Goran Bregovic & His Wedding and Funeral Orchestra tööttäsivät yleisön kreisiksi


If you don’t go crazy then you are not normal!”, tervehti rentolavan tähti yleisöään, ja kreisiksihän se meni. Täytyy myöntää, etten ole koskaan nähnyt yhtä montaa normaalia ihmistä samaan aikaan samassa paikassa – ja nyt ollaan sentään Suomessa! Slaavilaisen ja romanimusiikin säveliä toitotettiin hurjan torvisektion voimin ja rytmitettiin kovakätisesti bassorumpua paukutellen. Laulusta vastasi pääosin kuulasääninen rytmipatterin komentaja. Valkeankiiltävään silkkipukuun sonnustautunut tähti hoiti kähinät, kitaran ja kansankiihottamisen vähintäänkin tuhat kapakkakeikkaa kiertäneen trubaduurin ottein.

Kaipa se herra ne hittinsä veti. Aivan varmaksi en kylläkään voi sanoa, sillä omat kokemukset Bregoviciin rajoittuvat lähinnä hänen elokuviin säveltämäänsä musiikkiin. Lavalla vedettiin lähes poikkeuksetta nopeatempoisia slaavi-romaani-ralleja tarttuvine torvimelodioineen. Myös yksi hitaampi yleisönlaulatusmelodia kuultiin, ja sen melankolisuus herättikin suomalaisessa mielialassa selkeästi havaittavaa vastakaikua.

Jos meno oli vauhdikasta lavalla, voi samaa sanoa koko Linnunlahden rannasta. Lavan eteen pakkautunut yleisö velloi hurjin tanssiaskelin, joita ei todellakaan ollut opittu pintaliitoyökerhoissa, alueen laidasta laitaan. En kylläkään osaa tietenkään sanoa, miten tuttua Bregovicin musiikki yleisölle oli, mutta sillä ei näyttänyt olevan mitään väliä. Pääasia oli, että torvi tööttäsi, rumpu hakkasi biittiä ja kaikilla oli lystiä. Lisää vodkaa ja tanssivia karhuja, anna palaa, Goran!

Teksti: Pekka Naakka
Kuva: Terhi Hytönen

Aihe(et): Keikka-arviot.