65daysofstatic maalaa maailmoja


Meno brittiläisen 65daysofstaticin keikalla oli keskittynyt. Instrumentaalista elektrotilutusta ja jykeviä kitaravalleja yhdistelevä yhtye vaivuttaa kuulijansa transsiin niin, että ulkopuolinen maailma unohtuu. Itse ainakin kuuntelin ja huojuin suuren osan keikasta silmät kiinni omissa maailmoissani ja kun välillä avasin silmät, huomasin monen muunkin nauttivan menosta yhtä keskittyneesti. Alkuun bändin musiikki voi tuntua vaikeasti lähestyttävältä ja vaikealta, sillä siitä ei saa kiinni yhtä helposti kuin peruspopkaavaa noudattavista biiseistä. Jos bändille kuitenkin antaa mahdollisuuden, se palkitsee. 65daysofstaticin musiikki kertoo sanattomasti tarinoita ja kuljettaa kuuntelijaa tunnetilasta toiseen sekunneissa. Vaikka bändi itse sanoo biisiensä kertovan esimerkiksi turvaseksin harrastamisesta, biisit, kuten esimerkiksi herkästä pianosoolosta massiivisiin sfääfeihin kohoava Radio Protector, maalaavat elokuvallisia näkymiä.

Toinen huomattava asia oli, kuinka taitava ja innostunut bändi oli lavalla. Kaikki bändin neljä jäsentä vaihtoivat suvereenisti kesken biisin soitinta syntikoista kitaraan tai rumpuun. Muutenkin bändi vaikutti olevan niin sanotusti “all about the music”. Tummiin housuihin ja t-paitoihin sonnustautuneet kaverit olivat kyllä energisyytensä vuoksi ihan kiinnostavaakin katseltavaa, mutta eivät esiintymisellään varsinaisesti vieneet huomiota musiikilta.

 

 

Teksti: Maria Sandell
Kuvat: Tuukka Pakarinen

Aihe(et): Keikka-arviot.