Monipuolinen kattaus jatkoi Suvitanssien sarjaa


Ilosaarirockin, Ravintola Kerubin ja musiikkipalvelu Hitlantiksen yhteistyössä järjestämät Suvitanssit saivat torstaina jatkoa osittain raskaammissa merkeissä. Illan päätti päätti täydessä salissa paljon odotettu Olavi Uusivirta.

Suvitanssit polkaisi käyntiin hämeenlinnalainen Rikoslaki. Harvalukuinen yleisö sai kuunneltavakseen menevää punkinrytkettä siitäkin huolimatta, että yhtye esiintyi vajaamiehityksellä solistin sairastumisesta johtuen. Yhtyeen puolesta harmittaa, että yleisömäärä jäi aikaisen soittoajan vuoksi kovin pieneksi. Menoa tämä ei kuitenkaan tuntunut haittaavaan.

 

Illan rautaisannoksesta vastasi Ikuinen Vaiva, jonka soisin jatkossakin olevan Kerubia vaivaamassa. Miekkosten äijäily ja metallinen riffittely olisi saanut kyllä soida täydemmälle salille, mutta ehkäpä sällit nähdään Kerubissa uudemmankin kerran. Eikös nähdäkin?

 

 

Ikuisen Vaivan jätettyä lavan alkoi ihmisiä virtaamaan sisälle tasaiseen tahtiin. Lehtereille kavunnut Jericho Fuzz piti huolen särökitaroiden surinasta, joskin tempoa laskettiin edelliseen esiintyjään nähden varsin roimasti. Yhtyeen levyä sai muuten ostettua orkesterilta itseltään, edulliseen kymmenen euron omakustannehintaan. Varsin asiallista rokkimeininkiä, jota kertyi keikan loppupuolella katsomaan mukavanlaisesti yleisöä.

 

Illan yllätyksestä vastasi omalla kohdallani Syöjättäret, joka toi mieleen helvetistä siinneen version PMMP:stä. Tyttöduo pakkopaidoissaan metallisine kappaleineen kuulosti ensijärkytyksen jälkeen melko menevältä. Kappalemateriaalin monipuolisuus jaksoi pitää kiinnostusta yllä setin loppumetreille saakka. Orkesterilta on muuten tullut myös musiikkivideo ”Uuni”, käykääs tarkastamassa.

 

Jo hyvissä ajoin ennen illan viimeistä esiintyjää Kerubi sulki ovensa uusilta asiakkailta. Alkuillan yleisökato siis vaihtui yleisöryntäykseksi. Ja miksikäs ei, onhan Olavi Uusivirta oikein lahjakas jätkä. Tämän allekirjoittaa myös Suvitansseja luotsannut Wallu Valpio, joka tarjoutui tuttavallisesti hieromaan Olavia tuulenhalkojaa keikan päätteeksi. Herrathan ovat ystäviä jo vuosien takaa, joten uskon että keikan jälkeinen pusu on annettu jollain muulla kuin rystysillä. Yleisöä keikalla oli ravintolan rappusille asti, eikä sisälle tosiaan olisi enää mahtunut yhtään ylimääräistä. Uusien ja vanhojen rock- ja neofolk-rallien saattelemana Olavi yhtyeineen sinetöi torstain Suvitanssit.

Ilosaaren hämärtyvässä yössä tuntui olevan helppoo olla onnellinen.

Teksti ja kuvat: Mika Martikainen

Aihe(et): Keikka-arviot, Kohti Rokkia.