15.-17.7.2011 Laulurinne, Joensuu

Buzzcocks (UK)

It's the buzz, cocks!

Paljoakaan legendaarisempaa vierasta ei neljäkymmentävuotias Ilosaarirock voi toivottaa tervetulleeksi Laulurinteelle, kuin jo 1976 Boltonissa syntymänsä saanutta Buzzcocksia. Varttuneeseen ikään ehtinyttä bändisuuruutta pidetään yleisesti punk-popin kummisetänä ja ikonina. Kahdeksan studioalbumia, yli kaksikymmentä single- ja EP-levyä sekä lukematon määrä kokoelmia tekevät Buzzcocksista genrensä todellisen raskassarjalaisen. Ja jos lähdetään kilpailemaan siitä, mitä yhtyettä on vuosien varrella coveroitu ahkerimmin, Buzzcocks on helposti listan kirkkaimmassa kärkipäässä.

Punkin Beatlesiksi tituleerattu kvartetti syntyi keskelle Iso-Britanniassa jo tovin poreillutta musiikillista vallankumousta. Sex Pistolsin keikasta Lontoossa lumoutuneet Pete Shelley ja Howard Devoto loivat yhtyeen, joka sittemmin otti ansaitun paikkansa niin sanotussa brittiläisen punkin pyhässä kolminaisuudessa, johon edellä mainitun Pistolsin lisäksi luettiin eräskin The Clash. Buzzcocks tehtaili hurmioituneelle yleisölle Top40-hittejä toinen toisensa perään, kruununjalokivenään kappale Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn't've). Kyllä, se on näiden biisi se.

Yhtye hajosi vuonna 1981, palatakseen lavoille kahdeksan vuotta myöhemmin. Vauhti ei ole ainakaan nokkamies Pete Shelleyllä laantunut, vaikka jäsenistössä onkin vuosien varrella vaihtuvuutta ollutkin. Nykyisessä kokoonpanossa Shelleyn rinnalla soittavat miltei alusta saakka mukana ollut kitaristi Steve Diggle, basisti Tony Barber, ja rumpali Danny Farrant, joka solistin mukaan oppi 30 kappaletta kahdessa päivässä liityttyään Buzzcocksiin.

Buzzcocksin ovat maininneet esikuvakseen ja innoittajakseen yhtyeet kuten Nirvana, Green Day ja R.E.M. Lukuisat viimeisten vuosikymmenten melodisen punk-popin ja power-popin edustajat ovatkin velkaa tälle Pohjois-Englannin ylpeydelle. Yhtyeen esiintymisestä nelikymppisiä viettävässä Rokissa voidaan odottaa syntyvän suorastaan uskonnollinen kohtaaminen, jossa punkkarit, hipsterit ja muuten vain viiripäiset ajattoman musiikin arvostajat hekumoivat Shelleyn julistaessa: "It's a labour of love fucking yourself to death”. Vetäkää jotain vanhaa ja virttynyttä yllenne ja ilmestykää paikalle kuin olisi jälleen vuosi 1976. Tätä ei nimittäin sitten missata!

< Takaisin

Buzzcocks
 
Rokumentti Ravintola Kerubi Joensuun Popmuusikot ry