Kumikameli

Melurockin mustia puhuvat enot tulevat pilaamaan sinun ja ystäviesi illan. Olet ansainnut heidät.

Äkkiväärä. Mustanhauska. Hullun luontainen ja luontaisen hullu. Kumikamelista on vaikea keksiä luonnehdintoja, joista yhtyeen räävittömän meluamisen kuuleminen ei tekisi muutamassa hetkessä silkkaa paperia.

Vaikka Kumikamelin sivuprojektina aloittanut Eläkeläiset on kasvanut merkillisen isoihin kehyksiin, neljännesvuosisata sitten aloittanut isäbändi jaksaa edelleen tuksuttaa vankasti. Ja kyllähän sen ymmärtää, toimiihan alkujaan perustajajäsen Jarmo Koposen bluesilta ja kitarasooloilta pelastanut orkesteri nykyään mitä virkistävimpänä höyryjenpäästönä paitsi Koposelle ja Eläkeläis-toveri Jouni Vennolle, myös 51koodia-yhteyksistä tutuille Jute Musikalle ja Olli-Matti Wahlströmille.

Turhantärkeilyä aina karsastanut pumppu ei tykkäisi, jos sitä kehuisi kulttiyhtyeeksi, mutta jotain tällaista yhtyeen fanipohjassa on havaittavissa. Vinoa ja kuritonta Kameli-todellisuutta ei ole sisäistänyt loputtoman moni, mutta harva siitä myöskään yhdentekevään sävyyn puhuu, kun puhuu. Taidehivelyltä itsensä säästänyt yhtye ei ole vuosien saatossa keventänyt musiikillista linjaustaan tippaakaan, päinvastoin. Pelimannien ranteista on värissyt rankempia painotuksia jo vuonna 2004 ilmestyneestä Kinahmosta asti, ilman että raskastelu hevin ja hardcoren malliin olisi tehnyt elinvoimaiselle niksahtelulle ja arvaamattomalle svengille pahaa. On olemassa inhottava mahdollisuus, että yhtyeen kammottava pilailu vääntää naamoja krikettiporteista ankkureiksi myös siellä missä olette ensi heinäkuussa. Katsokaa, että löydätte paikalle.

Ilosaarirock kiittää ja kumartaa 25-vuotiaalle Kumikamelille.


www.kumikameli.com


< takaisin

Kumikameli