Töminää palasi telttaan

Vastustan kiusausta veistellä kaikki ilmeiset puujalkavitsit pahasta punkkikesästä. Vastustan myöskin Sulo-klubin radioystävällistä tarjontaa. Olen siis Töminä-klubilla Verkkotoimituksen puolesta, sillä kukaan muu ei tunnu haluavan punkkarikekkereita ottaa kontolleen. Tai luulen olevani, sillä sitä ei tänä vuonna järjestettykään enää jäähallilla, vaan suureksi ilokseni tapahtuma oli siirtynyt festarialueen kolmosteltalle.

“Tervetuloa telttasaunaan”, loihe Civil Abuse lausuman. Kiitos vaan, lämpöä piisasi vaikka bändi saikin soittaa lähes tyhjälle teltalle. Harmi. Jonkin verran itsekin joskus rokkijutuissa sählänneenä pitää arvostaa yhtyeen asennetta. Vaikka yleisöä oli vasta kourallinen lämpimässä alkuillassa, bändi hoiti tonttinsa tinkimättömällä asenteella. Tätä on todellinen intohimo musiikin tekemiseen.

Seuraavaksi vuorossa oli Death With a Dagger. Vanhan mallista hardcoreahan se oli, tosin ajoittaisilla hevivaikutteilla. Muutamassa kohtaa haisi hieman Iron Maiden, mutta pääosin tämä hevi oli lähempänä Anti-Cimexin esittämää “ruotsalaismallista hevipunkkia”.  Hyvää junttausta!

Kavereiden bändeistä on halvatun vaikea kirjoittaa, ja vielä vaikeampi kehua yrittäen samalla pysyä jossain määrin objektiivisena. Olkaa uskomatta jos haluatte, mutta Aortaorta oli aivan tolkuttoman kova. Musiikkityyliä en uskalla lähteä edes kuvailemaan, jossain post-metalin tai muun vastaavan yhtä ympäripyöreän nykygenren ja punkin välimaastossa kuitenkin mennään. Setti kulminoitui härkätaisteluun basistin ja kitaristin välillä, jonka jälkeen basso otti ja levisi. Varasoitin onneksi löytyi pikaisesti, ja pienen tauon jälkeen herkkä “Disco Fucks“-niminen kappale räjäytti potin. Vähänkö hyvä!

Kyre & Duunarit olikin puolestaan jotain aivan muuta. En tiedä olenko kadottanut yhteyteni sisäiseen luokkataistelijaani vai miksei tämä “työväenluokkalaiseksi” ainakin ohjelmaoppaassa mainostettu bändi jaksanut kiinnostaa. Keskitempoista jollottelua sinänsä mukaansatempaavilla kertosäkeillä, kait tämä kuitenkin ihan kiva oli. Ainakin ohimennen kuulin joidenkin vieraiden tulleen nimenomaan katsomaan Kyrejä.

Viidentenä sen sijaan ei esiintynyt Kieltolaki, vaikka teltan screenit kovasti niin väittivätkin. Yhtye oli joutunut perumaan keikkansa ja tilalla esiintyi Selfish. Ja eihän siinä mitään, kyllähän tämä veteraaniryhmä kelpasi. Jos jo Death with a Daggerin kohdalla naljailin jotain hevivaikutteista, Selfish veti homman vielä härskimmin. Mutta ei siinä mitään, keikka oli vallan kelpo. Pubias on kipeän kova kitarasankari.

Ja ripeämmästä tavarasta takaisin keskitempoon, eli The Dwyersiin. Lavalla loisti niin Wipersin kuin Dead Kennedysin paitaa, mutta musiikista en löytänyt yhtymäkohtia kumpaankaan näistä kahdesta yhtyeestä. Harmi, sillä nykyisillä eväillään The Dwyers jäi katupunkin keskinkertaisuuden suohon junnaamaan. Ehkä yhtye tarvitsisi hieman syvällisempää tutustumista ennen varsinaista innostumista.

Takaisin kaahailuun Lighthouse Projectin kera. Laulajan Sairaat Mielet -paita sai katsomaan koko keikan odottaen kaljapullon vilahtamista lavalla. En nähnyt kuitenkaan, joten streittareiden fatwaa ei tarvinne bändin pelätä. Rankkaa musiikkia ja herkkiä tunteita sanoituksissa. Yleisö oli vihdoinkin löytänyt paikalle, joten tällaiselle kovis-herkistelyllekin on selvästi aikansa ja paikkansa.

Jag tycker om Kvoteringen. Eli yhdistetään ruotsalaisia äärimusiikin veteraaneja punkkibändiin ja rahdataan nämä köriläät Joensuuhun. Hyvä idea, eikö! Ammattitaitoista ja erittäin komiasti rullaavaa punkin mekkalaahan siitä syntyy. Jätte bra!

Viimeiseksi bändiksi tämän vuoden Töminään oli löytynyt Wasted. Mikäpä siinä, harvemmin tätä poppoota nykysellään elävänä missään näkee, ja taisi vanhassa kotikaupungissa esiintyminen saada yhtyeen melkoisen vimman valtaan. Ihan rehellisesti sanottuna, jos bändi olisi oikeasti kuulostanut näin tiukalta kymmenen vuotta sitten, minustakin olisi saattanut tulla kova fani. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja ettei menisi liialliseksi suitsuttamiseksi, on kuitenkin pakko mainita kuinka välillä esityksessä haiskahti turhan paljon Rönkön veljesten myöhäisempi bändi I Walk the Line. En tiedä oliko kysymys pohjimmiltaan vain laulutekniikasta, vanha robottienglanti oli vaihtunut IWTL:n vaihtoehtorokista tutuksi tulleeksi ääntämiseksi. No, tämä taisi olla pitkälti minun oma murheeni, sillä muu yleisö tuntui arvostavan täysin rinnoin tätä harvinaislaatuista keikkaa.

Tämän vuoden Töminä oli loppujenlopuksi mukava tapahtuma. Teltta oli jäähallia huomattavasti parempi keikkapaikka, sää oli mitä erinomaisin koko illan, eivätkä bänditkään olleet mitään hirvittävää silsaa. Laadullahan täällä on aiemminkin menty. Jännityksellä ensi vuotta odotellen, punk-polisi over and out.

Juha Ekholm

  1. fgfg kirjoitti:

    No olipas asiantunteva, paska ja suppea raportti!

  2. Pasi Fist kirjoitti:

    Onneksi siat/filth ei pilannu töminää!