Ruusut kukkivat vielä hetken

Olemme matkalla, myöhässä jälleen! Ennen lähtöä fiiliksiä on haettu kuuntelemalla Neljää Ruusua tietokoneelta. Tunnelma nousee mitä lähemmäs esiintymislavaa pääsemme, ensimmäinen biisi kuuluu festarialueen ulkopuolellekin, mutta sanoista ei saa selvää, lieneekö hitti?

Kun saavumme pääkallopaikalle, on tunnelma tiivis ja Pop-laulajan vapaapäivä raikaa. Ihmisiä on paljon, mutta lauantai-illan energialataukseen ei ylletä. Seuraavaksi soiva Idänprisessa saa juhlakansan liikeelle. Edessämme tanssivat parikymppiset tytöt fiilistelevät lapsuudesta tuttuja biisejä.

Neljä Ruusua (kuva: Jussi Ratilainen)

Esiintyminen jatkuu, mutta Ilkka Alanko sekoilee aloittamalla laulun väärässä kohdassa ja saa bändinkin otteen herpaantumaan.  Kitaristi Kode Koistinen vetää soolonsa aivan metsään ja tilanne tuntuu karkaavan käsistä. Keikka saa jatkoa erittäin hämmentävästä showsta, jossa bändin jäsenet vaihtavat vermeitään ja lyttäävät peruukit päähänsä. Pop-Museo kuullaan akustisena versiona. Kappaletta seuraa jälleen hämmentävä hiljaisuus. Usvaa lavalle ja vaatteiden vaihto sekä uusi,  enemmän musikaaliin kuin rock-keikkaan vivahtava lavalle nousu.

Keikka ja yleisö tuntuivat käynnistyvän hitaasti. Katsojat olivat selvästi nuorempia kuin edellispäivän siekkareissa. Neljää Ruusua ei voinut olla vertaamatta Sielun veljiin ja Ilkka Alanko tuntui jäävän auttamattomasti veljensä varjoon. Vaikka esiintymisvaatteisiin (ruusuiset printit jokaisen jäsenen pukeutumiseen yhdistettyinä), lavashow’hun (paljon valoja ja muuta siistin näköistä kikkailua) sekä hittikimaraan on satsattu, ei Neljä Ruusua yltänyt aivan sille tasolle jota sunnuntain pääesiintyjältä olisi odottanut. Yleisön laulattaminen onnistui, mutta liian pitkä ja yhtäjaksoinen hittien läpikäyminen puudutti.

Yleisön yllyttäessä yhtyettä vielä encoreen olimme jo kääntyneet kohti festariportteja, tämä esitys ei aivan vakuuttanut verkkotoimituksen edustajia.

Teksti: Veera Konsti ja Essi Orpana


Aihe: Keikkajutut.