Beach partyt JVG:n kanssa Rentolavalla


Aikaa esiintymisen alkuun on vielä yli puoli tuntia, mutta silti nuorta yleisöä on jo tiiviisti pakkautunut lavan eteen odottamaan Jarea ja VilleGallea. DJ aloittaa soiton, ja koska alunperin hyvä näkymäni muuttuu mereksi ihmisten selkiä, katson paremmaksi siirtyä takavasemmalle. Juontaja kuuluttaa esiintyjät lavalle, ja yleisön huudon myötä Rentolavan edustan energiämäärä on melkein käsinkosketeltavissa. Erityisesti silloin, kun joudun innokkaimpien fanien tönimäksi.

Setin ensimmäinen biisi on Mitä sä siit tiiät, joka innostaa yleisön tanssimaan ja heittämään kädet ilmaan. Alkuperäisestä esiintyjäkastista poiketen pojat vetävät biisin keskenään. Kertosäkeestä huomaa, että Jaren ja VilleGallen laulutaidot eivät ihan yllä samaan luokkaan Karri Koiran kanssa, mutta eipä niiden tarvitsekaan. Ne eivät menoa haittaa, ja yleisöä laulatetaan kertosäkeistön aikana. Biisit jatkuvat kesäisinä ja hyväntuulisina, ja hauskat sanoitukset jäävät mieleen. Töttöröö-biisi nimikkohuudahduksineen jäisi varmasti soimaan päähän, ellei perään pukkaisi lisää settiä.

Pojat juttelevat yleisölle ja kyselevät, keitä on vielä tarkoitus mennä katsomaan. Pian selviää, että tämä olikin spiikki myöhemmin esiintyvää Elokuun Junoa varten, joka hyppää lavalle feattaamaan Holidain Jaren ja VilleGallen kanssa. Tätä seuraa lätkäsävytteinen biisi Karjala takaisin. Vierailevien artistien sarja jatkuu, kun Nopsajalka kutsutaan lavalle. Seuraa keikan ainoa rauhallisempi biisi, Faija. Tämä jatkaa urheiluteemaa, yhdistyen koskettaviin sanoituksiin vanhempien painostuksesta ja “rakkaudesta lajiin”. Sen jälkeen lauletaan vielä kerran lätkästä sekä joka pikkupojan sankareista, Teemusta ja Jarista.

Keikan puolivälissä lyriikat siirtyvät toiseen Jaren ja VilleGallen tuttuun teemaan, vaatteisiin. Sun stiflat -biisissä lauletaan kuinka olo on kuin kuninkaalla uudet stiflat jalassa. Oletan heidän puhuvan kengistä, mutta valitettavasti en puhu helsinkiä, joten en voi olla täysin varma. Seuraava vieraileva artisti on MäkGälis, joka kuulostaa kovasti muuan Petri Nygårilta, liekö tarkoituksellista vai ei, mene ja tiedä.

Setti jatkuu tasaisena bilebiisien virtana, Nelisilmä jatkaa niin urheilun kuin sohvaurheilunkin ylistämistä videopelien kautta. Mietin, että kai siihenkin jonkinlaisia älynlahjoja tarvitaan, että esimerkiksi lätkän pelaamisesta saadaan ainekset hittibiiseihin. Ajankohtaisten hittien lisäksi yleisö saa kuulla myös yhden vanhemman biisin Koutsi hoitaa, joka poikien mukaan on ajoilta “way back”. Itse muistelin, ettei siitä olisi kauaa, kun kuulin edellisen kerran kuulin biisin, mutta mitä mä siit tiiän.

Keikan kolme viimeistä biisiä lienevät tuttuja kaikille, halusi sitä tai ei. Yleisö saa taas laulaa Epon kertosäkeistössä, ja viimeistään Häissä-biisin kohdalla yleisö hyppii ja tanssii kaikista villeimmin keikan aikana. Viimeiseen biisiin kelkkaan hyppää Raappana vetämään lössin viimeisimmän hitin Kran Turismo. Keikka loppuu tähän, pojat mainostavat vielä kavereidensa keikkoja ja kiittävät yleisöä osallistumisesta. Kiitos vain teille Jare ja VilleGalle sekä kumppanit.

Teksti: Petra Linden
Kuvat: Risto Kuittinen

Aihe(et): Keikka-arviot.