Eva & Manu Rentolavalla


Sataa, ihanaa. Ihmisiä on melko vähän rekkalavan tuntumassa, mutta innokkaimmat ovat joka tapauksessa asettuneet tiiviisti lavan eteen. Olen kuullut esiintyjien olevan suomalais-ranskalainen duo. Oli mikä oli, tilanne vaatii virvokkeita. Populaa on pakkautunut reilusti paikan päälle viisi minuuttia ennen keikan alkua. Ensimmäinen biisi yllättää siinä mielessä, että se lauletaan englanniksi. Luulin, että musiikki olisi ollut joko suomea tai ranskaa, mutta ilmeisesti käsitin väärin.

Musiikki on sielukasta ja rauhallista. Molemmat, mies ja nainen, laulavat kauniisti. Nainen soittaa kitaraa, mies syntikkaa. Bändi osoittautuukin yllättävän suosituksi. Biisit ovat haikeita sanoituksia elämästä ja rakkaudesta. Yleisö saadaan taputtamaan jopa melankolisen ujelluksen mukana. Esiintyjinä kaksikko on hyvin sympaattinen. Duon tarjoama musiikkielämys muistuttaa minua Twilightin soundtrackista. Mielipiteeni saa vahvistusta, kun takanani örisevä juoppo huutaa kovaan ääneen “Iha ku Twilight!” En tarkoita tätä vertausta pahalla. Soundtrack on hyvä ja kirjat keskinkertaisia.

Seuraavasta spiikista selviää, että miespuolinen jäsen on ranskalainen ja siksi suurin osa lauluista on englanniksi. Yleisö saa kovasti kehuja. Mies kertoo Ilosaarirockin olevan ensimmäinen “oikea” festari, jolla he esiintyvät, ja että tämä on maailman paras yleisö ikinä. Mielenkiintoista huomata, miten näinkin rauhallinen musiikki voi kerätä paljon yleisöä.  Siinä on nähtävissä näide festareiden taidonnäyte tarjota vaihtelevaa esiintyjäkaartia yleisölleen. Vihdoin saadaan kuulla musiikkia myös ranskan kielellä, ja rauhallinen biisi kehottaa ystäviä tulemaan yhteen.

Duolla on ainakin yksi menevämpi kappale, ja mietin, josko tämä olisi se radiosta kuultu. Yleisö heiluu mukana ja saa taas kuulla kehuja: “Saitte jopa auringon paistamaan!” Evan ja Manun musiikki, paria poikkeusta lukuunottamatta, on kuin lepakon luolat: kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Enkä taaskaan tarkoita tätä pahalla. Musiikilla on varmasti oma kuuntelijakuntansa, ja hyvä niin. Uskon myös, että heidän kappaleidensa hienous piilee ennemminkin sanoituksissa kuin tanssittavissa rytmeissä ja vaatisi siis tarkempaa perehtymistä kuin yhden kuuntelukerran humalaisen ihmismassan keskellä. Kaiken kaikkiaan, Eva ja Manu olivat raikas vaihtelun tuulahdus Ilosaarirockissa.

Teksti: Petra Linden

Aihe(et): Keikka-arviot.