Töminän lyhyt oppimäärä


Rokkiviikonloppu polkaistiin käyntiin sateisessa säässä perinteisellä Töminällä. Lava on uusi, mutta meininki ennallaan. Kehnosta kelistä huolimatta rekkalavan edustalle oli kertynyt irokeeseista ja rotseista koostuva tuttu näky, joka on viimeistäänkin varma merkki Ilosaarirockin alkamisesta.

Vaikka Töminän tavaramerkki on perinteisempi punk, ilta rykäistiin käyntiin varsin erilaisella materiaalilla. Ensimmäisen esiintyjän kunnian sai Jukka Kiesi, jonka yhden miehen melankolinen trubaduurisetti sopi kuin nakutettu harmaaseen ja masentavaan ilmaan. Tarinoita oven takana kolkuttelevasta maailmanlopusta olisi voinut kuunnella pidemmänkin tovin.

Vikkelämmästä punkinmätkeestä vastasi Tampereelta ponnistava Vapaa Maa. Tempon nousun huomasi myös paikalle valuneessa yleisössä, jossa saatiin aikaiseksi illan ensimmäinen pitti. Keikka oli lyhyt, mutta intensiivisyydessään omaa luokkaansa. Toisaalta joutivathan nuo rumat ukot lavalta jo poiskin, jotta sinne saataisiin naiskauneutta The Splitsin muodossa. Tyttönelikko paiskoi ilmoille menevän satsin garagepunkia ja meininki oli niin julmetun hyvä. Myös keli parani tässä välissä huomattavasti, joka näkyi välittömästi myös lavan edustalle löytäneiden ihmisten määrässä.

Keikkojen välissä huomio kiinnittyi tuttuihin kasvoihin miksaustornin tuntumassa. Kierrätyslaatikoita vahtimassa olivat vapaaehtoistyöntekijät Ukko ja Marita, joilla oli käynyt töiden suhteen kohtuullisen hyvä flaksi. ”Kyllähän se harmitti, että perjantai menee töissä eikä pääse Töminään” Marita kertoo. ”Sit nähtiin missä meidän kuuluu päivystää” Ukko jatkaa ja osoittaa hekotellen kohti rekkalavaa. ”Tänne sitä sitä ois tullut kuitenkin”. Vapaaehtoishommat eivät ole siis lainkaan hassumpia!

Omalta osaltani Töminän päätti Fun, joka keräsi lavan edustalle illan tähän mennessä messevimmän yleisön. Orkesterin musiikki on kyllä jumalattoman hankalaa lokeroitavaa. Ja hyvä niin, yksittäinen genre ei tekisi oikeutta kolmikon tarjoamalle monipuolisuudelle. Allekirjoittanutta aikainen poistuminen jäi keljuttamaan, sillä loppuillan tarjonnassa oli vielä todellisia helmiä Murheenlaakson ja Terveiden Käsien muodossa. Töminän lyhyt oppimäärä oli kuitenkin kaikkea sitä mitä pitikin. Ensi vuonna pidemmän kaavan kautta!

Teksti ja kuvat: Mika Martikainen

Aihe(et): Keikka-arviot, Kohti Rokkia.