeen. Huomenna alkaa hommat vanhan tapetin repimisellä.

Puran yöllä sähköpostit. Kirjoitan Keskisuomalaisen pakinan. Kolmatta tuntia menee siinäkin urakassa.

Tiistai 9.1.

Tänään tulee kuulemma Rai rai -dokkari telkkarista. Siis tämä pari vuotta sitten tehty Kotiteollisuus -dokumentti. Taitaa jäädä katsomatta, ei nimittäin rokkiminä kiinnosta nyt vitun vertaa.

Käyn salilla tekemässä vatsaa, hauista ja ojentajia. Vieläkin pientä matalapainetta. Ranne on yhä kipeänä, en pysty repimään kunnolla. Riittävästi kuitenkin.

NRJ -Awards kyselee taas, että tulenko Nikulan kanssa jakamaan sen palkinnon, josta viime viikolla oli puhetta. Kieltäydyn.

Revin yhden seinän tapetit, enempää en kerkeä. Kirottua, tää homma on hitaampaa kuin muistinkaan.

Karmila soittaa lähempänä puoltayötä. Miun viime viikolla kadottama laukku on King Foon toimistolla. Ewo tai joku muu ystävällinen sielu on korjannut sen talteen sieltä Vares -bileistä. Kiitos.

Keskiviikko 10.1.

No, nyt tuntuu normaalilta taas. Ei muuta kuin remonttia tekemään. Ensin kuitenkin hoidan puhelun aamukahvin lomassa. Minua on yritetty tavoittaa eilen, soittelen takaisin. Kivan tuntuinen naisihminen pyytää minua Kihauksen tukikonserttiin helmikuussa. Joudun kieltäytymään, vaikka ajatus onkin herkullinen. Esittäisin Kotiteollisuutta Peter Lerchen säestämänä. Kaikkea ne keksii.

Siinä tapettia repiessä kuuntelen meidän MTV3 Maxin keikan läpi ja yritän valita sieltä livebiisejä, joita voisi käyttää myöhemmin keväällä. Löytyyhän niitä, aika paljonkin. Niin paljon niitä ei kuitenkaan tarvita. Laitan biisivalinnat eteenpäin levy-yhtiöön, ruvetkoon käymään Maikkarin kanssa kauppaa niistä.

Käyn salilla, teen vatsaa ja jalkoja. Nilkka ja polvi tuntuvat kestävän jo kunnon painoja. Ehkä en jääkään vammaiseksi. Ainakaan fysiikaltani.

Illalla jatkan remonttia ja vien auton korjaamolle valmiiksi aamua varten. Katson Deadwoodin. Se on paras. Ainoa telkkarisarja, jota jaksan — ja jota täytyy — seurata aktiivisesti. Laitan sen takia jopa telkkarin katselukuntoon. Remontin takia se on ollut eilisestä saakka kaapissa. Ja tytönkin takia. Se on nalkissa Peppeihin. Alkavat olla jo pakkomielle sille. Sai jouluna kuuden DVD:n boxin niitä. Kirottu joulupukki! Vaikka täytyy kyllä myöntää, että kyllä miekin niiden parissa viihdyin. Ennen osattiin tehdä hyviä lastenohjelmia. Jää nimittäin Huvitutti kakkoseksi. Ja jopa Katti Matikainenkin, vaikka se onkin aikamoinen kissa. Onkohan sillä muuten fanisivuja? Hongisto väittää, että on. Pitää etsiä netistä.

Puran sähköposteja yöllä. Perkeleesti postia Rai raista. Mitä ne miuta siitä kiusaavat, eihän se meidän tekemä ollut? Myö vain "näyteltiin" siinä. Isäukkokin kommentoi sitä. "Säälittävää katsoa kun pojat yrittävät ryyppätä kuin miehet." Sanon sille, että älä kuule opeta poikaas nussimaan.

Yöllä kuuntelen yhden meidän uuden biisin, josta levy-yhtiö on laittanut mp3:sen. Sain siitä kyllä viime perjantaina cd -kopionkin, mutta kun se laukku on siellä Helsingissä. On muuten vitun hyvä biisi tulossa. Karvat nousi pystyyn.

Oma kehu paras kehu.

Torstai 11.1.

Aika iisi aamu. Hörpin kahvia ja mietin, että jaksaisko aloittaa tapetoinnin vai en.

Puran sähköposteja. TV2 pommittaa miuta vieraaksi pariinkin ohjelmaan. En jaksa vielä vastata, vaikka vastaus onkin selvä. Kieltäydyn.

Muutakin hämmentävää postia. Lappeenrannan oikeustalolta pyydetään miuta käymään. Pitäisi mennä kättelemään jotain hemmoa, joka lopettaa työnsä siellä. Sampanjaa kuulemma tarjolla. Kieltäydyn.

Jyväskylästä on tullut viesti, jossa miuta pyydetään jonnekin paikalliseen baariin väittelemään, ööö, ihan mistä vaan. Rautiaistakin on kuulemma houkuteltu. Tarjolla ilmaista viinaa ja rahaa. Kieltäydyn.

Hartwallilta soitetaan. Miuta ja Nikulan Jonea pyydetään johonkin "fiiliksenkohotusiltaan" puhumaan äijäilystä ja juomaan Karjalaa asiakkaiden kanssa. Kieltäydyn.

Tapetoinnista en kieltäydy. Haen varastosta romuja ja huomaan matkalla, että öljylämmitin on pois päältä. Se on se kirottu suodatin tukkeessa. Tiesin, että näin käy, siksi kävin pari päivää sitten ostamassa uudenkin. Nyt se on pakko vaihtaa. Putsaan samalla koko pannun. Eipähän tarvitse nuohoojalla sitä teettää.

Hion ja tapetoin pari seinää. Siistiä tulee. Viritän stereot ja kuuntelen Lännen-Jukkaa. On muuten paras koskaan.

Vanhemmat käyvät kylässä. Juotan niille kahvit ja ajan ne mäelle.

Yöllä puran posteja ja vastailen fanikysymyksiin. Laitan niitä yhden satsin eteenpäin. Samoin kuin helmikuun keikatkin, niistäkin on jo aika ilmoitella kotisivuilla. Sain muuten kevätkiertueen päivämäärät ja suurimman osan paikoistakin eilen. Hyvältä näyttää. Tulee hyvä kevät.

Huomaatteko, pystyn jo ajattelemaan rokkihommia?! Palautuminen viikonlopusta on viimein tapahtunut.

Ai niin, soitin autokorjaamolle ja kyselin, että joko se miun musta kostaja on valmis. Ei ollut. Oli puhetta, että korjaus kestää puolitoista tuntia. Nyt se kestääkin puolitoista päivää varaosaongelmien takia.

Perjantai 12.1.

Aamu alkaa haastattelulla, jonka olin unohtanut. Radio Moreeni kyselee puhelimitse jotain, johon en osaa oikein vastata. Puhun silti niin perkeleesti.

Jatkan tapetointia. Autokorjaamolta soitetaan, etteivät ne saa autoani kuntoon vielä tänäänkään. Varaosa on vasta tulossa. Haen auton pois ja minulle luvataan, että se tehdään loppuun ensi viikolla. Hyvä niin, se pitäisi katsastaa ensi viikon torstaihin mennessä.

Autokuuntelussa on muuten Mastodon. Vähän kikkailun kuuloista, mutta varsin viihdyttävää. Voisi sanoa jopa hyväksi. Remonttimusiikkina on ollut Värttinän viimeisin, Loirin Ivalo, Ministryn Filthpig, Jarno Sarjasen kokoelma, Tom Waitsin Orphans sekä Lännen-Jukka. Lännen-Jukka on paras! Ihan saatanan kova levy.

Virtanen soittelee ja kyselee meidän viinaraideria Goom -risteilyä varten (se on helmikuussa). Hongisto ei kuulemma vastaa puhelimeen. Senhän arvasi. En osaa Virtasta auttaa, kehoitan jatkamaan Hongiston pommittamista. En mie meidän takahuoneraidereista tiedä. Juon vain aina kaiken pois mitä siellä on. Ja baarissa lisää.

Teen salilla vatsaa, olkapäitä ja hartioita. Alkaa tuntua jo hyvältä. Kyllä tässä vielä kuntoon tullaan. Jotta sen voi romauttaa taas.

Viimeistelen huoneen tapetoinnin ja laiskottelen alkuyön. Syön irtoakarkkeja ensimmäistä kertaa sitten joulupyhien. En ole koskaan pitänyt näin pitkää karkkitaukoa. Yöllä muutama kymmenen sivua Bukowskin elämäkertaa. Viihdyttävä. Olin varma, että sitä lukiessa tulisi armottomat viinaniksat. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Toistaiseksi.

Lauantai 13.1.

Haen heti aamusta maalaustarvikkeita. Samalla haen Siekkareiden uuden levyn! Versioivat Tuomari Nurmion biisejä. Eihän tätä levyä ole odotettu kuin 90-luvun alusta lähtien. Kuuntelen sen kahteen kertaan saman tien. Pätevää roiskintaa. Tuollainen roiskiminen kyllä sopii näiden biisien luonteeseen. Ja ennen kaikkea se sopii Sielun veljille. Voi luoja, kun on välillä ikävä sitä bändiä.

Kitara kutsuu iltapäivällä. Räpläilen sitä parikymmentä minuuttia ja saan aikaiseksi aika messevän riffin. Nytkö tämä jo alkaa? Ja mie kun ajattelin lomailla biisien teolta hieman.

Velipoika soittaa. Nyt ne hullut suunnittelee Pronssisen pokaalin kasaamista muutaman keikan ajaksi uudelleen. Eikö niillä muuta tekemistä ole? Esimerkiksi elämä? Pakkohan miun on suostua, kuulostaa sen verran tyhmälle idealle. Ja varsinkin kun muutkin äijät ovat kuulemma messissä. Nyt ei tarvitsisi muuta kun etsiä vapaata aikaa jostakin. Veikkaan, että se ei helppoa ole.

Telmin tytön kanssa. Alkuyöstä aloitan seinien maalauksen. Ja listojen. Telkkarista tulee helvetin hyvä elokuva - Dina. Tai ei se elokuva nyt niin kummonen ole, mutta se on kuvattu hienosti. Ja siinä on ihan vitun hyvännäköinen lyyli pääosassa. Kukahan se on? Ääh, en jaksa ottaa selvää.

Sunnuntai 14.1.

Teen tytön päiväunien aikaan loput maalaushommat. Telkkarihuone on nyt valmis. Ei muuta kun hommaamaan sinne se telkkari.

Eipä kummempia. Käyn parinkymmenen minuutin pituisella juoksulenkillä. Maistuu todella vittumaiselle ja paskapersepillulle. Eli sille mille sen pitääkin. Pitää yrittää elvyttää juoksuharrastusta taas, varsinkin kun polvi ja nilkka tuntuvat kestävän.

Lunta sataa niin perkeleesti. Siistiä.

Otan kitaran käteen ja sieltä tulee saman tien helvetin hyvä kertosäe. Kiitos yläkertaan. Tai ehkä pikemminkin alakertaan.

Sähköpostirinki Pokaalin poikien kesken aloittelee toimintaansa. Yritämme sovittaa aikatauluja. Vapaata aikaa ei tunnu helposti löytyvän. No, katsotaan mitä keikkamyyjä asiasta sanoo. Jos Korhonen meitä edes suostuu myymään. Mie en ainakaan suostuisi.

Kirjoitan Seepran pakinan yöllä. Aika tahmeasti irtoaa, mutta irtoaa kuitenkin. Huumoria pakon edessä.


< takaisin

Joensuun Popmuusikot ry, PL 240, 80101 Joensuu — infoilosaarirock.fi