Viisi iskua päähän ei riittänyt


Perjantain Sulo-klubilla yleisö odottaa malttamattomana lavalle illan toisiksi viimeistä esiintyjää, metalliyhtye Stam1naa. Lopulta miesryhmä saapuu paikalle. Basistilla ja kitaristilla on yllään siniset haalarit, solisti-kitaristi on pukeutunut kilttiin ja kosketinsoittaja on sonnustautunut rintaliiveihin. Kaljulla rumpalilla on cowboy-hattu päässään.

Yleisön odotus palkitaan, kun Stam1na alkaa soittaa: energistä räimettä, paukutusta ja rähinää, hikeä ja tuulimyllyn lailla pyöriviä hiuksia. Energialataus tuntuu kasvavan biisi biisiltä niin esiintyjissä kuin yleisössäkin: toinen ruokkii toistaan. Yleisö eläytyy meininkiin aika kirjaimellisesti: Viisi laukausta päähän -kappaleen aikana urhea toimittajamme saa ainakin viisi iskua päähän milloin mistäkin ruumiinosasta. Meno ei siitä kuitenkaan hyydy, vaan toimittajamme, ehkä aivotärähdyksen saaneena, bailaa entistä enemmän, hyppii tasajalkaa muistionsa päällä ja kadottaa kynänsä jonnekin mudan sekaan.

On turha odottaa, että tykitys taukoaisi herkkiin balladeihin, tai edes hidastuisi. Hengähdystä suovat kuitenkin välispiikit, joiden aikana Ilosaarirock ja Joensuu saavat kiitoksensa, yleisöä muistutetaan kondomeista ja kehotetaan – suorastaan vaaditaan – pittaamaan. Lisäksi lavalla vierailee lehmä, joka tarjoaa esiintyjille lasit maitoa, ja myöhemmin muutakin suun kostuketta. Ihan oikeasta lehmästä ei valitettavasti tainnut olla kyse.

Vaikka biisit ovat mättöä, ne eivät ole tasapaksuja. Jos hyppimiseltä ja heilumiselta ehtii kuuntelemaan, voi biiseistä napata helähtävää kitarasooloa, teatraalista alkusoittoa, herkkiäkin hetkiä. Kappaleista voisi löytää varmaan raivokkuuden koko kavalkadin, esimerkiksi Tavastia palamaan! -kappaleessa raivo on innokasta, anarkistista ja Vihaan sinua ihminen -kappaleessa dynaamisen synkkää. Encoressa kuullaan kappale Puolikas ihminen, joka on kuin mantra, joka jää takaraivoon helisemään. Keikan päättäjänä taas kuullaan kappale, joka vie hyytäviin maailmanlopun tunnelmiin.

Vaikka keikka loppui liian äkkiä, ei maailma silti vielä loppunut, ja Rokki on vasta alkanut. Kiitos Stam1na, toivottavasti nähdään taas.

 

Teksti: Sini Heinoja
Kuvat: Mika Lehtola

Aihe(et): Keikka-arviot.