Haastattelussa Oranssi Pazuzu


Verkkotoimitus istahti hetkeksi kyselemään Oranssin Pazuzun kuulumisia keikan jälkeen. Mukavien ja puheliaiden miesten kanssa keskustelu rönsyili aiheesta toiseen melkoisen vapaasti ja holtittomasti. Tässä teille toivottavasti informatiivisimpia paloja siitä.

Pazuzun miehet kertoivat, että keikalla oli varsin hyvä meininki ja bändi nautti soittamisesta. Teltta oli ehdoton, sillä tummanpuhuva tunnelma ja valaistus ei oikein toimisi keskellä päivää auringonpaisteessa. Miehet kertoivat odottavansa muiden Ilosaarirockin artistien keikoista eniten Mayhemia sekä Modeselektoria.

Oranssi Pazuzu on tarkka omasta taiteellisesta visiostaan. Se onkin erittäin kunnioitettavaa ja valitettavan harvinaista nykypäivän lähes loppuun asti tuotteistetussa musiikissa ja populaarikulttuurissa yleensä. Pazuzulle tärkein elementti on tunnelma, ja biisit syntyvät pääosin jammailemalla. Lähtöpisteenä voi olla pelkkä idea, soundi tai treenikämpälle tuotu riffi. Biiseissä ei tarvitse välttämättä tapahtua paljon, sillä tunnelma on tärkein ja sen ehdoilla tehdään kaikki muu. Lyriikat syntyvät vasta musiikin jälkeen.

Inspiraation lähteistä puhuttaessa nousi esille science fiction ja alien-elokuvat. Uusin Prometheus ei tosin ole Pazuzun mieleen, mutta vanhemmissa tunnelma on täysin kohdallaan. Se on juuri sitä, mistä Pazuzussakin on kyse: valtavan avaruuden tyhjyys, ihmisen eksistentiaalinen ahdistus ja tästä syntyvästä tunteesta vapautuminen. Esiin nousi myös Lars Von Trierin uusin Melancholia ja etenkin elokuvan loppu.

Toinen aihe, joka nousi miesten kanssa keskustellessa esille, oli ihmisen suhde ympäristöönsä ja luontoon. Pazuzun mielestä nykyihmiseltä puuttuu oikeanlainen nöyryys. Luonnon riistäminen ja tuhoaminen on siitä hänen mukaansa selvä merkki.

Oranssi Pazuzu on keikkaillut myös ulkomailla ja levyjä on mennyt erityisesti Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Pazuzu kävi soittamassa viime Roadburn-festivaaleilla, joka onkin ollut yksi bändin tähänastisen uran kohokohtia. Myös Ranskassa järjestetty Hellfest onnistui lopulta hyvin, vaikka keikka oli varhain aamulla ja vain puolen tunnin mittainen. Suomenkieliset lyriikat eivät ole olleet esteenä menestykselle, joskin levyjen kansista löytyvätkin myös englanninkieliset käännökset. Pazuzut haluavat tehdä lyriikat suomeksi, koska se on sanoittajan äidinkieli eli kieli, jolla ajatukset muodostuvat ja joka on parhaiten hallinnassa.

Tulevaisuuden suunnitelmia Pazuzu valotti sen verran, että syksyllä aletaan tehdä uutta levyä. Uusia ideoita on jo syntynyt ja niitä päästään jammailemaan treenikämpälle piakkoin. Kuitenkin, kuten odottaa sopiikin, Pazuzua on turha kiirehtiä. Kaikki syntyy ajallaan niin kuin pitää, kunhan vain tunnelma on kohdallaan.

Teksti: Ville Räisänen
Kuva: Terhi Hytönen

Aihe(et): Haastattelut.