Rakas festaripäiväkirjani!


Sunnnuntai 15.7.

Perjantaina kävellessäni Laulurinteelle jälleen vuoden tauon jälkeen olo on kuin kotiin tulisi. Ennen viikonloppua mietin, että kun tämä 10. Ilosaarirockini putkeen on rokattua, ei ole enää välttämättömyys saapuilla vuoden päästä samaan aikaan samaan paikkaan. Nyt luulen, että kohta tulen todenneeksi verkkotoimituksesta poistuessani jälleen kerran “Vuoden päästä sama aika, sama paikka ja nähdään taas!”. Ei tätä vaan voi jättää väliin, tämä kuuluu kesään kuin lumi jouluaattoon -tai jotain.

Juurikin noita omituisia vertauksia, tunnelmakuvauksia, hyviä ja huonoja vitsejä, tapoja kuvata sanallisesti tunnelmaa. Sitä on verkkotoimituksen kirjoittajan arki. Viisi vuotta sitten aloitin verkkotoimituksessa talkoilun ja olen tainnut jäädä koukkuun. Tätä ennen meni viisi vuotta festariasiakkaana. Olen monen muun tavoin samaa mieltä siitä, että Ilosaarirock on Suomen paras festari.

Eräs toimittaja kyseli minulta tänään talkoolaisuuden motiivia. “No se on tää fiilis, täällä on yhteisöllistä ja avointa, ihmiset on iloisia tutuille ja tuntemattomille, mahtavia keikkoja, uusia bändilöytöjä, sitä on Ilosaarirock”. Yritäpä siinä antaa jotain järkevää määritelmää festarifiilikselle ja -tunnelmalle. Noniin, loppukadettina, nähdään ensivuonna samassa paikassa samaan aikaan!

Kaisa Kauppinen/Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Sunnuntai 15.7.

Ohhoh. Työpäivä kolmonen jo menossa. Aikamoista. Tulin ajoissa teltalle juttujen jakoon, koska alkuperäisessä suunnitelmassa oli päällekkäisyyksiä. Kirjoittelin uudestaan eilen puoliksi bittiavaruuteen kadonneen jutun, minkä jälkeen kävin syömässä. Nyt . Tänään minulla on keikkavastuuna Herra Ylppö & Ihmiset. Lisäksi napsahti semmoinen nakki, että pääsen kääntämään Evasta & Manusta tulevan jutun ranskaksi. Ennen Ylpön keikkaa ajattelin pyörähtää vielä festarialueella katsastamassa meininkiä, ja illalla, kun on jutut pulkassa ja pulkka mäessä, voisi käydä katsastamassa Chisun.

– Sini/Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

 

Lauantai 14.7.

Aamulla mollotti taivaalla aurinko: ei muuta kuin tennarit jalkaan ja menoX! Hommaakin riitti: suurimman osan päivästä juoksin keikkojen ja Verkkotoimituksen teltan väliä, ja toinen päivälle tarkoitetuista ruokalipuistakin jäi kokonaan käyttämättä. Olen hidas kirjoittaja, tykkään hieroa juttujani, ja aina välillä jäin suustani kiinni, milloin työkavereiden, milloin festarialueella tapaamiensa tuttujen kanssa. Juttuja kirjoittelin nyt ensimmäistä kertaa teltalla – ja hyvinpä kuuluivat Sue-lavan esiintyjät työpaikalle! Myös lempparini niistä keikoista, joista kirjoitin, oli Suella: nimittäin Pulled Apart by Horses. Päivän päätteeksi kävin katsastamassa Nerve Endin keikan, jolla näin keikkaloukkaantumisen. Järkkärit saattoivat ilmeisesti pitissä jalkansa teloneen pojan ensiapupaikalle. Hetken päästä sama poika palasi jalka paketissa moshaamaan. Kova meno, hyvä keikka!

– Sini/Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

 

Lauantai 14.7

Lauantain ensimmäinen vastuukeikkani oli kello kolmen Jare & VilleGallen esiintyminen. Ehdein siis hyvin käydä syömässä, tai niin luulin. Tällä kertaa sählinki ei tosin ollut minun syytäni. Kiitin luojaa ja kaikkia darrajumalia, etten ollut krapulassa, muuten koko touhu olisi saattanut käydä hermon päälle.

Jonot lipunvaihtoon ja festarialueelle olivat mielettömät. Ruokalassa katsoin parhaaksi vetäistä vapaaehtoistyöntekijöidän paidan päälleni, jonka käyttöä ei turhaan oltu suositeltu. Kulkeminen sujui paljon jouhevammin, eikä kukaan enää kysellyt “ai ootsä muka töissä täällä?” Ainoa harmittava asia siinä kohdin olivat yhä eilisestä märät kenkäni. Hajukin niissä oli sitä luokkaa, että luojanlykky, jos en saa jotain kuolemantautia.  Mutta koska pyykkituvassa ilmeisesti asuu muuan nimeltä mainitsematon naapuri, en saanut kuivauskaappia käyttööni. Askeleistani kuului lits läts, kun lähdin kohti rentolavaa.

Jare & VilleGalle vetivät oikein mukaansatempaavan keikan, mutta erityiseksi suosikiksi nousi Loop Troop Rockers, jotka todella olivat näkemisen arvoisia. Hyvä pojat! Todella hienoa, että meillä on oma teltta, jossa kirjoittaa juttuja, mutta meteli oli sitä luokkaa, että keskittyminen oli vähintäänkin haastavaa. Pistin pillit pussiin ja lähdin jatkamaan kirjoitushommia kodin lämpöön. Työskenteleminen tuntui huomattavasti mukavammalta makuuasennossa ja käsi keksipurkissa. Puoli kahteen asti jaksoin näpytellä, tosin uutta virkeyttä antoi seuraavan päivän Ylppö-haastattelun tuoma jännitys. Toivottavasti Ylppö on kiva. Laitoin kellon herättämään kymmeneksi, ja siirryin levottomille unille.

- Petra / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

 

Lauantai 14.7

Jo kolmatta, ellei muuten jopa neljättä vuotta(? aika kuluu siivillä)valokuvaamassa verkkotoimistuksessa(aiemmin myös mediakeitaalla) ilosaarirokkia. Tänne on aina yhtä ihana tulla, satoi tai paistoi niin festarifiilis on vain niin loistava! Kellon ollessa hieman yli yksi saavun rentolavalle jossa vaihdan muutaman sanan turvamiesten kanssa, olen ottanut tavaksi jututtaa muitakin työläisiä ja vaihtaa näin kuulumisia, ja myös tutustua, luoda tuttavaverkostoa. Hymy tulee naamalle kun palaat vuosi vuoden jälkeen, ja tapaat vanhoja tuttuja samoissa hommissa. Keikkaa on aloittelemassa Kermaset. Pienen lämmittelyn jälkeen porukkaa alkaa valua kuuntelemaan ja jammailemaan tämän tarttuvan “kesämusan” parissa rannalle. Kun teen lähtöä rannalta, hihaani tarraa kiinni Outi, joka kertoi etsiskelleensä minua, ja toivoi että voisimme tehdä yhteistyötä, hän kirjoittaa juttuja ja minä kuvaisin. Sanoisinko että kuningasidea kuka tämän takana seisookaan, näin saamme hommasta paljon enemmän irti ja mikä parasta, saa työskennellä yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin. Teimme Outin kanssa jutun mm. Perulaisia koruja myyvistä intiaaneiksi pukeutuneista miehistä, Outilla enkku sujui, eli haastattelusta tuli todella hyvä! Tästä jatkoimme matkaa etsiskellen sopivia kohteita, lävitse mylvivän festarikansan. Paluu verkkotoimituksen telttaan, ja nopea silmäily onko kuinka paljon samoja naamoja paikalla, ja olihan niitä! Väsyneenä mutta onnellisena pizzalaatikko kourassa vetäydyin illalla kotiin, huomenna taas!

Henna-Riikka/Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

 

Lauantai 14.7.

Olen nyt toista päivää puuhastelemassa Mediakeitaalla. Heti saapuessani keitaalle käsiini lykättiin näppylähanskat ja aloin kanniskelemaan penkkejä, sohvia ja lavoja, pystyttämään kylttejä ynnä muuta. Raksaaminen on pop!

Olemme raksanneet ja sisustaneet telttaa, teippailleet julisteita, pystyttäneet kylttejä ja itse asiaan päästyämme Mediakeitaan auettua olemme mm. sopineet tapaamisia toimittajille ja vieneet toimittajia sinne sun tänne haastattelemaan artisteja. Myös lehdistötiedotteet koostetaan Mediakeitaalla. Työ on ollut todella opettavaista ja mielenkiintoista, eikä upea työporukka ole ainakaan miinusta tässä hommassa! Ensimmäistä kertaa olen käynyt Rokeissa 2006 ja sen jälkeen olen tullut joka vuosi, kuten niin moni muukin täällä kerran vieraillut.

Olen ikään kuin teollisuusvakoojana, sillä olen saapunut Ilosaarirockiin Suomen toiselta huippufestivaalilta (hienovaraista mainostusta tähän väliin), Provinssirockista isohkon porukan mukana vastaavavaihtoon. Myös Ilosaaresta oli vastaavia kesäkuussa Provinssirockissa tutustumassa meidän toimintatapoihimme. Vierailemme siis puolin ja toisin toistemme festivaaleilla tutustumassa eri työtehtäviin. Olen Provinssissa tiedotusassarina ja itse festivaalin aikana akkreditointivastaava, hoidan siis talkoolaisteni kanssa medialle, kotimaisille artisteille ja vieraille passit ja tiketit kuntoon. Viime vuonna olin Ilosaaressa tutustumassa check-in –pisteellä eli akkreditointiin ja tänä vuonna halusinkin tulla tutustumaan tiedotus- ja mediapuoleen, sillä sitä puolta en omien töitteni vuoksi pääsekään näkemään Provinssissa.

Kaikki vastaavavaihtolaiset ovat varmasti oppineet paljon toisiltaan, sillä välillä tarvitaan etäisyyttä pystyäksemme kehittämään omaa työtämme ja toimintatapojamme.

- Heidi / Mediakeidas, Provinssirockin vastaavavaihtolainen

 

Lauantai 14.7

Backstagelta päivää. On kuin kulunutta vuotta ei olisi ollutkaan, vaan
olisin ollut täällä viimeksi suunnilleen eilen, vaikka kyseessä on jo
22. kesä talkootyöläisenä. (Ei, en ole vielä eläkeiässä.)

Backstagella festivaalialueen muista paikoista poiketen on useimmiten
rauhallista ja hiljaista. Se on sen merkki, että hommat sujuvat. Tuuli
leyhyttelee päivänvarjoja, bändit valmistautuvat keikkoihinsa ja me
talkoolaiset keitämme lisää kaffetta. Jokavuotiseksi traditioksi on jo
muodostunut, että saamme lauantaiaamuna mansikkatäytekakkua. Koko
porukkamme on aikaisemmilta vuosilta tuttua, joten ilmassa on aina jos
nyt ei suuren urheilujuhlan, niin ainakin suuren yhteenkuuluvuuden
tuntua. Jos festarivieraat kohtaavat alueella vanhoja tuttujaan, niin
niin kohtaamme mekin. Tänne kokee aina olevansa tervetullut.

Tätä kirjoittaessa ei voisi olla paremmat tunnelmat. Lavalla meuhkaa
PMMP, jonka ristin jo vuosia sitten Suomen parhaaksi livebändiksi,
enkä vieläkään osaa olla eri mieltä. Talkoolaisilta usein hämärtyy
festivaalien ohjelma, koska se on aika lailla sivuseikka, mutta tänä
kesänä jostain syystä otin asiakseni perehtyä siihen, mitä on
tarjolla. Ja hitto, ohjelma on mielestäni ehkä parempi kuin koskaan!
Hyvillä mielin täällä saa olla.

- Marjut päälavan backstagelta

 

Perjantai 13.7

Olin laittanut kellon herättämään aikaisin Ilosaarirockin perjantaiaamuna, jota ehtisin hoitaa juoksevat asiat ennen kello viiden infoa. En tietenkään tarkoita aikuisten aamua, vaan kello pärähti soimaan kahdeltatoista, iltapäivän vaihteessa. Pääsin salille ja ruoka- ja juomaostoksille helposti, mutta sen kummemmin yksityiskohtiin syventymättä, sanonpa vain, että pakollisen festarikrääsän (liput, laput ja paita) hankkimisesta tuli elämäni yksi kovimmista koettelemuksista. Veetä, peetä, hoota ja koota (miettikääpä sitä) kirotessani marssin kaatosateessa kohti jäähallia, vihaisena itselleni siitä, etten tehnyt tätä jo edeltävänä päivänä. Kun lopulta sain tarvittavat liput, laput ja paidan, ehdein kotona vain murjaista meikit naamaan ja työntää leivän suuhun ennen toimituksen infoon lähtöä.

Ennen kuin olin onnistuneesti löytänyt oikean teltan, mahtui sillekin aikavälille tyhmäilyä ja sähläämistä, joihin en viitsi tässä syventyä, kerta kirjoitan omalla nimelläni. Lisäksi saatoin ottaa festivaaliohjelman jostain, mistä ei olisi pitänyt, hups. Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin melkein. Perjantaille minulle ei oltu määrätty vastuutehtäviä, joten katsoin parhaaksi lähteä haahuilemaan festarialueelle jutunjuurta keksimään. Olin suunnitellut klubeille menoa jo siitä syystä, kun nyt kerta se oli mahdollista, mutta kylmä ja nälkä pääsivät yllättämään. Eikun vaatteiden vaihtoon ja päivän vanhat kanat pannulle! Tämän lisäksi päätin itsekin hankkia sitä paljon mainostettua festarifiilistä, sentään Alkon suhteen olin ollut kaukaa viisas.

Aikaisemmista klubisuunnitelmista huolimatta kodin lämpö – muun muassa – houkutteli jäämään. Olinhan nähnyt Viikatteen ja Staminan aikaisemminkin. Kunhan Michael Monroelta kuulisin pari biisiä, se riittäisi tälle päivälle. Kaduin, että olin käynyt salilla aikaisemmin päivällä, jalat huusivat hoosiannaa ja särkylääkettä ilmankin. Kun ruoka- ja nestetankkaus olivat kohdillaan ja villapaita heitetty päälle, lähdin kohti YleX-telttaa. En välttynyt tihkusateelta tai bajamajan kutsulta, nam nam. Jäin odottamaan Monroen keikan alkua mielestäni tarpeeksi kaukana lavasta, mutta pian huomasin olevani ihmismassan saartama. Rapa roiskui ja kielloista huolimatta tupakan tuhkat ja tumpit lensivät päälleni. Olisinpa tiennyt, että tuo ilta käynnisti koko festarin ajan kestävän urani tuhkakuppina.

Kun olin sitä mieltä, että nyt voin virallisesti sanoa nähneeni Michael Monroen, oli aika lähteä grillin kautta kotia päin. Päivä oli tuntunut vähintäänkin urheilulliselta. Saadessani grilliruuan lisäksi vielä toisen puoliskoni samaa matkaa kotia kohti, oli kaikesta sähläämisestä huolimatta ensimmäinen festaripäivä kokonaisuudessaan ihan onnistunut. Hyvien yöunien siivittämänä olin valmis seuraavaan festariaamuun. Enkä tietenkään aikuisten aamuun.

Petra / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä


Torstai 12.7.

Ensimmäinen kerta henkilöstön vapaaehtoisena on takana ja rokkiviikonloppu edessä. Viilikset viikonloppua odotellessa ovat kerta kaikkiaan mahtavat. Ilosaarirockia on tullut koluttua melkein kymmenen vuotta, mutta tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa olla aidan toisella puolella talkoolaisena. Mikä hieno kokemus!

Kuka olisi uskonut, että yli yhdeksän tunnin työpäivä kuluisi kuin siivillä hymyssä suin palvellessa vapaaehtoiskollegoita. Henkilöstössä työskentely sopi minulle hyvin, työtehtävät olivat kyllin helppoja amatöörille (tosin aakkoset ja numerot teettivätkin päänvaivaa) ja kuitenkin hommia oli erilaisia, että saatoimme vaihtaa puuhia välillä keskenämme.

Rokkityöpaitojen jakamisesta sain itselle hyvän mielen, kun näin miten festaripaita näytti aloittavan monen muunkin rokkitunnelman. Passeja ja rannekkeita etsiessäni puolestaan tunsin itsensä varsin hyödylliseksi – tässä sitä varustetaan matkaan kaikkia niitä, jotka tekevät onnistuneen festarin meille kaikille. Tiskillä tapasi paitsi tuttuja myös paljon uusia rokkituttavuuksia. Suurta yleisöryntäystä odotellessa ehdittiin myös rupatella hauskassa talkooporukassa, välillä hoidellen kinkkisiä kadonneiden passien tapauksia. Taisimme me ensikertalaiset olla myös vähän turhan virkaintoisia… Mut ku oli niin kivvaa!

Eräs henkilöstön vapaaehtoinen

 

 


Torstai 12.7.

Olin ensimmäistä kertaa Ilosaarirockin talkoolaisena vuonna 2008, ja se oli menoa saman tien. Tuon kerran jälkeen olen löytänyt itseni joka vuosi päälavan backstagelta tietokoneen ääreltä kirjoittamasta Ilosaarirockin nettisivuja. Ensimmäiset pari vuotta tein töitä toimittajana, kunnes porukkaan haettiin luottoduunaria. Vastasin huutoon ja tässä sitä ollaan. Ai että missaanko festarit? No way, täällä takana ne parhaat bileet vietetään.

Tiedossa on jälleen viikonvaihteellinen hienoa musiikkia, huonoja (sekä vähän parempia) juttuja, mahtavia fiiliksiä ja todellista tekemisen meininkiä. On lennosta jaettuja juttukeikkoja, läpsystä vaihdettuja ruokailuaikoja, miljoona metriä johtoa sekä luonnollisesti myös riemukkaita hetkiä karnevaaliväen joukossa lavan toisella puolen. Kahvia kuluu ja hartiaseutu jumahtaa viimeistään sunnuntaina, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. On ilo kuulua Ilosaarirockin rokkaavaan mediaperheeseen tänä vuoden parhaimpana viikonloppuna.

- Sari / Verkkotoimituksen luottoduunari


Tiistai 10.7.

Tulevasta rokkiviikonlopusta tekee minulle erityisen jännän se, että olen puhdas ensikertalainen Ilosaarirockissa – minulla ei ole kokemusta yleisönä, eikä sen enempää työntekijänäkään olemisesta. Kuluneet viikot ovatkin kuluneet odotellessa into pinkeänä, että rokkiviikonloppu vihdoin koittaa. Parasta kaikessa on se, että pääsin vapaaehtoiseksi juuri minua itseäni eniten kiinnostaviin tehtäviin.

Olin alun perin ajatellut tulla Ilosaarirockiin vain katselemaan, en töihin. Kun sähköpostiini tuli kesäkuun puolella ilmoitus, että festareille haetaan vapaaehtoisia toimittajia, suunnitelmani kuitenkin muuttuivat. Kelasin, kuinka mielettömän siistiä olisikaan päästä kirjoittamaan keikoista, ja hain välittömästi mukaan.

En meinaa millään malttaa odottaa omien suosikkibändieni ja -artistieni keikkoja. Erityisesti tunnen perhosia vastanpohjassani, kun kuvittelen itseni fiilistelemään Chisun, Pariisin kevään ja Reginan keikkoja. On myös mahtavaa nähdä minulle entuudestaan tuntemattomia esiintyjiä. Kenties tykästyn niistä johonkin, eihän sitä ikinä tiedä.

Toki sekin, onnistunko tuottamaan festarien aikana pätevää tekstiä, jännittää hieman. Toivoisin onnistuvani välittämään omaa innostustani, muiden innostusta sekä sitä huikeaa fiilistä, jota Ilosaaressa on odotettavissa, kirjoittamalla. Uskon, että yrittämällä täysillä pääsee jo pitkälle.

– Elina / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä


Tiistai 10.7.

Rokin virallisten parkkialueiden osalta varsinainen fyysinen tekeminen odottaa vielä tekijäänsä, eli minua. Tähän mennessä tapahtunutta on tietysti vapaaehtoisten hankkiminen, joka on vuosi vuodelta helpompaa koska miulla on niin huippuja työntekijöitä, että he ilmottaa jo edellisen Rokin jälkeen tulevansa myös seuraavana vuonna! Muuten aika on kulunut kaikkien mahdollisten lippulappusten tekemisellä ja parkkialueiden toimintamallin kertaamisella. Konkreettinen tekeminen alueella alkaa keskiviikkona. Silloin isketään erinäisiä opastekylttejä erinäisiin paikkoihin, jotta autoilijat tietää mihin kurvailla.

Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja luottavainen, koska tietää tulevien työntekijöiden olevan osaavaa porukkaa ja hyviä tyyppejä. Voi siis rauhallisin mielin odotella klo 18:ta torstai-iltana, jolloin alkaa autoja virrata parkkialueelle. Samalla alkaa taas oma tutuksi tullut neljän päivän majailu leirintä- ja parkkialueiden kupeessa. Siitä on viime vuosina tullut oleellinen osa Rokin viettoa. Vähän kuin “minilomalla” olis :)

Ai niin ja matkailuautoilla tuleville vielä muistutuksena, että Ravileirintähän aukeaa tänä vuonna vasta perjantaiaamuna klo 10. Torstaina karavaanialueelle ei siis vielä pääse.

– Tero / Parkkialueiden vastaava


Sunnuntai 8.7.

Viisi yötä rokkiin on, laskin aivan itse eilen. Edessä on ensimmäinen Ilosaarirockini koskaan. Tarkoitukseni oli tulla maksavana asiakkaana, mutta sitten kuulin verkkotoimituksen vapaaehtoishommista. Pääsisin siis kokemaan Rokin ja kirjoittamaan siitä? Kelpaa!

Pieni jännitys tuntuu vatsanpohjassa. Pitää vielä kertailla aikatauluja ja muistaa käydä hakemassa festaripassi. Säätiedotusten perusteella kumpparit voisivat olla hyvä sijoitus, ja käteistäkin kannattaa kuulemma käydä nostamassa etukäteen.

Odotan innolla, että pääsen kavereiden kanssa fiilistelemään lempibändejäni. Kivointa on kuitenkin ehkä se, että edessä on niin paljon uusia juttuja ja uusia tuttuja: uudet hommat, uusia ihmisiä sekä esiintyjiä, joita en entuudestaan tunne, tai joita en ole aiemmin nähnyt livenä. Mahdollisuuksien viikonloppu.

– Sini / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä


Lauantai 7.7.

Miun rokkityöt ovat alkaneet käytännössä jo edellisenä vuonna, kun olemme pitäneet palautejuttuja vuoden 2011 rokin tiimoilta. Siitä sitä pikkuhiljaa on keksitty uusia juttuja toimiston porukoiden ja muiden vastaavien kanssa. Toimin aktiivisesti myös hallituksen ja toimiston väen yhteisessä vapaaehtoisvastaavatiimissä, tämänkin puitteissa rokkia on mietitty jo pitkään sekä oltu mukana siinä sivussa monessa muussa tapahtumassa, kuten esimerkiksi Lehtiä Ilosaaressa -tapahtumassa tai Maakuntakiertueella.

Viime viikot ovat itselläni kuluneet vapaaehtoisia rekrytoidessa sekä omaan että myös muiden vastuualueiden tarpeisiin. Lisäpuuhaa kesä-heinäkuulle keksimme porukalla, kun pistimme torille Rokkikontin pystyyn. Olen Kilpiän Katrin kanssa yhtenä puuhanaisena tässäkin. Mukavaa hommaa – on kiva nähdä, kuinka hyväntuuliset ihmiset tuovat esim. patjoja ja kahvinkeittimiä rokkiväen käyttöön sekä ostavat siinä samalla rokkilipun itselleen!

Rokkiviikko kuluu kaikenlaisessa säätämisessä ja konkreettisessa tekemisessä. Alkuviikosta on vielä palavereita ja loppuviikkoa kohden tahti vain kiihtyy – vapaaehtoisia tulee töihin ja valmistelemme yhdistyksemme esittelypisteen kuntoon rokkia varten. Ja aina tulee jotain yllätyksiä, mutta toisaalta niihin on jo osannut asennoitua. Onneksi mitään ei tarvitse tehdä yksin, vaan rokkiorganisaatiosta saa muilta aina tukea ja voi tehdä yhdessä. Se yhdessä tekeminen ja porukkaan kuuluminen on tässä hommassa ehkä sitä kaikkein parasta!

Odotan alkavalta rokkiviikolta ja rokkiviikonlopulta sitä fiilistä, joka tulee joka vuosi – kun istuu hetken itsekseen ruokailun jälkeen, kuulee musiikin pauhaavan lavalta, rokkikansan äänet ja tietää, että omalla vastuupisteellä homma rullaa. Siitä tulee semmoinen olo, että “tämä on miun rokki”. Sitä mie odotan. Ja tiedän, että tämä hetki tulee kyllä ajallaan. Tänäkin vuonna.

– Tuula / Poppareiden hallituksen jäsen ja esittelypisteen vastaava


Perjantai 6.7.

Perhosia vatsassa, jännittää sillälailla sopivasti. Tuleeko ihmisiä paljon, onko hyvät kelit, eihän yksikään suosikki bändeistä peru keikkaa? Näitä lähinnä pyörii mielessä. Hetkittäin kyllä tuntuu siltä, että ei meinaa nahoissaan kestää, kun ajattelee tuota tulevaa työskentelyä tämän vuoden festareilla. Yltääkö sanoissaan siihen aitoon ilosaarirock tunnelmaan ja tuleeko saamaan aikaiseksi sellaista tekstiä rokin sivuille, joka tekee oikeutta niille bändeille joista sitten kirjoittaa. Lähinnä sitä vaan fiilistelee jo valmiiksi niitä keikkoja, kuvittelee mielessään itsensä ja kultansa hiljaa keinumassa The xx:n leppoisiin tahteihin ja sitten taas tanssimassa kantapäitään ruvelle, kun Modeselektor toivottaa Happy Birthday! Toki muutama muukin esiintyjä kuumottaa.

On ihan mahtavaa, että Suomessa järjestetään sellainen festivaali, jossa voit vaikka Reginan kaltaisia suloisia säveliä kuuntelemasta karauttaa Enochian Crescentin hurmeiselle keikalle. Se on puhdasta musiikin monimuotoisuutta se. Sitä siis odotellen.

– Henri / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä


Torstai 5.7.

Ilosaarirock is coming to town ja fiilikset on kohdillaan. Viime vuoden vapaaehtoishommien jälkeen oli päästävä uudestaan Ilosaarirockin riveihin töihin. Odotukset on lunastettu, jälleen kerran sai nähdä kerrassaan huipun upeita ja rentoja tyyppejä, ja rakkaus tätä festarii kohtaan vaan kasvaa vuosi vuodelta. Rokkikontti tarjosi varaslähdön rockkifiiliksiin. Kiitos siitä.

Musamaku on saanut lisämausteita joka Ilosaarirokissa, ja innollan odotan mitkä keikat tekee lähtemättömän vaikutuksen tänä vuonna. Looptroop Rockers, Against Me! jne on herättänyt mulla jo pieniä maan vavahduksia. Lisäksi kaikki muut bändit, joiden keikoille juostaan eturiviin. Can’t wait. Rockit kaikille, vietetään unohtumattomat festarit 2012! ;)

– Emilia / Rokkikontin vapaaehtoistyöntekijä


Torstai 5.7.

Ilosaarirock: been there.

Talkoohommat: done that.

Ilosaarirockin talkoohommat: tätä ei olekaan tullut kokeiltua…

Ilosaarirockissa ja sen tunnelmassa on aina leijunut positiivisen tekemisen meininkiä, joten päätin ensimmäistä kertaa haluta mukaan osallistumaan siihen kulissien takana.

Hakiessani vapaaehtoiseksi talkoolaiseksi olin iloinen, että pääsin hommiin Poppareiden toimistolle. Check-in:ssä tehtävä artisti- ja vieraspassien valmistaminen kuulosti juuri sopivalta puuhalta minulle. Enkä joutunut pettymään. Passien askartelu ja järjestely ja muu puuhastelu toimiston rennon porukan kanssa oli juuri niin mukavaa kuin odotinkin. Jopa niin mukavaa, että kaksi talkoopäivää tuntuu ihan liian vähältä. Tätähän tekisi mielellään pidempäänkin.

Rokin bändikattausta katsellessani en kuitenkaan pane pahakseni sitä, että pääsen koko rokkiviikonlopuksi vaihtamaan vapaalle ja kahdella talkoopäivällä ansaitulla festarirannekkeella pääsen nauttimaan mahtavista bändeistä ja letkeästä meiningistä. Tuntuu kivalta kantaa kortensa kekoon tapahtumaan, jonka tiimoilta on odotettavissa toivottavasti yksi kesän kivoimmista viikonlopuista. Rokki taisi saada juuri yhden uuden vakkaritalkoolaisen listoilleen. Tätä lisää!

– Eeva / Check-In:n vapaaehtoistyöntekijä


Torstai 5.7.

10 päivää Rokkiin! Täällä torilla Rokkikontissa istuessa ja myydessä ihmisille Rokkilippuja fiilis nousee kyllä ihan uudelle tasolle. Aurinko paistaa, on rauhallista, kaikki on hyvällä tuulella ja itellekin tulee olo, että “oispa se Rokki jo.” Toimistolla olo on enemmänkin “onneks on vähä yli viikko vielä aikaa.” Siellä on muutenkin melkonen härdelli päällänsä ku henkilöstön ihmiset kirjottelee vapaaehtosille passeja ja siellä käy meidän vastaavia hoitamassa juttujaan. Fiilis on sielläkin hyvä, hiukan vaan hektisempi.

Tänään on ollu muutenkin rauhallinen päivä. Oon vastaillut leirinnän sähköpostiin, päivittänyt ennakkoon maksaneille ihmisille lähtevää kirjettä ja sen semmosta pikkuduunia. Loppuviikosta pitäis käydä ostamassa paviljonkeja, uusia ritilöitä nuotiopaikoille ja sen semmosta. Ens viikolla alkaakin jo leirinnän raksaus, josta oon aika innoissani. Vihdoin käytännön hommaa! Fiilis on iloinen, kesäinen ja onnellinen. Tätä on kesä parhaimmillaan!

– Maija / Ravileirinnän vastaava


Keskiviikko 4.7.

Sain tänään kuningasidean. Jos pidettäisiin Ilosaaren porukalla festaripäiväkirjaa! Vastaavat ja vapaaehtoistyöntekijät! Pitäisi saada säädettyä vielä festareille kone, jolla sitä saisi kirjoiteltua… Tai sitten vaan roudaillaan konetta ympäriinsä? Nuo muutama nyt ainakin suostui, joten kyllä se siitä lähtee.

Viides vuosi vastaavana, tietohallinto menee jo rutiinilla, verkkotoimituskin hiljalleen, mutta uutuudenviehätys tuossa toimitushommassa on vielä aika kova! Olen joka vuosi luvannut, että ensi vuonna sitten Ilosaareen asiakkaana. Ei ole onnistunut kertaakaan. Tammikuussa viimeistään alkaa päässä pyöriä suunnitelmat ja Rokin odotus! Kesään kuuluu Rokki!

Raksa Rinteellä alkoi tänään, tietohallinnossa vasta ensi viikolla. Maanantaina aletaan painaa verkkotoimituksessa hommia jo ihan kunnolla. Kiva, kun on mukana paljon uusia kasvoja. Ja tietysti myös konkareita. Sopiva setti kokemusta ja uutta verta. Tulossa mahtavat festarit!

The xx! Jäi perhana Flow:n keikka näkemättä. Onneksi Panu osaa asiansa!

ToDo-lista:

- sovi ihanien verkkotoimituksen toimittajien ja kuvaajien kanssa haastatteluvastuut,
- hommaa signaalitesteri,
- käy kuvaamassa Rinteellä,
- mieti ruokalippujen määrä,
- käy syömässä Kerubilla,
- sovi vapaaehtoisten kanssa palaveriajankohta Rokkiviikolle,
- käy palaverissa iltapäivällä,
- nakita lisää päiväkirjan kirjoittajia!
- julkaise valmiit päiväkirjamerkinnät,
- Muista juoda tarpeeksi vettä!

– Miku / Verkkotoimituksen ja tietohallinnon vastaava

Aihe(et): Rokin tekijät.