Viikatteelta raivokas pumppaushetki


Vettä tihkuu suloisen perjantai-illan hämärtyessä Laulurinteen päälle. Suloklubille saapunut yleisö tietää, mitä on tullut hakemaan, rautalankametallin suurmiehiä odotellaan kärsimättömästi haaskalintuja saalistamaan. Lopulta odotus palkitaan, kun tuttu introbiisi lähtee käyntiin.

Kohtaaminen suloisen rokkikansan ja Viikatteen välillä on tutun lämmin ja välitön. Yhteinen kieli löytyy välittömästi yleisön ja bändin välillä. Kaarle haistelee tunnelmaa hyväksyvästi, maireasti hymyillen: “Ei se Joensuu petä!” Keikka on kuin vanhan pariskunnan kohtaaminen: molemmat tietävät mitä haluavat toisiltaan, varmoin ottein toteuttavat toisilleen sen kauneimman.

Symbioosin tahdit tulevat pääosin Petäjäverejät-albumin sisällöstä sekä hyviksi havaituista rallesta, kuten Kerran ja Aaveissa vainko oot mun. Loppua kohden tunnelman täydentävät hitit Viina, terva ja hauta ja Kuu kaakon yllä. Outrohymnien laskeutuessa bändi hyvästelee kohtaamisen nöyrästi kiittäen ja kumartaen. Tämän rutistuksen jälkeen on hyvä lähteä jatkamaan lemiläiseen metallin pyöritykseen.

Teksti: Kaisa Kauppinen
Kuva: Markus Korpi-Hallila

Aihe(et): Keikka-arviot.