Kairon; IRSE! lauantain rento aloitus Rekkalavalla


Ka… Karon… Airs… Irs… Bändin nimeä saa tavata muutamaan otteeseen. Siis: Kairon; IRSE! Tämä seinäjokelainen kaustrockia/progea/psykeä/avaruusmusiikkia soittava bändi korkkasi Rekkalavan aurinkoisena lauantaipäivänä. Keikalle matkatessani tiesin odottaa korkeaa miesääntä. Keikkaseuralaisellani oli vain yksi asia sanottavanaan: Pink Floyd.

Emme siis tunteneet bändiä juurikaan ennalta, ja taisi se olla uusi nimi monelle muullekin rokkikävijälle, sillä lavan edessä ei ollut valtavaa tunkua keikan alkaessa. Pikkuhiljaa, kun bändi aloitti soittonsa houkuttelevalla saksofonilla, väkeä alkoi kerääntyä lavan tuntumaan kuuntelemaan ja chillailemaan.

Olihan siinä Pink Floydia. Ja rastapäisen basisti-solistin falsetti. En ole varma, lauloiko hän aina sanoja vai oliko tarkoitus vain äännellä. Sillä tuskin on väliä, sillä lyriikat eivät nyt olleet pääosassa. En ehkä nauttinut solistin äänestä heti, mutta viimeistään parin ensimmäisen biisin jälkeen se alkoi miellyttää: jotenkin se sopi tähän yhteyteen.

Joskus saksofoni, joskus huilu, joskus heleä kitara houkuttelivat mielen liitelemään – ehkä bändin itse musiikistaan käyttämä nimitys avaruusmusiikki viittaa siihen painottomuuden tunteeseen, joka kuunnellessa parhaimmillaan syntyi. Kappaleet kasvoivat, muuttuivat, välillä laukkasivat ja välillä laahasivat. Tempoleikittelyä, tamburiini, laulava kitara, kaiut kaukaisuudesta. Ei tehnyt mieli hyppiä ja kiljua, mutta oli mukava kuunnella ja vähän teki mieli jammailla.

Rohkeimmat yleisössä innostuivatkin tanssimaan mielikuvituksellisin liikkein. Eturivissä kädet nousivat heilumaan, heiluipa yksissä käsissä keltainen pinkkiharjainen ponilelukin. Lokit liitelivät sinistä taivasta vasten, päivä lähti rennosti käyntiin.

Keikan loppua kohden taisin kuitenkin tipahtaa pilveltä. Miellyttävä chillailufiilis haihtui. En ole varma, johtuiko se musiikista, minusta itsestäni vai keikkaseurastani, joka ei bändille lämmennyt. Keikan viimeinen, vähän rämisevä kappale kuitenkin pelasti tilanteen, vaikkei enää pilviin nostanutkaan.

Teksti: Sini Heinoja
Kuva: Sampsa Geijer

Aihe(et): Keikka-arviot.