LAS: Tummia rytmejä koivujen alla


Kello käy sunnuntaina kolmea, ja Rekkalavan edustalle on kokoontunut muutama kourallinen ihmisiä odottelemaan Joensuun konemusiikkiskenen ylpeyttä LASia. Artistia odotellessaan osa yleisöstä seuraa naureskellen kuusihenkisen ankkaperheen edesottamuksia.

Pian artisti spiikataan suosionosoitusten saattamana lavalle, bassot alkavat jytistä ja ankat palaavat lammelleen. Tummat, hitaat rytmit ja suomalainen kesäpäivä kohtaavat, ja yhdistelmä vaikuttaa aluksi haastavalta. Aurinko pysyy pilvessä ja lavan takana kasvavat koivut seisovat paikallaan hievahtamatta. Yleisö kuitenkin vaikuttaa pitävän kuulemastaan, vaikka käyttäytyykin hyvin hillitysti. Muutaman biisin lämmittämänä tanssiliikkeitäkin nähdään, mutta minä olen varmasti väärässä kuvitellessani, että tanssijoiden määrä olisi suoraan verrannollinen keikan laatuun. Tätä diggaillaan huomaamattomasti. Suurta melua itsestään ei artistikaan lavalla pidä. Pääosassa on musiikki.

Vaikka biisien pohja on tumma, on sen päällä kevyempiä ja melodisempia kerroksia. Ehkäpä se onkin juuri sopivan vertauskuvallista tänne Joensuun kesään? Keikan puolessa välissä nimittäin aurinkokin tulee tervehtimään pilvien välistä ja yhä lisää porukkaa saapuu kuuntelemaan koneilla loihdittua tunnelmaa.

Teksti: Outi Sulopuisto
Kuva: Tuukka Pakarinen

Aihe(et): Keikka-arviot.