Twenty years of Mayhem


Ihmiset käyvät levottomiksi, kello lähestyy kuutta alkuillasta lauantaina 14.7. Sue lavalla voi kokea kuinka odottavien aika käy pitkäksi. Tätä hetkeä on moni saattanut odottaa jo vuosikausia ja nyt se on käsinkosketeltavissa. Sitten se tapahtuu. Kovaäänisistä kajahtaa peikkomainen ja se ainoa oikea Silvester Anfang. Black metalin legenda Mayhem nousee lauteille!

Mayhemin historiasta voi olla montaa mieltä, mutta yhtyeen tuntevat tietävät sen olleen värikäs, tai lähinnä nyt musta ja punainen. Yhtye perustettiin jo vuonna 1984, Venomin kappaleen Mayhem With Mercy nimen innoittamana. Vuoteen 2012 mennessä yhtyeessä ovat ovet ja erinäiset portit heilahdelleet tiuhaan jäsenten vaihtuessa, lähtiessä pois ja tullessa taas takaisin. Kuitenkin aina on syntynyt sitä, mitä jokainen mustan metallimusiikin ystävä on oireisiinsa kaivannut: aivan järkyttävän brutaalia norjalaista The True Mayhemiä. Tuskin kukaan kuitenkaan tuli kyseisen yhtyeen keikkaa katsomaan oppiakseen yhtyeen historiaa, joten siirrynpä siis minäkin tässä asiaan.

Siitä on niin monta vuotta, kun itse kuuntelin nappulat kaakossa näiden metallikuninkaiden helmiä, joten eittämättä tunsi olonsa näin neljänkympin kynnyksellä keikan alkaessa hieman orvoksi. Ei oikein tiennyt, että mitä odottaa. Ehkä siksi olinkin oikein positiivisesti yllättynyt kuullessaan, miten kaukana yhtyeen live-esiintyminen oli niistä joistakin nuhaisista, mutta silti kiehtovista, yhdeksänkymmentäluvun omakustanteisista demosoundeista, joita kuunteli niiltä kaverin kaverilta kopsatuista c-kasettinauhoituksista. Legendaarinen Hellhammer kannutti juuri niin lujaaa kuin vanhalta konkarilta voi odottaakkin. Yhtyeen kertaalleen jättänyt Attila Csihar piti seromoniallisella olemuksellaan ja esiintymisellään huolen siitä, että jokainen yleisössä saattoi tuntea helvetin lieskojen kutittelevan peräklosteriaan. Necrobutcher, Morfeus ja Silmaeth loivat soittimillaan sellaisia valleja, joihin törmätessään taivaalta olisi ropissut alas niihin törmännyt suurempikin lintuparvi.

Keikan kokonaistunnelmaan vaikutti melkolailla ne sokaisevan kirkkaina välkkyvät lukuisat valot, jotka hetkittäin tekivät keikan seuraamisen ainakin allekirjoittaneelle haastavaksi. Korvat kyllä pelasivat tarpeeksi hyvin, että voin todeta keikan olleen oikein onnistunut black metal -elämys. Attila Csiharia lainatakseni: “Twenty years of Mayhem… Thank you very fucking much.”

Teksti: Henkka Leppänen
Kuva: Nuutti Turkki

Aihe(et): Keikka-arviot.