Räjäyttäjät räjäyttivät jälleen


Anarkismi toimii teoriassa mutta ei käytännössä”, oli ensimmäinen kommentti, joka korviini kantautui kun kävelin porteista sisään. Tämä syväanalyysi iski kuin satatuhatta volttia suoraan aivoihini. Niinpä niin, tervetuloa Töminään. Erittäin hienoa olla taas paikalla, kerran vuodessa.

Ensimmäinen veto, jonka todistin oli Räjäyttäjät, joka uhoaa olevansa  Suomen kovin rockbändi. Asenne tuli kyllä selväksi laulaja/kitaristi Rapan välispiikistä: ”Viimeksi kun olin Joensuussa, kävin Lehmossa.” Ja kuten alan ihmiset tietävät, Lehmoon ei välttämättä mennä huviajelulle omasta tahdosta vaan sinivalkoisen pakettiauton takaosastossa. Tällä kertaa ei tainnut Lehmon matkaa tulla, vaikka Rapalta vaatteet päältä lähtivätkin. Niin sanottu ”full frontal nudity” jäi näkemättä, sillä kalsarit peittivät sen strategisimman paikan. Paljasta persettä kyllä nähtiin. Lavalla ja yleisössä. Ja sehän on ihan ok.

Räjäyttäjien musiikista voi sanoa vain, että jotain rokkia se kai oli. Kovaa ja mahdollisimman räkäisesti. En ala analysoimaan jotain, mikä ei sitä selvästi kaipaa. Räjäyttäjille taitaa ulosanti olla tärkeämpää kuin hienonhienot harmoniset nyanssit. Mutta kyllä miehillä asennetta on, mikäli asenne tarkoittaa sitä että Fuck on! Koko ajan, aina ja joka paikassa. Paitsi himassa?

Teksti: Ville Räisänen
Kuvat: Veera Konsti ja Markus Korpi-Hallila

Aihe(et): Keikka-arviot.