Samettivallankumous


Faktat: Samettivallankumous

Ville Härkönen: laulu, kitara
Petri Varis: kitara
Matti Härkönen: basso
Erno Kettunen: trumpetti, koskettimet
Tuomas Kinnunen: rummut

Julkaisut:
Täällä mies, kuuleeko nainen? (2007)

Kotisivu:
www.samettivallankumous.com


 

Maakuntasarjan mutapainia, osa 1 – Samettivallankumous

Kolmas kerta toden sanoo

Joensuulainen Samettivallankumous on suomalaisen musiikkikentän kiinnostavampia tulokkaita. Ruutupaitakantria, rockia ja iskelmää yhdistelevä yhtye julkaisi esikoislevynsä viime vuoden lopulla.

Joskus asiat eivät mene kuten on suunniteltu. Vuoden 2005 lopussa esikoislevynsä Lemonade Cowboys julkaissut Ville Härkönen & Velvet vetäytyi kesällä 2006 äänittämään toista levyään. Vuoden päästä epäonnea osakseen saanut levyprojekti oli valmis, matkan varrella laulukieli oli tosin muuttunut englannista suomeksi ja bändin nimi vaihtunut Samettivallankumoukseksi.

Samettivallankumouksen laulaja-kitaristi ja biisintekijä Ville Härkönen muistelee bändin mutkikasta taivalta:

– Aloitimme tekemään Ville Härkönen & Velvet-yhtyeen toista levyä ihan suunnitelmien mukaan ja silloin oli tarkoituksena äänittää bonuksena yksi kappale myös suomeksi. Hommat saatiin hyvin käyntiin mutta jälkeenpäin emme olleet kuitenkaan tyytyväisiä tekemisiimme ja päätimme seuraavissa sessioissa äänittää valtaosan uudestaan.

– Tuossa välissä oli nälkä suomenkielistä materiaalia kohtaan kasvanut ja sanoituksia päätettiin kerätä lisää niin että olisi mahdollista tehdä levy mahtipontisesti tuplana, sekä suomeksi että englanniksi.

– Seuraava sessio meni jo vahvasti toiveidemme mukaan kunnes äänitetty materiaali katosi eikä tullut takaisin. Taas oltiin puhtaan pöydän ääressä. Silloin päätimme, että teemmekin levyn vain suomeksi ja otamme näin uutta suuntaa ja tuulta koko hommaan. Kolmannella yrittämällä laulut sitten tulivat jäädäkseen levylle asti ja se kerta sanoi siis myös toden.

Härkönen myöntää, että lukuisat vastoinkäymiset ottivat luonnon päälle, mutta luovuttamista ei harkittu hetkeäkään.

– Koko porukalla oli semmoinen olo, että levy tehdään vaikka miten kävisi. Kieltämättä ihan koko ajan vastoinkäymiset eivät naurattaneet, mutta turhaa niihin olisi ollut jäädä kaatuilemaankaan. Jälkiviisaasti voi kuitenkin todeta että juuri näin tässä taisi pitääkin käydä, lopputulos on mieluisa.

Monipuolinen tekstimaailma

Samettivallankumouksen esikoisalbumi Täällä mies, kuuleeko nainen? ilmestyi siis viime vuoden syksyllä. Levy on otettu arvosteluissa vastaan mukavasti, ja se on saanut kohtalaisesti radiosoittoakin. Millaiseksi Härkönen uumoilee vastaanoton, jos levystä olisikin tullut alkuperäisen suunnitelman mukaan englanninkielinen?

– Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mutta vaikea vastata, koska hyvä levystä olisi tullut englanniksikin ainakin meidän mielestä. Keskimääräisesti kotimainen kieli tuskin kuitenkaan on vaikuttanut ainakaan kielteisesti. Se on tuonut lisää näkyvyyttä ja uutta yleisöpohjaa mutta toisaalta meidän amerikkalainen fani ei nyt ymmärrä enää sanoituksia vaikka muuten uusistakin biiseistä tykkää.

Samettivallankumouksen levy on siitä erikoinen, että levyn sanoitukset ovat lähtöisin useista eri kynistä, vaikka kaikki sävellykset ovatkin Härkösen. Tekstejä ovat tehneet muun muassa Mariska, Ville Leinonen, Jussi Sydänmäki, Inka Nousiainen ja Marko Haavisto. Mistä idea useiden sanoittajien käyttämiseen lähti?

– Kun ajateltiin tehdä levy molemmilla kielillä niin en halunnut tehdä suomenkielisiä tekstejä itse koska silloin niistä olisi tullut helposti vain käännöksiä jo kirjoittamistani englanninkielisistä teksteistä.

– Vierailevien sanoittajien kautta lauluista saatiin ihan uusia meillekin. Tekstittäjät löytyivät mukaan monia reittejä, kaikki eivät suinkaan olleet ennestään tuttuja. Joillekin kappaleille mietimme jo etukäteen sopivia tyyppejä, jotkut laulut taas menivät eteenpäin ihan kokeilumielellä. Vähitellen kaikki löysivät onneksi kotinsa.

– Kaikki tekijät saivat vapaat kädet kirjoittaa ja olikin aina mielenkiintoista odotella että mihinkä suuntaan mikäkin laulu menee uuden tekstin myötä. Saatiin paljon erityyppisiä mutta silti meidän näköisiä tekstejä, mikä oli mielessäkin kun käännösideaa lähdettiin toteuttamaan.

Yksi levyn kappaleista, En voi särkeä sun sydäntä vielä on Härkösen oma teksti.

– Juu, yhden kappaleen päätin sanoittaa tai oikeastaan kääntää itse jotta omaakin tekstiä tulisi mukaan.

– On ollut hauska huomata, että siinä missä aiemmin biisiaihiot syntyivät luontevammin englanniksi niin nyt suomenkielisen levyn myötä myös uudet ideat ovat vaihtaneet kieltä. Eli jatkossa omia tekstejä tulee olemaan mukana varmasti enemmän.

– Muiden tekstit ovat tuntuneet sopivan miulle hyvin, pientä hienosäätöä lukuun ottamatta niihin ei levyä varten paljon muutoksia tarvinnut tehdä. Laatutyötä, kaikin puolin. En ole ylipäätään kokenut kielenvaihtoa ongelmana, siihen on varmasti auttanut myös se että suomeksi on tullut laulettua lainabiisejä vuosien mittaan paljonkin.

Paikalleen ei saa jäädä

Samettivallankumouksen levyn Kuin aaveet -kappale löytyy Like Angels -nimisenä jo Ville Härkönen & Velvetin levyltä. Kappaleen esittää Härkösen kanssa duettona Mariska. Miten päädyitte äänittämään biisin uudestaan?

– Kun päätös kielenvaihdosta tehtiin niin aloimme samalla miettiä myös siihen liittyviä muita seikkoja kuten mahdollista bändin nimen vaihtamista ynnä muuta.

– Kun nimi päätettiin päivittää uuteen uskoon, niin halusimme kuitenkin tavalla tai toisella tuoda esiin sen että uusi yhtyeemme on jatkumoa Ville Härkönen & Velvetille, ei kokonaan uusi juttu. Samaan aikaan oli myös mietitty, että levylle olisi hauska tehdä yksi duetto.

– Nämä kaksi ajatusta yhdistyivät Like Angels -kappaleen kautta: se kuulosti sopivalta duetoksi ja niinpä päätettiin tehdä cover omasta vanhasta kappaleesta. Uudet sanat ja sovitus toki muuttivat biisiä aika erilaiseksi kuin Velvet-levyllä, pelkkä toistaminen ei olisi tietenkään tullut kysymykseen.

Härkönen on vaikuttanut myös lukuisissa muissa kokoonpanoissa, joista tunnetuin on varmastikin vuonna 2005 toimintansa lopettanut Maryland, jonka musiikki flirttaili kantrin sijasta enemmän diskon suuntaan. Miten Samettivallankumous sijoittuu Härkösen henkilökohtaiseen bändihistoriaan?

– Mie oon tykännyt ja tykkään tehdä monenlaisia juttuja jotka kuitenkin näen jonkinlaisena jatkumona joka elää koko ajan.

– Samettivallankumouksessa oma musiikillinen historia ja omat vaikutteet ovat tulleet esiin ehkä kantria ja iskelmää rokkailun ohessa korostaen, mutta eihän myö tosiaan mikään kantribändi olla vaikka kyseinen musiikkityyli monesti esiin tuleekin. Ja tottakai jokaisella jäsenellä ja tekijällä on suuri merkitys siihen mitä musiikista loppujen lopuksi tulee, ei Samettivallankumous ole mikään "miun sooloprojekti".

– Mieluummin teen erilaisia juttuja kuin jään ihan paikoilleni polkemaan. Kun äänitysten kadottua piti tehdä päätös että mitä kolmannella yrittämällä tehdään, niin oli itse asiassa luontevampaa valita se että tehdäänkin levy suomeksi kuin että jatketaan vanhalla linjalla. Vaikka se ehkä vähän nurinkuriselta kuulostaakin.

Mitä kuuluu Samettivallankumouksen tulevaisuuden suunnitelmiin?

– Edelliseen vastaukseen viitaten, jotain uutta pyritään taas kehittelemään. Tällä kertaa ei tosin nimen- eikä kielenvaihtoa ole suunnitelmissa kuitenkaan.

– Tässä kevään ja kesän mittaan keikkaillaan leppoisaan tahtiin ja demotaan uusia biisejä. Tuota luonnollista reittiä seuraavan levyn ajatus alkanee hahmottua. Suunnitelmia on olemassa montakin mutta mitään tarkkaa ei olla vielä lyöty lukkoon. Onneksi tällä hetkellä ei ole tarvettakaan kun ei ole kiire mihinkään, saadaan rauhassa kehitellä asioita eteenpäin.

Härköselle Ilosaarirock on paikallisena luonnollisestikin läheinen festivaali, joka on tullut tutuksi niin esiintyjän yleisön edustajan kuin festivaalin työntekijänkin näkökulmasta. Lopuksi siis pyydetään Härköstä listaamaan omien festivaalimuistojensa top 3 -lista:

  1. Ville Härkönen & Velvet-keikka vuonna 2006. Aurinko paistoi, bändi oli iskussa, Enskalla (rumpalimme) oli syntymäpäivä ja kaikki oli muutenkin hyvin. Keikka oli ihan yhtä lentoa ja riemua.
  2. Club Kasettiasema. Tarjoaa Kerubin Kuppilalla vuosittain ehkä parhaat esiintyjät ja parhaan meiningin.
  3. Calexico viime kesänä. Tuntui mahtavalta päästä katsomaan yhtä suosikkibändiä omassa kotikaupungissa. Olin myös töissä bändin hostina ja sain täten viettää vielä mukavan iltapäivän ja illan orkesterin seurassa ja vähän tutustua porukkaan. Ihan fanina olin liikenteessä, olo oli kuin pikkupojalla kun oli niin siistiä ja jännää.

Teksti: Ville Karttunen
Kuva: Sami Parkkinen


< takaisin