Minun Rokkini osa 2. Esa Holopainen / Amorphis

Patsastelusta päässeet pahanilmanlinnut

Uuden laulajansa kanssa ennakkoluulottomuuden aikaa elävä suomimetallin uranuurtaja Amorphis on ollut verraten ahkera esiintyjä Ilosaarirockissa. Viimeksi yhtye nähtiin Laulurinteellä vuonna 2001. Sitä edelliset vierailut ovat vuosilta 1996 ja 1997.


Erityisesti viimeksi mainittu vierailu on jäänyt elämään monien mielessä, sillä Ylen Radiomafia taltioi konsertin ja esitti sen Metalliliitto-ohjelmansa erikoislähetyksenä syksyllä 1997. Muutama samasta Ilosaarirockista taltioitu kappale päätyi myös yhtyeen 1996 ilmestyneen Elegy-levyn parin vuoden takaiselle uusintapainokselle.

– Siinä oli muistaakseni se Pasin (Koskinen, yhtyeen entinen laulaja) kuolematon välispiikki, "itämaisia tunnelmia ja itsemurhafiiliksiä". Se on Ilosaaresta, Amorphis-kitaristi Esa Holopainen tietää.


Amorphis Ilosaarirockissa vuonna 2001.

Vaikka itsemurhafiiliksistä lavalla tuolloin puhuttiinkin, niin sellaisia Amorphis ei ole itse Ilosaarirockissa kokenut. Päinvastoin, tunnelma on aina ollut Holopaisen mieleen.

– Oltiin Ilosaarirockissa useita vuosia niinä aikoina. Sieltä on aina jäänyt tosi lämpimiä muistoja. Fiilikseltään varmaan kesäfestareista paras. Ilosaarirockissa on aina semmoinen oma tunnelmansa. Se on se mikä siitä päällimmäisenä muistuu mieleen.

Muistiin on jäänyt myös Pogues-mies Shane MacGowanin tempaukset vuoden 1997 kesältä, jolloin irlantilainen esiintyi The Popes -kokoonpanonsa kanssa Laulurinteellä.

– Se tuli ilmeisesti paskat housussa lentokoneesta ja taisi backstage-alueelle kustakin. En ole varmaan ikinä nähnyt ketään artistia niin huonossa hapessa. Sen kummempaa sekoilua tai muuta ei ole jäänyt mieleen. Ihan iisiähän tuo yleensä on ollut.

Porcupine Treetä odotellessa

Kitaristin edellisestä Rokki-visiitistä on kulunut jo useampi vuosi, joten ajanmukaista vertailua muihin festareihin on hankala tehdä. Maanläheisyys ja pitkäjänteisyys, jolla Ilosaarirockia rakennetaan, ovat kuitenkin tehneet vaikutuksen.

– Hyvin maanläheinen hyvän fiiliksen festari se on ollut. Mitä muihin vertaa, niin Ilosaarirock on lunastanut paikkansa näiden muutamien pääfestarien joukossa. Kyllä se on varmaan sellainen, joka aina tulee olemaan. Käsittääkseni Ilosaarirock myy aina loppuun, ja jo hyvissä ajoin. Kyllä se kertoo, että ihmisistä on mukava käydä siellä, Holopainen toteaa.

Kaikkien kesäjuhlien tulevaisuudennäkymiä hän ei yhtä ruusuisina pidä.

– En tiedä, jotenkin tuntuu siltä, että nyt eletään sellaista festivaalien nousukautta. Vuosi vuodelta on tullut enemmän ja enemmän festareita. Jossain vaiheessa taantumuksen on pakko tulla. Ei ihmisillä yksinkertaisesti riitä paukut lähteä kaikkiin paikkoihin.

Tämänvuotisen Ilosaarirockin bändikatraasta Holopainen löytää joukon kiinnostavia nimiä. Yksi brittiryhmä nousee katsannossa erityisen korkealle.

– Ehdottomasti kulttuuriteko on tuoda Porcupine Tree Suomeen! Porcupine Tree on suosikkiyhtyeitäni, joten jos sen pystyn näkemään, niin se olisi ihan mahtihomma. Täytyy katsoa miten aikataulut osuu kohdalleen, Esa lähettää terveisiä soittojärjestyksen sorvaajille.

– Stonegard on myös hyvä bändi, se olisi kiva nähdä. Sitten siellä on käsittääkseni myös Opeth ja Soilwork, Esa listaa.

Amorphis itse esiintyy mielellään jäähallin Metelli-klubilla, vaikka soundikysymykset hieman mietityttävätkin. Paikalla on bändejä, joiden kanssa on mukava soittaa.

– Sitä ei tietysti tiedä, että saako sen festarifiiliksen jäähallissa ihan kohdilleen. Mutta siellä on tuttuja bändejä, Trollit ja Impukat, joten kyllä mä uskon, että hauskaa ainakin riittää. Hallijuttu on huono akustiikan ja äänentoiston kannalta, mutta kyllä siellä varmaan hyvät kemut on, Holopainen uskoo.

Nenä ja polvi poskellakin lavalle

Esa Holopaiselta löytyy selvä vastaus siihen, toimiiko Amorphiksen musiikki ylipäätään festivaaliympäristössä.

– Kyllä se toimii, teltoissa ja vähän semmosissa intiimimmissä paikoissa. Mitä nyt testailtiin, niin jopa paremmin kuin viime kesänä. En usko, että me hirveän hyvin toimitaan päiväsaikaan missään isommalla lavalla, se on synkkä slotti melkein kenelle vaan. Siellä on varmaan sitten PMMP:t ja tämmöiset hyvän tuulen orkesterit, mitä näitä nyt on. Ne toimii hyvin sillä paikalla. Ei sinne tällaisia pahanilmanlintuja kaivata, Esa naureskelee.

Kymmenen vuotta sitten yhtyeen silloinen vokalisti Pasi Koskinen teloi polvensa Euroopan-kiertueella ennen kesän festarikeikkoja ja totutti itsensä laulamaan rullatuolissa, viinilasi toisessa kädessä ja tupakka toisessa. Tuolloin koko bändin live-esiintymistä - ei pelkästään Pasia - vaivasi vaisu lavaliikehdintä, mutta nyt ilme keikoilla on toinen.

– Onhan sillä suuri vaikutus, että millainen keulakuvan osuus on. Se määrittää tilannetta lavalla. Jossain tapauksissa on ollut sellaisia biisejä, ettei siinä hirveästi ainakaan itse pysty mitään breakdance-kuvioita kehittämään. Mutta laulajalla ja sillä miten se lavalla käyttäytyy on iso vaikutus ryhmään. Jos laulaja vain patsastelee, niin ei sitä fiilistä muillakaan sitten ole mitään tanssiliikkeitä esittää.

Esan mukaan bändi ei ole suunnitellut mitään erityistä lavapreesensiä nykyisen laulajan Tomi Joutsenen loukkaantumisen varalta.

– Heh heh, tuntuu, että Tomi on pitänyt kunnostaan parempaa huolta, joten en usko että sillä yhtäkkiä jammaillessa polvi poksahtaa. Tietysti onnettomuuksia sattuu, mutta en muista että me oltaisiin koskaan keikkaa edes peruttu. Aina kuumeessa ja muussa ollaan revitty itsemme lavalle. Jos sitä sattuu olemaan nenä tai polvi poskella, niin kyllä sitä aina on pyritty esiintymään.

Omat festarikommellukset eivät ole aina jääneet mieleen, mutta siihen on looginen syy.

– Kun oudot jutut tapahtuu, niin yleensä sitä on siinä tilassa, ettei niitä oikein tuppaa muistamaan.

Kitaristin positiivisimpiin kuuluva festarimuisto on peräisin Tanskasta.

– Elämänkumppanini löysin aikoinaan Roskilden festareilta, kun oltiin siellä keikalla. Siitä on varmaan kymmenen vuotta. Perheenlisäystä on tullut ja edelleen mennään eteenpäin. On näistä festareista joitain hyötyäkin, Esa sanoo.

Miten evästät ihmisiä, jotka suuntaavat heinäkuussa Joensuuhun kesäjuhlaa viettämään?

– Ottakaa viinaa kohtuudella ja käyttäkää kortsua, niin ei synny äpärälapsia, Esa nauraa.


teksti: Mikko Kuronen


< takaisin

Joensuun Popmuusikot ry, PL 240, 80101 Joensuu — infoilosaarirock.fi