Festarielämää lauantaina


Lauantaipäivä alkaa auringonpaisteella ja lämpimällä säällä. Sateenvarjon voi jättää huoletta kotiin. Rannekkeenvaihtojonot yltävät Tiedepuistolle saakka, mutta ihmiset ovat hyväntuulisia, eikä jonotus näytä liikoja haittaavan. Ihmisiä on kokoontunut alueen ulkopuolelle, ja porttien sisäpuolikin kuhisee mukavasti porukkaa sinisen taivaan alla. (Myöhemmin juttua kirjoittaessani vesi piiskaa telttaa ja kirjoittajat odottavat jännittyneenä, pitääkö tietokoneet pelastaa mahdollisen myrskyn jaloista.)

Huomaan Sue-anniskelualueella tuttujani, jotka päätän heti hyödyntää haastattelun muodossa. Niilo Paalanen on käynyt Ilosaarirockissa viisi kertaa tasaisin aikavälein. Hän sanoo tykkäävänsä käydä rockissa, koska se on hänestä parhaiten järjestetty ja erityyliset esiintyjät tarjoavat hyvää vaihtelua. Tänä vuonna hän odottaa eniten ruotsalaisen Nasumin keikkaa. Kysyn, mitä mieltä hän on festarialueen uudistuksista. Paalanen on muuten tyytyväinen, mutta ihmettelee, minkä takia alkoholinarikasta on tullut maksullinen. Hän lisää vielä, että ostaa mielellään lipun festareille siksi, että on mukavaa, kun voi vapaasti liikkua niin alueen sisä- kuin ulkopuolellakin. Toinen haastateltavani Ari-Matti Ikonen on ensimmäistä kertaa festarialueen porttien sisäpuolella. Hän oli viimein päättänyt ostaa lipun, koska oli kuullut tapahtuman hyvästä meiningistä. Kysyn, onko tämä luvattu meininki ehtinyt toteutua vielä. Ikonen vastaa, että on kuullut vasta pari biisiä Lapkolta, mutta uskoo tunnelman vielä kohenevan. Hetken mietinnän jälkeen hän kertoo odottavansa Nerve Endiä eniten. Jututin myös nimettömänä pysyvää henkilöä, joka aina Ilosaarirockin aikana tulee viettämään aikaa alueen ulkopuolelle. Hän on vuosia takaperin ollut myös rannekkeen omistaja, mutta ei ole viime aikoina katsonut tarpeelliseksi ostaa lippua esiintyjäkaartien vuoksi.

Festarialue on täynnä erilaisia kojuja vaatteista maailmanparannukseen ja myös erinäiset kierrätyslaatikot värittävät festarimaisemaa. Henkilökohtaisesti huomasin kierrätysteeman parhaiten työntekijöille tarkoitetussa ruokailutilassa Tiedepuistolla, jossa lautaset ovat pahvia ja ruokailuvälineet puuta.  Silmääni pistää Axen koju, jossa ihmiset saavat maksutta uuden kampauksen Axen tuotteilla tehtynä. En kuitenkaan uskalla mennä jututtamaan promotyttöjä, koska pelkään joutuvani kaampaajan tuoliin. Tukassani on jo enemmän “festarimeininkiä” kuin mitä yhden ihmisen sielu sietää. Axen kojun jälkeen bongaan huomattavasti turvallisemman näköisen paikan, levykaupan. Hetken kierreltyäni uskallan viimein häiritä puhelinta näpyttävää miestä tiskin takana. Olli Laamanen kertoo Levykauppa ÄX:n tarjoavan uutuuslevyjä, second hand -levyjä ja Ilosaarirockin esiintyjien tuotantoa. Tämä on heidän toinen vuotensa Ilosaarirockissa. Tämän lisäksi ÄX:stä voi ostaa myös t-paitoja, kasseja tai vaikka vauvanvaatteita sloganeilla, jotka jo itsessään tekevät tästä levykaupasta katsastamisen arvoisen.

Saanpa käsiini – tai puhelimen päähän – vielä yhden vapaehtoistyöntekijän. Asta Reinikainen työskentelee nyt kolmatta vuotta Rentolavan cateringissä. Hän kertoo palaavansa vuosittain takaisin, koska töissä ja festareilla on niin kiva meininki. Erityisesti hänestä on hienoa olla osana rokin järjestämistä. Sinäpä sen sanoit.

Teksti: Verkkotoimitus
Kuvat: Mikael Ropponen

 

Aihe(et): Ihmiset ja ilmiöt.