Ilosaaren Suvitanssit: Ukkosmaine Kerubissa 10.7.


Pienen piirin kulttisuosiota aiemmin nauttinut Ukkosmaine on puksuttanut lemmenjunallaan pitkän taipaleen. Myönnettäköön, että vielä kuluvan vuosikymmen puolivälissä suhtauduin yhtyeeseen lähinnä sisäpiirin vitsinä. Vierineet vuodet ovat kuitenkin muuttaneet niin allekirjoittaneen, kuin monen muunkin asenteita. Tytöt ja pojat, tämä on taajamajuna Niinivaaralle.

Ukkosmaine. Kuva: Mika Martikainen.

Ukkosmaineen musiikkia on hankala pukea sanoiksi. Salamaduon tuotantoa voisi kuvata ysäridancen tahdissa alulle pannuksi, Movetronin ja Dingon rakkauden hedelmäksi. Kun samojen vällyjen väliin on päätynyt myös kaksi Joensuun hauskinta jätkää, on lopputulos sen mukainen. Jo Niinivaara Express insertin aikana Kerubin salin katto käytännössä räjäytettiin irti ja Suvitanssit saivat nimelleen katetta.

Klaus. Kuva: Mika Martikainen.

Vaikka ääriään myöten täyttyneessa salissa haisi muukin kuin silkka rakkaus, ei se menoa haitannut. Ikärajaton keikka oli kerännyt yleisöä molemmista päistä ikähaitaria, eikä Klausin ja Wilhelmin lavashow jättänyt kylmäksi salin seinustoilla seisovia genrepuritaanejakaan. Burzumin paita ei paljon pelasta, kun jalka polkee Salamaponin tahtiin. Samaisella ponilla laukattiin läpi kattavasti koko tuotanto ja kaikki saivat varmasti haluamansa, oli yhtye sitten vanha tai tuore tuttavuus. Itse olen nähnyt kaksikon jo lukuisia kertoja, enkä vielä ole todistanut yhtäkään huonoa keikkaa. Veikkaan kuitenkin, että herrojen livemeininkiin voidaan soveltaa samaa nyrkkisääntöä kuin pizzaan ja paritteluunkin: Huonokin on aika hemmetin hyvää.

Rokkiviikon ensimmäiset suvitanssit päätettiin siis arvolleen sopivasti ja taas kerran tuli todettua, ettei Ukkosmaine ole enempää tai vähempää kuin maineensa veroinen. Keskiviikkoaamuna monella on taatusti tanssijalka kipeä ja päässä takovat Trolliusten vasarat.

Teksti ja kuvat: Mika Martikainen

Aihe(et): Keikka-arviot.